Mitä ajattelet uskovista ihmisistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja WompaTiger
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minusta se on kotoisaa, koska itsekin uskon. Suurin osa mun ystävistä on uskovaisia, mutta ei tietty ihan kaikki.

Vaikuttaako se, että joku ei usko ystävyyteen? Miten se vaikuttaa?

Ei se oikeestaan ystävyyteen vaikuta. Puheenaiheisiin se vaikuttaa jonkin verran, tietty, ettei se toinen tuntis oloaan epämukavaksi mun seurassa.

Mutta vaivaannuttaako sinua, jos koet että hän jossain asiassa toimii täysin uskosi vastaisesti? Pystytkö olemaan sellaisen ihmisen ystävä, joka rikkoo omaa ajatusmaailmaasi vastaan?

Ei vaivaannuta, kun ajattelen, ettei häntä kosketa samat säännöt kuin minua. Tietenkään semmoisen ystävä en voisi olla, jolla olisi muuten aivan hirveän huono moraali, tarkoitan siis, että aivan kauhea, noin Suomen lain puitteissa.

Etkö ajattele, että häntä koskevat samat säännöt, mutta hän rikkoo niitä vastaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja olenkohan pakana:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Onko palstalla paljon ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoana poikana ja meidän Herranamme?

Mitä ajattelet uskovista ihmisistä?

Tunnetko monta uskovaa ihmistä? Miten he käyttäytyvät? Koetko uskon heidän persoonassaan hyvänä vai huonona asiana? Miten se vaikuttaa väleihinne?

Minä uskon vain Jumalaan, Jeesus oli vain poikansa. Iltarukouksissa pyydän apua Jumalalta enkä Jeesukselta

Ev.Lut seurakunnan Jumala on kolmiyhteinen, eli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Rukouksen voi kohdistaa Heille kaikille. Voit hyvin rukoilla Jumalaa, Jeesusta tai Pyhää Henkeä erikseen.


Kiitos, tuo lohdutti paljon! Hyviä öitä.
 
Enpä yleensä ajattele ihmisistä mitään, usko ne tai ei. Yhdestä mun entisetä duunikaverista, joka on uskovainen, ajattelin monesti, että tuolla ne on asiat varmaan hyvin. Ei sitä edes vituttanut koskaan :o , liekkö just sen uskon ansiota?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Osittain peesailen tätä. Minustakin on aika naivia uskoa jonkin täysin yliluonnollisen olevan totta, kyseenalaistamatta sen olemassa oloa mitenkään. Mutta toisaalta musta ihmiset saa uskoa mihin lystäävät, mutta raja menee siinä, että pitävät sen omana asianaan. Sit näen punaista jos ihmiset rupeavat tyrkyttämään uskoaan muille.

Myös siinä kohtaa tulee ärsytys ja se on oikeastaan aika pelottavaa, kun osa kristityistäkin kiistää evoluutioteoria ja evoluution ylipäänsä. Tällaisia ihmisiä en pysty ymmätämään tai sitä että väitetään että ihmiset eivät ole eläimiä...

Juu ja kirkkoon kuulun minäkin :saint:

muoks. Ystävyyssuhteisiin ei vaikuta jos joku on uskossa, mutta näiden "kiihkouskovaisten" kanssa en mielellään ole hirveesti tekemisissä. Ajatusmaailmat on niin erilaiset enkä voisi sietää sitä että joku tuputtaisi minulle uskoaan (oli se mikä uskonto hyvänsä)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minusta se on kotoisaa, koska itsekin uskon. Suurin osa mun ystävistä on uskovaisia, mutta ei tietty ihan kaikki.

Vaikuttaako se, että joku ei usko ystävyyteen? Miten se vaikuttaa?

Ei se oikeestaan ystävyyteen vaikuta. Puheenaiheisiin se vaikuttaa jonkin verran, tietty, ettei se toinen tuntis oloaan epämukavaksi mun seurassa.

