mitä enää voi sanoa äidille joka kokee epäonnistuneensa kaikessa?

[ev]

äitini sai meidät nuorena, hällä oli itsellään omat traumansa, hän joi liikaa, otti miehiä jotka hakkasi meitä lapsia. edellisen miehensä kanssa oli 12v yhdessä kunnes suhde loppui. sen jälkeen äitini alkoi vasta aikuistumaan, ymmärtämään millaisen lapsuuden antoi meille ja alkoi ottamaan vastuuta omasta elämästään ja lapsenlapsistaan, eli minun lapsista.

no, nyt tästä kaikesta on aikaa jo vuosia, olemme puhuneet asiat poikki, pinoon, läpi ja ties mitä. mutta äiti ei pääse tunnoistaan eroon. hän on masentunut, itkee harvase ilta. kokee huonoa omaatuntoa siitä millaisen lapsuuden antoi meille. olemme puhuneet, puhuneet, käyneet kaiken läpi ja itse olen jo asioiden kanssa sinut, en enää haluaisin puhua niistä, mutta äiti ei pääse tästä yli eikä ympäri. mitä enää voin tehdä vai onko tämä lopunelämän risti, vakuutella että kaikki on ok ja että emme kanna kaunaa äidille...

 

["vieras"]

Suosittelen äidillesi käyntiä mielenterveystoimistossa tms.
Saisi siellä jutella tunnoistaan. Ei tarvitse olla hullu saadakseen keskusteluapua mieltä painaviin asioihin.

 

[entäs]

Ehkä hänen pitaisi hakeutua psyk.hoitoon...?

ehkä ammattilaiset osaisivat auttaa vielä enemmän.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";22645779]Suosittelen äidillesi käyntiä mielenterveystoimistossa tms.
Saisi siellä jutella tunnoistaan. Ei tarvitse olla hullu saadakseen keskusteluapua mieltä painaviin asioihin.[/QUOTE]

olen sanonut että äitini kannattaisi hakeutua terapiaan tmv. hällä on _todella_ traumaattisia juttuja omassa menneisyydessään kuten isänsä ja setänsä seksuaalinen hyväksikäyttö sun muu kamala väkivalta, mutta ei. äitini kuuluu tähän jotka sanoo ettei puhuminen auta mitään, omista asioista pitää hiljentyä.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";22645799]olen sanonut että äitini kannattaisi hakeutua terapiaan tmv. hällä on _todella_ traumaattisia juttuja omassa menneisyydessään kuten isänsä ja setänsä seksuaalinen hyväksikäyttö sun muu kamala väkivalta, mutta ei. äitini kuuluu tähän jotka sanoo ettei puhuminen auta mitään, omista asioista pitää hiljentyä. [/QUOTE]

Mutta onhan hän puhunut sinullekin.

Ja ehkä hänen kohdallaan voitaisiin miettiä myös lääkitystä.

 

["miksi"]

Kysyisin että miksi, miksi piti niin tehdä ja maistuuko nyt skumppa vai bisse.