Itse ihailen sellasia, jotka pysyvät rauhallisina (ja ainakin onnistuvat näyttämään hyväntuulisilta ja lepposilta) tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka uhmaikäinen miten riehuisi, vauva itkisi, alakoululainen kiukuttelisi ja teini haistattelisi.
-sellasia, jotka jaksavat kokoajan askarrella ja puuhailla lapsen/lasten kanssa kaikkea mukavaa yhdessä, esim. leipoa, rakennella majoja yms. yms. Kyllä itekin leikin lähes päivittäin jotain pientä, mutta harvemmin ihan täydestä sydämestä oon siinä mukana. Ja leipomisessa ottaa päähän jo se sotku minkä ite saan aikaan ihan tarpeeks...
-sellasia, joilla on monta lasta ja kuitenkin helposti pystyvät pitämään kaikki langat käsissään. Käyvät töissä, siivoavat, pyykkäävät tekevät ruokaa ja onnistuu hoitamaan kaikki neuvolat/yrjötaudit/koulun myyjäiset/ liput sinne ja tänne tosta noin vaan... Ihan vaan kun ite tuntuu et onnistuu jo hävittämään/unohtamaan yhenkin lapsen laput ja neuvola-ajanvaraukset...
-sellasia, jotka jaksavat kokoajan askarrella ja puuhailla lapsen/lasten kanssa kaikkea mukavaa yhdessä, esim. leipoa, rakennella majoja yms. yms. Kyllä itekin leikin lähes päivittäin jotain pientä, mutta harvemmin ihan täydestä sydämestä oon siinä mukana. Ja leipomisessa ottaa päähän jo se sotku minkä ite saan aikaan ihan tarpeeks...
-sellasia, joilla on monta lasta ja kuitenkin helposti pystyvät pitämään kaikki langat käsissään. Käyvät töissä, siivoavat, pyykkäävät tekevät ruokaa ja onnistuu hoitamaan kaikki neuvolat/yrjötaudit/koulun myyjäiset/ liput sinne ja tänne tosta noin vaan... Ihan vaan kun ite tuntuu et onnistuu jo hävittämään/unohtamaan yhenkin lapsen laput ja neuvola-ajanvaraukset...