Mutta vaivaannuttaako sinua, jos koet että hän jossain asiassa toimii täysin uskosi vastaisesti? Pystytkö olemaan sellaisen ihmisen ystävä, joka rikkoo omaa ajatusmaailmaasi vastaan?

Ei vaivaannuta, kun ajattelen, ettei häntä kosketa samat säännöt kuin minua. Tietenkään semmoisen ystävä en voisi olla, jolla olisi muuten aivan hirveän huono moraali, tarkoitan siis, että aivan kauhea, noin Suomen lain puitteissa.

Etkö ajattele, että häntä koskevat samat säännöt, mutta hän rikkoo niitä vastaan?

Tätä rupesin miettiin et eiköhän täällä kuitenkin kaikille ole samat säännöt jos suomen laista puhutaan? Oli uskovaisia tai ei.

Niin ja veljeni vaimoineen on uskovaisia.
 
Jos tulisit kadulla minua vastaan, et ikinä ajattelisi, että tuossapa on uskovainen.. Ajattelisit, että jopas on hieman erilainen äiti.. Tatskat ja pelit.. käyn baarissa ja vietän rentoa elämää.. Niin ja uskon jumalaan Ja Jeesukseen ja meillä rukoillaan joka päivä:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minusta se on kotoisaa, koska itsekin uskon. Suurin osa mun ystävistä on uskovaisia, mutta ei tietty ihan kaikki.

Vaikuttaako se, että joku ei usko ystävyyteen? Miten se vaikuttaa?

Ei se oikeestaan ystävyyteen vaikuta. Puheenaiheisiin se vaikuttaa jonkin verran, tietty, ettei se toinen tuntis oloaan epämukavaksi mun seurassa.

Mutta vaivaannuttaako sinua, jos koet että hän jossain asiassa toimii täysin uskosi vastaisesti? Pystytkö olemaan sellaisen ihmisen ystävä, joka rikkoo omaa ajatusmaailmaasi vastaan?

Ei vaivaannuta, kun ajattelen, ettei häntä kosketa samat säännöt kuin minua. Tietenkään semmoisen ystävä en voisi olla, jolla olisi muuten aivan hirveän huono moraali, tarkoitan siis, että aivan kauhea, noin Suomen lain puitteissa.

Etkö ajattele, että häntä koskevat samat säännöt, mutta hän rikkoo niitä vastaan?


En ajattele. Ajattelen, että oman mittapuunsa mukaan hän elää oikein. Toivon tietysti, että hänkin löytäisi Jeesuksen, mutta en voi saada sitä tapahtumaan omilla voimilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Harmaa idiootti:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minusta se on kotoisaa, koska itsekin uskon. Suurin osa mun ystävistä on uskovaisia, mutta ei tietty ihan kaikki.

Vaikuttaako se, että joku ei usko ystävyyteen? Miten se vaikuttaa?

Ei se oikeestaan ystävyyteen vaikuta. Puheenaiheisiin se vaikuttaa jonkin verran, tietty, ettei se toinen tuntis oloaan epämukavaksi mun seurassa.

Mutta vaivaannuttaako sinua, jos koet että hän jossain asiassa toimii täysin uskosi vastaisesti? Pystytkö olemaan sellaisen ihmisen ystävä, joka rikkoo omaa ajatusmaailmaasi vastaan?

Ei vaivaannuta, kun ajattelen, ettei häntä kosketa samat säännöt kuin minua. Tietenkään semmoisen ystävä en voisi olla, jolla olisi muuten aivan hirveän huono moraali, tarkoitan siis, että aivan kauhea, noin Suomen lain puitteissa.

Etkö ajattele, että häntä koskevat samat säännöt, mutta hän rikkoo niitä vastaan?

Tätä rupesin miettiin et eiköhän täällä kuitenkin kaikille ole samat säännöt jos suomen laista puhutaan? Oli uskovaisia tai ei.

Niin ja veljeni vaimoineen on uskovaisia.

