Paappa kuoli viime yönä, eikä mulla oo hajuakaan mikä on sovelias asustus hautajaisiin. En oo aikuisiälläni ollu yksissäkään hautajaisissa. Mulla ei ole juurikaan juhlavaatteita, joten onko liian arkista laittaa mustat suorat housut ja musta kauluspaita sekä mustat korkokengät?
Mitä hautajaisiin päälle?
- Viestiketjun aloittaja Tirsku
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
Tumma asu riittää. Ei kaiken vaatetuksen tarvitse edes olla mustaa. Ainakin mun mielestä noi sun vaatteet on ihan käypäset sinne.
V
vieras
Vieras
Kunhan on siistit mustat/tummat vaatteet, ei tarvi olla mitään ylijuhlallista. Hyvältä kuulostaa.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
Mun mummul on sama. Kuulostaa ehkä raadolliselta mutta toinen tuntuu jo "kuolleelta" vaikka elossa onkin, jäljellä on vain ihmisen kuoret.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua ei itketä, enkä usko että itken hautajaisissakaan. Paappa oli hieno mies, mutta en ole nähnyt häntä enää moneen vuoteen, koska en halunnut sairasta miestä hermostuttaa. Koska ei tuntenut mua enään, niin mua ei hänelle "ollut olemassa" vielä, ja suuttui hyvinkin helposti. Paappa eli menneyisyydessä, ajassa jossa äiti oli teini. Ja siksi suuttui kun hänelle kerroin olevani T:n tytär. Väitti minun valehtelevan.
Ja juu, yksi kysymys olisi vielä. Äiti kysyi kihlattuani arkkua kantamaan, kihlattu ei koskaan paappaa nähnyt. Muut kantajat ovat paapan molemmat vävyt ja serkkujeni miehet. Onko omituista jos kihlattuni on myös kantamassa arkkua, vaikka ei paappaa tuntenut? Mumman kihlattu tuntee kyllä ja mumma hänestä tykkää kovasti.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
Ei ole. Usein kantajiksi toki valitaan ihmisiä jotka ovat olleet tekemisissä vainajan kanssa tai sitten tämän puolison. Yleensä kuitenkin kantohommaan valitaan sellaiset ihmiset joiden uskotaan jaksavan kantavan arkkua.
M
mus musculus
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aidillani on ko tauti pitkalle edenneena ja kylla aiti on minulle kuollut jo kauan sitten. Kuori todellakin jaljella. Tottahan siita kantaa huolta ja toivoo ettei olisi kipuja ja olo niin hyva kuin olosuhteisiin nahden mahdollista. Mutta aitia minulla ei enaa ole.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Unohdin tuosta kantajasakista pikkuveljeni :headwall: Toinen vaihtoehto on että ukkoni tilalla minä olen kantamassa arkkua. Näin kantajat olisivat vävyt ja tyttärentyttärien miehet vahvistettuna pikkuveljelläni. Tai sitten kihlattuni tilalla minä. Jaksan kyllä kantaa, mutta vaikeuttaako kovasti, koska olen lyhyt ja miehet ovat pitkiä?
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsku:
En ole kyllä koskaan huomannut et pituus vaikuttaisi. Toki laskuvaiheessa voi tulla vaikeuksia. Mun isä on 170 cm ja on todella usein valittu kantajaksi, mut ihan hyvin hän on siel hujoppien keskellä pärjänny.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mus musculus:
Mummu on kans menny huonoksi tässä 4 vuoden aikana. Puhunu ei oo viiteen vuoteen. En ole aina varma, että tunnistaako hän minut vai ei, koska naureskelee aina kun käyn katsomassa. Pidätyskyky on mennyt mutta osaa syödä itse ja kävellä, muuten ei ole mitään toimintoja. Joskus surettaa kun on menettänyt tärkeän ihmisen, varsinkin silloin kun miettii miten asiat voisivat olla ja muistelee menneitä. Toki tässä 4 vuoden aikana on koko ajan tehnyt surutyötä joten, en tiedä sitten miltä kuolema tuntuisi. Ehkä se olisi helpotus.