Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei työpaikalla kerro yksityiselämästään

["vieras"]

Jos muuten osaa jutella, niin hyvin pärjää, vaikka ei mitään henkilökohtaista kerrokaan. Jotain yleisen tason juttuja voi mainita itsestään, mutta henkilökohtaisemmat asiat voi mainiosti pitää omana tietonaan. Se voi olla jopa järkevää.

 

[iu]

En odota, että työkaverit avautuisivat minulle henkilökohtaisista huolistaan ja murehistaan. Odotan, että normaali kanssakäyminen sujuu ongelmitta ja pystymme keskustelemaan niin työstä kuin yleisistä asioista hyvässä hengessä. (Parista työkaverista on vuosien mittaan tullut myös oikeita ystäviä, joiden kanssa olemme sitten tekemisissä työn ulkopuolellakin ja jaamme myös yksityisasioita keskenämme, mutta se ei ole mikään tavoite tai oletusarvo, pikemminkin lisäbonus.)

 

[ejk]

Riippuu niin paljon alasta millä on. Mun alalla jo oman sekä mahdollisen perheen turvallisuuden vuoksi ei missään tapauksessa pidä kertoa mitään yksityistä itsestään eikä läheisistään. Yleisluontoiset asiat, nimet ja montako lasta, sään laatu ja vastaavat sitä rataa saavat luvan riittää tyydyttämään työkavereiden ja asiakkaiden tiedontarpeen.

 

[BootyPeppi]

Töihin tullaan tekemään työtä ei harrastamaan kaverisuhteita. Kamuja saa sitten muualtakin. Mielestäni riittää, että työympäristö tietää nimeni. Muu ei sinne kuulu.

 

["vieras"]

Töihin tullaan tekemään työtä ei harrastamaan kaverisuhteita. Kamuja saa sitten muualtakin. Mielestäni riittää, että työympäristö tietää nimeni. Muu ei sinne kuulu.

suunnilleen näin.

yleisluotoinen tieto riittää muutenkin. Olkoon vapaa-aikana vaikka suurperheen äiti tai ikisinkku, jos työt hoituu.

Meillä oli yksi jehovantodistaja, mutta sekin selvisi vasta kun pyydettiin nimmaria johonkin onnittelukorttiin, ja hän kertoi että heille kaikki päivät on yhtä arvokkaita eikä siksi periaatteen vuoksi kirjoita. Okei, kiitettiin tiedosta ja kysyttiin että jatkossako ei kannata pyytää edes ja juuri näin. Näin tehtiin ettei kukaan kiusaantunut. No problems.

 

["vieras"]

Aika paljon pidän itselläni. Työkavereista osa tietää, että jotain murheita on mutta kunnioittavat sitä etten halua niistä keskustella.

 

[Se ap.]

Nostetaanpas, jos tulisi lisää mielipiteitä asiasta.

 

["vieras"]

Työpaikoilla(akateemisia ihmisiä) , joissa olen itse työskennellyt on aina ollut muutamia ihmisiä, jotka eivät sen kummemmin kerro yksityiselämästään, eikä heiltä siitä yleensä kysellä. Täytyy tunnustaa, että joskus kyllä muiden kanssa mietimme, mitä he" salaavat". Yleisiä syitä" salailuun" ovat, että he ehkäpä kokevat jotenkin poikkeavansa työpaikan normihenkilöistä seksuaalisen orientaation, puolison statuksen tai lasten/lapsettomuuden ym. suhteen. Jokaisella on luonnollisesti itse oikeus asettaa rajat sille, mitä kertoo muille.

 

["hmmm"]

no ei se ole niin mustavalkoista, ei ole vaihtoehtoina, että kertoo KAIKEN tai että ei kerro MITÄÄN, mutta ylipäänsä jokaisen oma asia kuinka paljon kertoo omia asioitaan ja kenelle...

 

[Tämä kiinnostaa]

Onko outoa, jos ei kerro työkavereilleen esim. vanhemmistaan mitään? Tiedän, että vaikutan hieman salaperäiseltä, kun en tälläisista "perusasioista" työpaikalla puhu. Mitä ajattelet tästä?

 

["vieras"]

Perjantaina kuultiin, että työkaverin vaimolal on laskettu aika tällä viikolla. Aamulla naureskeltiin, ettei turhan aikaisin varotellut vauva syntyi tänä aamuna ;-) Mutta osa kertoo "kaiken" ite oon siltä väliltä.

 

[salailu vs salailu]

Minusta on normaalia että kertoo elämästään jotain, mutta ei liian tarkalla tasolla. Esim kerron mielipiteitäni ja kerron valikoituja juttuja puolisooni ja lapseeni ja vapaa-aikaamme liittyen, mutta en kerro parisuhteemme ongelmista, puoli vuotta kestäneestä riidasta äitini kanssa tai mistään muusta todella henkilökohtaisesta. Yleisesti ottaen kerron sellaisia mukavia hyväntuulen juttuja, jotain hassua mitä on sattunut. Tai jotain triviaalia mitä olen vaikka huomannut työmatkalla bussissa. Ja suurin osa muistakin työpaikallani tekee juuri näin.

Tuo on siis normaalia. Se mikä herättää ihmetystä on työkaveri, joka ei kerro itsestään mitään, oikeasti mitään. Esim yksi naispuolinen työkaverini sai pari vuotta sitten lapsen, emmekä me muut edes tiedä onko hänellä puoliso ja jos on niin minkä niminen tai mitä sukupuolta. Se jos mikä on jo vähän erikoista. Ei sinulla ap taida tuonsortin ongelmaa olla.