Siis suomen laki tietty sitoo kaikkia, mutta tarkoitan, että jos mun ystävä vaikka harrastaa irtosuhteita ja se on hänestä oikein, niin ei mua se ahdista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Jeesushan kehotti tulemaan lasten kaltaiseksi. Mutta tunnen monia proffa- ja tohtoritason ihmisiäkin ja ihan kypsiä ihmisiä ovat :).

Minä taas uskon, että olen vahva ihmisenä juuri siksi, että minulla on turvanani Hänen Kaikkeutensa. Mitä tahansa elämässä kohtaankin, olen rakastettu, pelastettu ja turvassa. Mikään ei voi suistaa minua raiteiltaan. Mikään ei voi tappaa minua, sillä kuoltuani pääsen Isän luokse taivaaseen. Ja tosielämää kauheuksineen on tullut koko lapsuus ja nuoruus koettua.


Noin minäkin uskon, olenha sunnuntaina syntynytkin.
Pahaakin on tullut mutta joku minua suojelee aina etten romahda. Lapsikin kuollut ja orpo nyt muttas on minulla jokin joka sanoo kuinka teern,
 
Joo uskon juuri sen mitä ap kirjoitti. Mun ystävät on melkein kaikki uskovaisia, tai itseasiassa kaikki tällä hetkellä. Mielellään oon ystävä myös ei-uskovan kanssa. Nyt vaan lapsen ja asuinpaikan takia ei ole niitä eikkareita niin lähettyvillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos tulisit kadulla minua vastaan, et ikinä ajattelisi, että tuossapa on uskovainen.. Ajattelisit, että jopas on hieman erilainen äiti.. Tatskat ja pelit.. käyn baarissa ja vietän rentoa elämää.. Niin ja uskon jumalaan Ja Jeesukseen ja meillä rukoillaan joka päivä:D

Miten tatskat tai baarissa käynti muuttaa mitenkään uskovaisuutta? Tai toki se muuttaa, sillä en itse esim. juo alkoholia ollenkaan, mutta mikä minä olen tuomitsemaan kenenkään uskoa? Kunhan asia on kohdillaan, niin hyvä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Jeesushan kehotti tulemaan lasten kaltaiseksi. Mutta tunnen monia proffa- ja tohtoritason ihmisiäkin ja ihan kypsiä ihmisiä ovat :).

Minä taas uskon, että olen vahva ihmisenä juuri siksi, että minulla on turvanani Hänen Kaikkeutensa. Mitä tahansa elämässä kohtaankin, olen rakastettu, pelastettu ja turvassa. Mikään ei voi suistaa minua raiteiltaan. Mikään ei voi tappaa minua, sillä kuoltuani pääsen Isän luokse taivaaseen. Ja tosielämää kauheuksineen on tullut koko lapsuus ja nuoruus koettua.


Hassua. Mulla oli tästä nickistä aiemmin ihan fiksu kuva....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Harmaa idiootti:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Minusta se on kotoisaa, koska itsekin uskon. Suurin osa mun ystävistä on uskovaisia, mutta ei tietty ihan kaikki.

Vaikuttaako se, että joku ei usko ystävyyteen? Miten se vaikuttaa?

Ei se oikeestaan ystävyyteen vaikuta. Puheenaiheisiin se vaikuttaa jonkin verran, tietty, ettei se toinen tuntis oloaan epämukavaksi mun seurassa.

Mutta vaivaannuttaako sinua, jos koet että hän jossain asiassa toimii täysin uskosi vastaisesti? Pystytkö olemaan sellaisen ihmisen ystävä, joka rikkoo omaa ajatusmaailmaasi vastaan?

Ei vaivaannuta, kun ajattelen, ettei häntä kosketa samat säännöt kuin minua. Tietenkään semmoisen ystävä en voisi olla, jolla olisi muuten aivan hirveän huono moraali, tarkoitan siis, että aivan kauhea, noin Suomen lain puitteissa.

