Mitä ihmettä mä enää voin tehdä? (erityislapsesta)

[Keinot loppu]

Lapseni on erityislapsi, hänellä on tunne-elämän häiriöitä ja keskittymisvaikeuksia. Kolme vuotta lasta on kiikutettu palaverista toiseen, on tehty kaikenlaisia testejä, on vaihdettu pienryhmään koulussa. On keskusteltu sekä lapsen kanssa että muiden viranomaisten kanssa, olen yrittänyt ymmärtää, kuunnella, keskustella, jutella, rakastaa, pitää yllä normaalia perhearkea, hankkinut lapselleni kaiken sen avun mitä osaan. Terapia on alkamassa jne.

Mutta kun mikään ei riitä.

Taas opettaja soitti ja kertoi miten huonosti koulussa menee, lapsi ei tottele ja käyttäytyy huonosti ja TAAS multa odotettiin ratkaisuja asiaan. Että "mitä jos juttelisit lapsen kanssa"..

*Erittäin syvä huokaus*

Kukaan ei voi käsittää, miten riittämätön tunne mulla on. MÄ EN TIEDÄ MITÄ MUN PITÄÄ TEHDÄ että lapsi ois koulussa kunnolla ja kiltisti?!!! Kotona ei ole ongelmia, eikä missään muuallakaan, ainoastaan koulussa. Ja mä en todellakaan epäile etteikö lapsi olisi koulussa mahdoton, uskon sen kyllä, mutta mä olen niin väsynyt tähän että MULTA tivataan aina ratkaisuja tähän tilanteeseen!

Jos mä ne tietäisin, niin en kai mä jumalauta kolmea vuotta sitä tietoa ois pimittänyt.

Mä en ihan totta tiedä enää mitä mun pitää tehdä. Mä olen täysin voimaton, keinoton, ei mulla ole tietoa eikä keinoja eikä ratkaisuja. Auttakaa

 

["mmm"]

Moi
mulla on oikeastaan täysin tismalleen sama tilanne ku sulla, ja en osaa sua siis auttaa (kun en itseänikään
mutta kovasti tsemppiä, tiedän, kuinka kamalan raskasta sulla on!!

 

[Keinot loppu]

[QUOTE="mmm";22030169]Moi
mulla on oikeastaan täysin tismalleen sama tilanne ku sulla, ja en osaa sua siis auttaa (kun en itseänikään
mutta kovasti tsemppiä, tiedän, kuinka kamalan raskasta sulla on!![/QUOTE]

Kiitos lohdusta. Tällä hetkellä taas tää asia on niin pinnalla, että pidättelen kyyneleitä täällä. Tekis mieli huutaa ja itkeä ja parkua täysillä. Miks kukaan (=opettajat) ei ymmärrä tätä tilannetta (ja sitä että mä EN tiedä) ?

 

[adhd-äiti]

Täällä ihan sama tilanne Erityisluokalle ei olla vielä "jouduttu",mutta koko ajan lähestyy,nyt koitetaan lääkkeitä,oisko jotkut muut parempia kuin edelliset...Kotona kaikki menee hyvin,mutta koulussa...Harva se päivä opettaja soittaa,teki sitä ja tätä,voisittako keskustella plaa plaa...Alkaa ihan oikeesti palaa hermo tän homman kanssa!!! Erityisluokalle ei olla sen takia vielä jouduttu,kun pojalla olisi sitten koko koulun vaihto ja kaikkien kavereiden menetys

Joskus myös tuntuu et toi koko koulu homma on menny ihan persiilleen,opettajilla ei ole enää mitään valtaa,eikä auktoriteettia pitää porukkaa kuosissa. Ja jokaisesta pikku jutusta pitää tehdä ilmoitus koulutoimeen,esim.poika oli vahingossa tiputtanut opettajan sormien päälle (jotka olivat pojan pulpetilla) kirjan ja pyytänyt heti anteeksi,kun ei ollut sitä tahalleen tehnyt. Jos poika ei olisi heti pyytänyt anteeksi,olisi opettaja tehnyt ilmoituksen koulutoimeen väkivaltaisesta käyttäytymisestä opettajaa kohtaan!!!! Minne tää maailma on menossa?!?

 

[Ooo]

Kyllä ne varmaan tietää ja ymmärtääkin... Se vaan tuntuu kurjalta. Opet on ihan yhtä ymmällään välillä, niin odottavat, että vanhempi keksii keinot. Ja ne on velvoitettuja soittelemaan, se on sitä vanhemman vastuuttamista ja yhteistyötä (vaikkei joo siltä aina tunnu). Nopsaan ei tämä koneisto pyöri eikä apu mene perille, ei vaikka saisitte terapiatkin alkuun.
Onko itselläsi tukea?

 

[Tiinuliini]

Voimia :hug: Tilanne kuulostaa raskaalta, mutta hyvä, että apua on terapian myötä luultavasti tulossa.

Nykyinen koulumaailma on myös opettajalle vaativa. Persoonallahan me tätä työtä teemme, eli jokainen reagoi vaativaan lapseen eri tavalla. Myös rehtorin eli läheisimmän esimiehen tuella on suuri merkitys opettajan jaksamiselle. Luokkatilassa saattaa olla monta vaativaa lasta ja koulun sisältä apua saatavissa vähän. Näin ollen "arjessa selviytyminen" jää luokan- ja aineenopettajille, koska esim. erityisopetuksen tuki on rajoitettua.

Opettajilta vaaditaan nykyään paljon kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja sitä, että vanhempia infotaan siitä mitä luokkatilanteissa tapahtuu. Ehkä opettaja ajattelee, että haluatte olla selvillä koulutapahtumista, jotta voitte informoida muita viranomaisia lapsenne kouluongelmista? Viranomaisten välinen yhteistyö tökkii joskus todella pahasti jo pelkästään sen takia, että yksityisyydensuoja on tiukka, eli viranomaiset eivät voi antaa toisilleen vapaasti oppilasta koskevaa tietoa.

Voithan pyytää, että opettaja kirjaa ongelmatapahtumat ylös ja toimittaa sitten tiedot sinulle vaikka sähköpostin avulla. Tällöin jatkuva soittelu ja ehkä vahingossa opettajan puolelta tapahtuva syyllistäminen jäävät vähemmälle, mutta saatte kuitenkin tiedon siitä miten lapsenne koulussa toimii.

 

[sisar puoliQ]

voi, tutulta kuulostaa! meillä oli esikoisen kanssa koko eskarivuosi yhtä taistoa. joka päivä tuli lähes 100% negatiivistä palautetta. lapsella ylivilkkautta ja tarkkaavaisuushäiriö. 5v alotettiin toimintaterapia, ja nyt 7vuotiaana säännölliset psykiatrikäynnit.
en halua lannistaa, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä sillä terapiallakin menee aikaa, ehkäpä vuosia, ennen kuin alkaa oikeesti auttamaan. hyödytönhän se ei missään nimessä ole, mutta nämä harvemmin ratkeavat taikasauvan iskusta. voimia kovasti! uskalla pyytää myös itsellesi apua, jos tuntuu, että arki käy turhan raskaaksi!:hug: