Mitä ajattelet, jos lapsella äitinsä sukunimi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minnee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mamma";27101698] Äidillä on paljon helpompaa olla sama sukunimi kuin lapsilla.[/QUOTE]

Ai miten niin? Mulla ja likalla on eri sukunimet enkä mä oo ikinä kokenu sitä mitenkää vaikiaksi.
 
  • Tykkää
Reactions: as if
Mun kaveriporukassa kaikki avoliitossa lapsensa saaneet ovat antaneet lapselleen äitinsä sukunimen. Avioliittossakin, jos äiti on pitänyt oman sukunimensä, lapsi on äidin sukunimellä. Meillä on kaksi lasta ja molemmilla on mun sukunimi, kun naimisiin mennään, mies saa otttaa saman sukunimen kuin meillä tai pitää omansa :)

Vääntöä asiasta tosin oli joskus anopin kanssa... Mutta eihän se sille kuulu.
 
Mukava lukea, että molemmin päin tehdään. Tosiaan meidänkin lapsella on mun sukunimeni, ja appiukko siitä tuntui pahastuvan.

Ehkä tosiaan avoliittojen yleistymisen myötä koko ajan enemmän lapset saa äitiensä sukunimet, eikä se ole niin iso kummastus.
 
Ei tullut muuta mieleen. Ollaan naimisissa, mutta omilla nimillä. Mä olen kantanut lapsia 9 kk kohdussani, imettänyt ne ja hoivannut himassa. Miksi niillä pitäisi olla isän nimi? Siis jotenkin enemmän, kuin mun nimeni?
 
[QUOTE="vieras";27102225]Ei tullut muuta mieleen. Ollaan naimisissa, mutta omilla nimillä. Mä olen kantanut lapsia 9 kk kohdussani, imettänyt ne ja hoivannut himassa. Miksi niillä pitäisi olla isän nimi? Siis jotenkin enemmän, kuin mun nimeni?[/QUOTE]
No kun se mies on ne SIITTÄNY!!!!!! :D
 
Ei kyllä oikeastaan edes kiinnosta, eikä kummastuta.
Enemmän ihmetyttää että lapsella on isän ruma/tavis sukunimi vaikka äidillä ois hienompi.

Mutta en kyllä tajua mitä vaikeaa siinäkään on jos lapsilla on eri (siis isänsä) sukunimi kuin äidillä. Meidän muksuilla ei oo mun sukunimeä kun on niin ruma nimi eikä oo koskaan mitään ongelmaa ollut siitä että ollaan erinimisiä.
 
[QUOTE="vieras";27101656]Lähinnä tulee mieleen, että eroon on varauduttu jo etukäteen... tai sitten se, että lapset ovat äidin edellisestä liitosta.[/QUOTE]

Oletko kuullut sellaisesta, että naiset voivat nykyään pitää oman sukunimensä, vaikka naimisiin menisivätkin. Hämmästyttävää.
 
Häh? Mie en nyt ymmärrä yhtään. Miten siitä voi arvella äidin olevan yh jos lapsella/lapsilla miehen sukunimi? eikös se oli just toisinpäin.
Mihen täytyy kuitenkin tunnustaa lapsensa jne, jotta sukunimi voi olla muu kuin äidin..
 
Mä en muuten kiinnitä asiaan juuri huomiota, mutta siihen kyllä, jos lapsilla on eri sukunimet - se on musta vähän outoa. Ihan kuin ne olis jotenkin "eri perhettä".
 
[QUOTE="Misty";27102484]Mä en muuten kiinnitä asiaan juuri huomiota, mutta siihen kyllä, jos lapsilla on eri sukunimet - se on musta vähän outoa. Ihan kuin ne olis jotenkin "eri perhettä".[/QUOTE]

Meillä ollaan samaa perhettä, vaikka kummallakin lapsella on eri sukunimet.
 
[QUOTE="Misty";27102484]Mä en muuten kiinnitä asiaan juuri huomiota, mutta siihen kyllä, jos lapsilla on eri sukunimet - se on musta vähän outoa. Ihan kuin ne olis jotenkin "eri perhettä".[/QUOTE]

Täyssisaruksilla ei voi olla eri sukunimet. Mutta kyllä sen perheen tekee ihan muut asiat kuin yksi yhteinen sukunimi postilaatikossa.
 