Etkö ajattele, että häntä koskevat samat säännöt, mutta hän rikkoo niitä vastaan?

Tätä rupesin miettiin et eiköhän täällä kuitenkin kaikille ole samat säännöt jos suomen laista puhutaan? Oli uskovaisia tai ei.

Niin ja veljeni vaimoineen on uskovaisia.

Siis suomen laki tietty sitoo kaikkia, mutta tarkoitan, että jos mun ystävä vaikka harrastaa irtosuhteita ja se on hänestä oikein, niin ei mua se ahdista.

Okei. Uskovaiset saa olla ja on ihan okei kun eivät tuputa sitä väkisin. Noita jehovia en oikeen ymmärrä kun täytyy oven taakse tulla tuputtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uskomatonanna:
Ajattelen, että he ovat keskimääräistä heikkolahjaisempia. Saattavat esim. kuvitella, että maailma luotiin 6000 vuotta sitten ja että fossiilit ovat saatanan tekosia.
Tunnen monia. He käyttäytyvät kuin olisivat aina oikessa ja kuvittelevat juuri heidän uskontonsa olevan se ainoa oikea. Ovat joka välissä tuputtamassa uskontoaan. Koen erittäin pahana. Usko turruttaa ja estää näkemästä asioita sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, ja usko luo valheellista turvallisuudentunnetta. Jotkin uskonnot on perustettu vain siksi, että sen perustajat rikastuisivat (skientologia).

Ja kuka näin uskoo, en ole tällaista lahkoa tavannut. Sanoisin, että olet ajatuksiltasi rajoittunut, ehkä pitäisi tutustua oikeasti uskoviin, tarkoitan kristittyihin. Itse uskon ja mensan testit oon läpäissyt...
 
Alkuperäinen kirjoittaja olenkohan pakana:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Jeesushan kehotti tulemaan lasten kaltaiseksi. Mutta tunnen monia proffa- ja tohtoritason ihmisiäkin ja ihan kypsiä ihmisiä ovat :).

Minä taas uskon, että olen vahva ihmisenä juuri siksi, että minulla on turvanani Hänen Kaikkeutensa. Mitä tahansa elämässä kohtaankin, olen rakastettu, pelastettu ja turvassa. Mikään ei voi suistaa minua raiteiltaan. Mikään ei voi tappaa minua, sillä kuoltuani pääsen Isän luokse taivaaseen. Ja tosielämää kauheuksineen on tullut koko lapsuus ja nuoruus koettua.


Noin minäkin uskon, olenha sunnuntaina syntynytkin.
Pahaakin on tullut mutta joku minua suojelee aina etten romahda. Lapsikin kuollut ja orpo nyt muttas on minulla jokin joka sanoo kuinka teern,

Juuri tää tuudittautuminen turvallisuuteen risoo... Pahinta on kun se pahin on tapahtunut, että joku uskovainen tulee ja lipsauttaa jotain jumalan tahdosta...

JOS JUMALA OLISI OLEMASSA EI MAAILMASSA TAPAHTUISI SELLAISIA ASIOITA JOITA NYT TAPAHTUU JOKA IKINEN PÄIVÄ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Osittain peesailen tätä. Minustakin on aika naivia uskoa jonkin täysin yliluonnollisen olevan totta, kyseenalaistamatta sen olemassa oloa mitenkään. Mutta toisaalta musta ihmiset saa uskoa mihin lystäävät, mutta raja menee siinä, että pitävät sen omana asianaan. Sit näen punaista jos ihmiset rupeavat tyrkyttämään uskoaan muille.

Myös siinä kohtaa tulee ärsytys ja se on oikeastaan aika pelottavaa, kun osa kristityistäkin kiistää evoluutioteoria ja evoluution ylipäänsä. Tällaisia ihmisiä en pysty ymmätämään tai sitä että väitetään että ihmiset eivät ole eläimiä...

Juu ja kirkkoon kuulun minäkin :saint:

muoks. Ystävyyssuhteisiin ei vaikuta jos joku on uskossa, mutta näiden "kiihkouskovaisten" kanssa en mielellään ole hirveesti tekemisissä. Ajatusmaailmat on niin erilaiset enkä voisi sietää sitä että joku tuputtaisi minulle uskoaan (oli se mikä uskonto hyvänsä)

kuka on sanonut ettei asioita olisi kyseenalaistettu ja paljonkin? ei uskominen tarkoita, että aivot oi narikassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Onko palstalla paljon ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoana poikana ja meidän Herranamme?

Mitä ajattelet uskovista ihmisistä?

Tunnetko monta uskovaa ihmistä? Miten he käyttäytyvät? Koetko uskon heidän persoonassaan hyvänä vai huonona asiana? Miten se vaikuttaa väleihinne?

jotkut ovat sympaattisia, toisaalta il´keitä katkeriakin ihmisiä uskovissa. eli joka lähtöön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja julma totuus:
Alkuperäinen kirjoittaja olenkohan pakana:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Jeesushan kehotti tulemaan lasten kaltaiseksi. Mutta tunnen monia proffa- ja tohtoritason ihmisiäkin ja ihan kypsiä ihmisiä ovat :).

Minä taas uskon, että olen vahva ihmisenä juuri siksi, että minulla on turvanani Hänen Kaikkeutensa. Mitä tahansa elämässä kohtaankin, olen rakastettu, pelastettu ja turvassa. Mikään ei voi suistaa minua raiteiltaan. Mikään ei voi tappaa minua, sillä kuoltuani pääsen Isän luokse taivaaseen. Ja tosielämää kauheuksineen on tullut koko lapsuus ja nuoruus koettua.


Noin minäkin uskon, olenha sunnuntaina syntynytkin.
Pahaakin on tullut mutta joku minua suojelee aina etten romahda. Lapsikin kuollut ja orpo nyt muttas on minulla jokin joka sanoo kuinka teern,

Juuri tää tuudittautuminen turvallisuuteen risoo... Pahinta on kun se pahin on tapahtunut, että joku uskovainen tulee ja lipsauttaa jotain jumalan tahdosta...

JOS JUMALA OLISI OLEMASSA EI MAAILMASSA TAPAHTUISI SELLAISIA ASIOITA JOITA NYT TAPAHTUU JOKA IKINEN PÄIVÄ.

Mutta kun on olemassa myös saatana, persoonallinen paha
 
Sit valitettavasti on niitäkin uskovaisia, joiden kanssa en tule juttuun, vaikka pitäisi. :ashamed: Puheet kultahippujen ilmestymisestä rukouksen aikana ainakin saa mut sanomaan jotain sen tyylistä, että saan tekosyyn poistua seurasta. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Tottakai uskovia on monia eri suuntaukseen kuuluvia. Mutta nyt käsittelisin mielelläni asiaa kristittyjen ihmisten tiimoilta.

No Jeesukseen Kristukseen uskoviakin on niin monenlaisia. On aika eri asia olla helluntailainen, mormoni,Jehovan todistaja, lestadiolainen tai ihan perus ev.lut.

Itse uskon kyllä Jumalaan ja kuulun ihan Suomen ev.lut kirkkoon. Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat vahvoja uskossaan, mutta en tykkää tyrkyttämisestä ja käännyttämisestä. Itse en pidä suurta meteliä uskostani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja julma totuus:
Alkuperäinen kirjoittaja olenkohan pakana:
Alkuperäinen kirjoittaja Puppy-Have-a-nice-seal-pup:
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Ninni:
Ajattelen, että he ovat kovin naiiveja, suorastaan lapsellisia uskoessaan satuihin. Säälin heitä, he eivät ole tarpeeksi vahvoja kohdatakseen tosielämän kaikkine kauheuksineen vaan luottavat mielummin johonkin yläkerran ukkoon...

Kiihkouskovaisia kohtaan tunnen mekein inhoa, etenkin jos tyrkyttävät satujaan muille.

