Mitä ajattelisit jos 16-vuotias lapsesi alkaisi seurustelemaan 28-vuotiaan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HeiniMaria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

HeiniMaria

Vieras
Sinulla olisi siis 16-vuotias tytär joka alkaisi seurustella 28-vuotiaan ex-narkomaani/ex-rikollis miehen kanssa. He olisivat tutustuneet sillon kun tyttäresi on 15 ja mies 27, heistä olisi aluksi tullut vain ystäviä. Mies olisi vuoden sisällä onnistunut jättämään tytön takia huumeet ja rikollisuuden pois. Oma ikäsi olisi 46-vuotta, joten osaisit katsoa myös miestä vanhemman silmistä koska voisit olla hyvin myös hänen vanhempi, jos olisit hänet nuorena aikuisena just 18-vuotiaana saanut.

Tyttäresi olisi ihan kypsän oloinen ja järkevä, tottakai hänestä paistaisi myös tietyissä asioissa/tilanteissa lapsellisuus läpi, koska on kuitenkin vielä niin nuori.

Tytön kanssa ei olisi koskaan tarvinnut paljon tapella alkoholista, eikä tupakasta, eikä huumeista - koska tyttö olisi luonteeltaan aika kiltti, herkkä ja jopa pelkää vähän päihteitä, joten tietäisit varmasti tytön luonteen puolesta ettei hän tule olemaan niiden kanssa ongelmissa. Eikä hän ole koskaan tupakointia edes alottanut, maistanut vaan, mitään huumeita ei ole kokeillut - eikä ole haluja todellakaan kokeilla ja alkoholia vaan pikkusen joskus satunnaisesti juonut.

Vaikka tytär olisi myös kiltti ja herkkä, olisi hänessä myös tempperamenttiä ja se mistä teille olisi korkeintaan syntynyt yhteenottoja niin tyttären mies suhteista. Hän olisi seurustellut 13-vuotiaana 15-vuotiaan kanssa. 14-vuotiaana 20-vuotiaan kanssa. 14-vuotiaana myös 17-vuotiaan kanssa. 15-vuotiaana ollut sitten sinkkuna ja tavannut tämän tuplasti vanhemman miehen ja nyt 16-vuotiaana alkanut sitten seurustella tämän 28-vuotiaan kanssa.

Tyttäresi asuu 16-vuotiaana myöskin muualla ja opiskelee. Kantaa vastuun hienosti elämästään ja alle 16-vuotiaana noudatti myös suht kivuttomasti kotiintuloaikoja ja keskittyi koulunkäyntiin.

Saisit tavata myös miehen ja kasvotusten hän vaikuttaisi sinusta suht mukavalta, taustoistaan huolimatta. Perhe myöskin kunnollinen, eikä sisko tai veli huumeiden käyttäjiä. Pahin rikos on ollut taponyritys, puukottanut toista henkilöä, huumevelkojen takia, mutta siihen aikaan on ollut vielä itsekin kamoissa.

Antaisitko suostumuksesi?
 
Tekisin kaikkeni, että suhde loppuu.

Lapseni -ja vieläpä alaikäinen eli huollettava sellainen- ansaitsee PALJON parempaa, kuin jonkun puolet vanhemman (ex)narkkarin.
Ja sen teen myös hänelle selväksi jo nuoresta saakka.

Hän on arvokas ja lapsen pitää myös itse tuntea arvonsa.
 
Tekisin kaikkeni, että suhde loppuu.

Lapseni -ja vieläpä alaikäinen eli huollettava sellainen- ansaitsee PALJON parempaa, kuin jonkun puolet vanhemman (ex)narkkarin.
Ja sen teen myös hänelle selväksi jo nuoresta saakka.

Hän on arvokas ja lapsen pitää myös itse tuntea arvonsa.

No mikäpä tämä sinun kaikki meinaa sitten olla?

Minusta et voi tehdä mitään, jos tytär asuu jo omillaan, kantaa elämästään hienosti vastuun, opiskelee ja käy samalla töissä, on muuten järkevä ja enää parin vuoden päässä täysi-iästä.

Et voi äitinä puuttua.

Oma elämä !
 
Ihan jo pelkkä ikäero tekee sen, että en hyväksyisi suhdetta, ja pyrkisin parin erottamaan. Narkomaanien ja juoppojen raitistumiseen en usko. On näitä "hyvien perheiden kilttiä tyttöjä" nähyt, miten väärässä seurassa elämänsä pilaavat.
 
Ihan jo pelkkä ikäero tekee sen, että en hyväksyisi suhdetta, ja pyrkisin parin erottamaan. Narkomaanien ja juoppojen raitistumiseen en usko. On näitä "hyvien perheiden kilttiä tyttöjä" nähyt, miten väärässä seurassa elämänsä pilaavat.

No hyi vittu mikä ihminen ! :D mitenkä sinä sen tekisit? Onko sinusta yleisestikkin noin soveliasta sotkeutua toisten ihmisten parisuhteisiin ja pyrkiä hajottamaan niitä??