[QUOTE="Misty";27102484]Mä en muuten kiinnitä asiaan juuri huomiota, mutta siihen kyllä, jos lapsilla on eri sukunimet - se on musta vähän outoa. Ihan kuin ne olis jotenkin "eri perhettä".[/QUOTE]

No ei ne kyllä täyssisaruksia ainakaan juridisesti ole, jos on eri sukunimet. Kaikilla alaikäisillä juridisilla täyssisaruksilla on oltava sama sukunimi.
 
[QUOTE="mamma";27101698]Jollen olisi naimisissa ja ottanut itselleni mieheni sukunimeä, en ikinä olisi antanut sitä lapsillenikaan. Äidillä on paljon helpompaa olla sama sukunimi kuin lapsilla.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä. Ollaan siis koko perhe samalla nimellä, mutta jos ei oltais, niin olisin pitänyt kynsin ja hampain siitä kiinni, että lapset kulkevat minun nimelläni.
 
Jotenkin se vaan luo semmosta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kun kaikilla on sama sukunimi. MEIDÄN lapset sai isänsä sukunimen ja minäkin sen otin kun naimisiin mentiin. Oma sukunimeni olisi kyllä ollut harvinaisempi ja kauniimpikin, mutta tässä asiassa ollaan jotenkin vanhanaikaisia :) Jos lapselle annetaan äidin sukunimi, ajattelen tietenkin, että nainen on kiihkofeministi ja mies vätys, joka ei ole uskaltanut sanoa omaa mielipidettään, tai sitten perheessä ei vain pidetä nimi asiaa sen suurempana asiana!
 
Mulla ja tytöllä on mun sukunimi, vaikka oltiin mieheni kanssa naimisissa jo kun tyttö sai alkunsa. Miehen sukunimi on sellainen, että siitä voitaisiin helposti kiusata. Tehtiin yhteinen päätös, ettei sitä anneta lapsille ja siksi minäkin jäin "tyttönimelleni". Minä olisin kyllä monista vastanneista poiketen mielellään ottanut miehen sukunimen (jos se olisi ollut joku muu kuin mitä on), luo yhteenkuuluvuutta mielestäni, vaikkei sillä oikeasti toki mitään merkitystä ole. Nimi mikä nimi ja hyvin on naimisissa pysytty ilman yhteistä nimeä. Moni tosin edelleen luulee meitä "susipariksi"...15v yhdessä.
 
Jotenkin se vaan luo semmosta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kun kaikilla on sama sukunimi. MEIDÄN lapset sai isänsä sukunimen ja minäkin sen otin kun naimisiin mentiin. Oma sukunimeni olisi kyllä ollut harvinaisempi ja kauniimpikin, mutta tässä asiassa ollaan jotenkin vanhanaikaisia :) Jos lapselle annetaan äidin sukunimi, ajattelen tietenkin, että nainen on kiihkofeministi ja mies vätys, joka ei ole uskaltanut sanoa omaa mielipidettään, tai sitten perheessä ei vain pidetä nimi asiaa sen suurempana asiana!

:D
En ole kiihkofeministi, en vaan ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi vaihtaa nimeä? Kun mentiin naimisiin ehdotin miehelle että otan tuplanimen mutta miehen mielestä se oli tyhmä ajatus. Eikä mies edes kuvitellut että luopuisin omasta kauniista nimestäni. Kun poika syntyi oli hän tietty jo synnärillä "poika minun nimi". Mies oli ehdottomasti sitä mieltä että pojalle tulee minun nimi. Eipä siinä minulla ollut juuri sanottavaa.
 
Me ei oltu naimisissa, kun tyttö syntyi, ja oli siis päivänselvää että lapselle tuli minun nimi. Sitten mentiin naimisiin ja vaimolle jäi tyttönimi ja tietenkin loputkin lapset tulivat minun nimelle.
 
On mun lapsillakin mun sukunimi.
Tosin se sukunimi sattuu olemaan myös miehen...mutta enivei, en mä kai ajattele mitään. Mun perusoletus on se, että äidillä ja lapsella on sama sukunimi. Vaikka toki tiedän, että joillain lapsilla on eri sukunimi kuin äidillään :)
 
En mitään. Minusta lapsi voi olla yhtä hyvin äitinsä kuin isänsäkin sukunimellä, eikä silti ole yhtään sen vähempää isänsä lapsi. Toki yleisempää on, että lapset isän sukunimellä ovat - perinteisempi ratkaisu - mutta kumpikaan vaihtoehto ei mielestäni ole toistaan huonompi.

Omat lapseni ovat kumpikin omalla sukunimelläni, eikä asian kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa.
 

Yhteistyössä