Jeesushan kehotti tulemaan lasten kaltaiseksi. Mutta tunnen monia proffa- ja tohtoritason ihmisiäkin ja ihan kypsiä ihmisiä ovat :).

Minä taas uskon, että olen vahva ihmisenä juuri siksi, että minulla on turvanani Hänen Kaikkeutensa. Mitä tahansa elämässä kohtaankin, olen rakastettu, pelastettu ja turvassa. Mikään ei voi suistaa minua raiteiltaan. Mikään ei voi tappaa minua, sillä kuoltuani pääsen Isän luokse taivaaseen. Ja tosielämää kauheuksineen on tullut koko lapsuus ja nuoruus koettua.


Noin minäkin uskon, olenha sunnuntaina syntynytkin.
Pahaakin on tullut mutta joku minua suojelee aina etten romahda. Lapsikin kuollut ja orpo nyt muttas on minulla jokin joka sanoo kuinka teern,

Juuri tää tuudittautuminen turvallisuuteen risoo... Pahinta on kun se pahin on tapahtunut, että joku uskovainen tulee ja lipsauttaa jotain jumalan tahdosta...

JOS JUMALA OLISI OLEMASSA EI MAAILMASSA TAPAHTUISI SELLAISIA ASIOITA JOITA NYT TAPAHTUU JOKA IKINEN PÄIVÄ.

Aina niitä vain tapahtuu ja lapiakin kuolee. Kuinkas sen selität muulla kun että elinpäivät on laskettu jo ennen syntymää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja julma totuus:
Juuri tää tuudittautuminen turvallisuuteen risoo... Pahinta on kun se pahin on tapahtunut, että joku uskovainen tulee ja lipsauttaa jotain jumalan tahdosta...

JOS JUMALA OLISI OLEMASSA EI MAAILMASSA TAPAHTUISI SELLAISIA ASIOITA JOITA NYT TAPAHTUU JOKA IKINEN PÄIVÄ.

No mitä se sinua risoo jos joku uskoo noin? Onko se sinulta jostain kohtaa pois? Tässä kysyttiin mielipidettä uskovista eikä siitä onko Jumalaa vai ei.
 
Minä olen harrasuskovainen,mutta en puhu asiasta muille jos he eivät asiasta kysy. Minulla on laaja ystäväjoukko johon kuuluu kaiken nököstä uskovaista ja ei uskovaista. Sujuvasti sulaudutaan. Olemme tehneet hijaisen sopimuksen et jokainen saa olla mitä on ja toisten asioihin ei puututa jos toimii ihan suomen lain puitteissa :)
Kyllä mä mielessäni mietin monesti toisten uskottomuutta ja omaa uskoani. Pohdin ja kapinoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Sit valitettavasti on niitäkin uskovaisia, joiden kanssa en tule juttuun, vaikka pitäisi. :ashamed: Puheet kultahippujen ilmestymisestä rukouksen aikana ainakin saa mut sanomaan jotain sen tyylistä, että saan tekosyyn poistua seurasta. :ashamed:

Juu mä en kanssa ihan kaikkien kanssa tule toimeen. Erityisesti ärsyttää suurieleisesti profetoivat, jotka yhtäkkiä suureen ääneen alkavat paasaamaan siitä kuinka tuon ja tuon on tehtävä niin ja näin ja tuolle tapahtuu niin ja näin. Mun mielestä mahdolliset profetiat ja muutenkin rukousvastaukset sun muut pitäis todella harkitusti kertoa ja sillonkin vaan kohteelle itselleen. Ei suinkaan koko suvulle, joka sitten painostaa. Ylipäätään kaikenmaailman ennustuksen sotkeminen uskoon on kamalaa. En pidä myöskään pitkistä, painostavista joukkorukouksista varsinkaan pakolla tai täysin väärässä tilanteessa. Joukkorukous on muutenkin uuvuttavaa ja helposti passivoivaa.
 

Yhteistyössä