Kertoo sinusta muuten ihmisenä paljon..

Jos minä olisin sinun lapsesi, tiedät aina minkälaiseksi jääräpääksi olet syntynyt ja voisit olla varma siitä, että jos sie tämän jutun tulisit sotkemaan niin saat olla aivan varma, jos miestä rakastan oikeasti ja syvästi ja niin hölmöltä kun se sinusta voisikaan tuntua että 16-vuotias väittää rakastavansa oikeasti ja syvästi, mutta jos asia näin on, niin välit menee. 18-vuotta kun täytän nii ei tarvii enää paljon yhteyttä pidellä ja kuvitella että lapsenlapsias tuut näkemään!

Eli pelaa niillä korteilla sitten ja oo valmis pistää peliin kaikki hyvä mitä ennen oli, niin ei välttämättä tuu tulevaisuudessa olemaan. Elämä on. Valintojen maailma.

Miehän teen just niinku lystään ja elän tätä elämääni haluamallani tavalla!
 
No mikäpä tämä sinun kaikki meinaa sitten olla?

Minusta et voi tehdä mitään, jos tytär asuu jo omillaan, kantaa elämästään hienosti vastuun, opiskelee ja käy samalla töissä, on muuten järkevä ja enää parin vuoden päässä täysi-iästä.

Et voi äitinä puuttua.

Oma elämä !

Rupeaisin vahvistamaan tytön itsetuntoa, kehuisin, antaisin entistä enemmän yhteistä aikaa, ehkä veisin jollekin mukavalle äiti-tytärmatkalle ja sivussa puhuisin asioista yleisellä tasolla, vähän tuollaisista ikäerosuhteista nuorella iällä, päihdeongelmaisten ja muiden hunsvonttien hyysäämisestä ja psyykkisestä tarpeesta, sen taustoista ym.

Miehelle olisin ihan suoraan vaan tyly ja julma; jätät tyttäreni etkä enää ikinä ota häneen yhteyttä, tai sinulle käy huonosti.
Ehkä laittaisin suoraan jonkun miespuolisen läheisen saattamaan tuon viestin kohteelle.

Minun mielestäni vanhemmilla on vastuu puuttua vaikka keski-ikäisen lapsensa toilailuihin, saati sitten alaikäisen huollettavan.
Meidän lapsemme ovat aina meidän lapsiamme, eikä henkinen vastuu heistä lopu koskaan - saati sitten alaikäisenä, lapsen ollessa vielä ihan täysin kehitysvaiheessa.
 
Rupeaisin vahvistamaan tytön itsetuntoa, kehuisin, antaisin entistä enemmän yhteistä aikaa, ehkä veisin jollekin mukavalle äiti-tytärmatkalle ja sivussa puhuisin asioista yleisellä tasolla, vähän tuollaisista ikäerosuhteista nuorella iällä, päihdeongelmaisten ja muiden hunsvonttien hyysäämisestä ja psyykkisestä tarpeesta, sen taustoista ym.

Miehelle olisin ihan suoraan vaan tyly ja julma; jätät tyttäreni etkä enää ikinä ota häneen yhteyttä, tai sinulle käy huonosti.
Ehkä laittaisin suoraan jonkun miespuolisen läheisen saattamaan tuon viestin kohteelle.

Minun mielestäni vanhemmilla on vastuu puuttua vaikka keski-ikäisen lapsensa toilailuihin, saati sitten alaikäisen huollettavan.
Meidän lapsemme ovat aina meidän lapsiamme, eikä henkinen vastuu heistä lopu koskaan - saati sitten alaikäisenä, lapsen ollessa vielä ihan täysin kehitysvaiheessa.

Hohhoijaa...

Painu helvettiin. Ei onnistu meidän kanssa, mua et sais lahjottua ja 2-vuotta vaan niin mun elämä on täysin omissa käsissä.. ja sillon sie et varsinkaan siihen puutu, eikä se oikeen onnistukkaan jos omasta tahdostani katoan vaikka vittumaista ja liian takertuvaa äitiä koko loppuiäkseni. =) ja on se aika hyvin jo 16-vuotiaanakin, kuten kerroin jos olen noin vastuuntuntoinen ollut kuin olen ja hyvä tytär. Tässä sitten kiitos siitä kaikesta - että äiti rupeaa vittumaiseksi, yhden rakkauden takia? ja minua jos uskallat lyödä, niin saat olla ihan varma että tieto menee viranomaisille... Eli fyysinenkään kuritus ei mun kanssa auta, ehkä mä itken ja ehkä mä kärsin, jos äiti vaikka hakkaa, ihan pelkästään mun oman elämän takia, mut sekin kostautuu loppupeleissä hälle itelleen tai vaikka mun muille ala-ikäsille sisaruksille, jotka menee vaikka sit ala-ikäsenä huostaan sen takia että äiti on yhdelle melkeen täys-ikäselle lapselleen väkivaltanen. MIETIPPÄ SITÄ.

Meillä on kato meidän oma elämä, ei me eletä täällä loppupeleissä esim. vanhempien mielyttämistä varten.

Ja ne sinun miespuoliset kaverit on ihan pupu pöksyssä, mun ukko kun on mukana ollut jopa maahantuonti bisneksessä ja kyllä sä tiedät, ettei sieltä oo mitään pikkuhousuja tähän maahantuotu, nii voi helposti tavalliselle äijälle napsahtaa nappi ohtaan. TAI SITTEN SIE ALOTAT VAAN IHAN HELVETINMOISEN JENGI SODAN SEN TAKIA, ETTÄ SUN TYTÄR SATTUU NYT RAKASTAMAAN VANHEMPAA JA EHKÄ SEMMOSTA IHMISTÄ JOLLA ON VÄHÄN ONGELMIA !

Mut jokainen toki tekee täällä omat ratkasunsa.
 
Olisihan se haastava tilanne ja töitä saisi itsensä kanssa tehdä (ja miehen olla todella hyvän oloinen) ennen kuin moisen tilanteen purematta nielisi.

Toisaalta ei se täysin mahdotontakaan ole.

Yhdellä pojistani oli 15 (paria päivää alle 16)vuotiaasta reilun vuoden ajan seurustelusuhde 6 vuotta vanhempaan tyttöön - ja silloin kun molemmat tunsi niin väliin mietin jopa, että poikani oli "liian vanha" (varhaisukkoutunut) ko tytölle.

Nykyäänkin (noin 8-9 vuotta myöhemmin) ovat yhä ystäviä ja ristiin toistensa lasten kummivanhempia - vaikka keskenään ei enää "kipisekään" ja kummallakin omat hyvinvoivat parisuhteeensa.
 
Hyvä HeiniMaria.
Kehottaisin sinua aikuistumaan. Aikuinen tekee omat päätöksensä seurustelusta eikä kysele niitä täältä Kaksplussan keskustelupalstalta.
Se onko seurustelusuhde järkevä onkin toinen juttu. Itse vanhempana( niin iällisesti kuin 3 lapsen äitinäkin) sanoisin että unohda moinen vanha ukko. Nuorempia ja parempia löytyy aina. Kyllä 16-vuotias on vielä lapsi ja 27-vuotias mies aikuinen joka vonkaa lapsen perään.
 
Olisin puuttunut asiaan jo paljon aiemmin, enkä olisi päästänyt omilleen asumaan noin hyväksikäytettävissä olevaa teiniä. Olisin tehnyt rikosilmoituksen jo siitä 20-vuotiaasta miehestä ja koittanut hankkia tyttärelleni apua.

Toivottavasti näin olisi vältetty tämä tuorein suhde. Mutta jos ei, tuossa vaiheessa koittaisin keskustella tyttäreni kanssa ja jos se ei auttaisi, konsultoisin lastensuojeluviranomaisia ja todennäköisesti vaatisin tytärtä muuttamaan takaisin kotiin. Jos ei kotona pysyisi, ehkä ainut vaihtoehto olisi jokin lastensuojelulaitos. Missään tapauksessa en voisi kuitenkaan hyväksyä suhdetta väkivaltaiseen narkomaaniin. Kun tytär aikuistuu, toivottavasti hän ymmärtäisi, että halusin vain suojella häntä.
 
Olisihan se haastava tilanne ja töitä saisi itsensä kanssa tehdä (ja miehen olla todella hyvän oloinen) ennen kuin moisen tilanteen purematta nielisi.

Toisaalta ei se täysin mahdotontakaan ole.

Yhdellä pojistani oli 15 (paria päivää alle 16)vuotiaasta reilun vuoden ajan seurustelusuhde 6 vuotta vanhempaan tyttöön - ja silloin kun molemmat tunsi niin väliin mietin jopa, että poikani oli "liian vanha" (varhaisukkoutunut) ko tytölle.

Nykyäänkin (noin 8-9 vuotta myöhemmin) ovat yhä ystäviä ja ristiin toistensa lasten kummivanhempia - vaikka keskenään ei enää "kipisekään" ja kummallakin omat hyvinvoivat parisuhteeensa.

Kiitos vastauksesta ! :)
 
[QUOTE="mie";30418038]Hyvä HeiniMaria.
Kehottaisin sinua aikuistumaan. Aikuinen tekee omat päätöksensä seurustelusta eikä kysele niitä täältä Kaksplussan keskustelupalstalta.
Se onko seurustelusuhde järkevä onkin toinen juttu. Itse vanhempana( niin iällisesti kuin 3 lapsen äitinäkin) sanoisin että unohda moinen vanha ukko. Nuorempia ja parempia löytyy aina. Kyllä 16-vuotias on vielä lapsi ja 27-vuotias mies aikuinen joka vonkaa lapsen perään.[/QUOTE]

Empä ole unohtamassa. :)
 

Yhteistyössä