Mitä ihmettä minä teen tuon lapsen kanssa???

["mimmuli"]

Oikeasti alkaa olla jo keinot vähissä...

Kyseessä on siis kuusi vuotias poika, tuleva eskari. Reipas, sosiaalinen, itsepäinen, kovakorvainen, iloinen pikku poika. Ongelmana on karkailu. Asumme maalla, pienessä kylässä, jossa kaikki tuntee kaikki. Poika on saanut harjoitella yksin ulkona olemista jo pidemmän aikaa, mutta yleensä nämä harjoittelut päättyvät siihen, että poika lähtee omille teilleen sanomatta meille mitään.

Tänään taas lupasin mennä edeltä yksin ulos, imuroisin ja laittaisin tiskit koneeseen ja tulisin sitten perässä pikkusisaruksen kanssa. Vannotin, että pihalla pitää pysyä, niin että näen tarvittaessa lapsen ikkunasta. Vilkaisin aina välillä ja siellähän poika hienosti oli. Mutta sitten jossain vaiheessa kun kurkkasin, niin ei näkynyt poikaa missään. Huutelin pihalla, ei vastausta. Arvelin kyllä tietäväni, minne poika oli mennyt. Tuossa jonkun matkan päässä on talo rakenteilla, kaivinkone pörrää siellä, joten sinne ajattelin lapsen menneen. Ja just kun sain pikkusisaruksen puettua, että lähdetään hakemaan, poika tulikin takaisin. Arestia annoin sitten luvattomasta lähdöstä ja kiellon ulkoilla yksin. Poika olisi saanut mennä tuonne raksalle, kun olisi sanonut minulle ensin. Sen verran lähellä kuitenkin ja peltoa pitkin sinne pääsee.

No tästä ei kulunut kovinkaan kauaa, kun pappa tuli käymään. Haki työkaluja ja lupasin lapsen mennä pihalle moikkaamaan pappaa, hän kun ei välttämättä sisällä käy. Poika tuli sitten kysymään, että saako mennä papan mukaan. Kielsin, koska on arestissa. Pojalla tuli itku, lähti sanomaan papalle asiasta. Kohta mies tulee kotiin ja kysyy, minne poika meni papan kanssa kun autossa istui. Olivat tulleet vastaan tuossa kotitiellä! Pappa ei puhelimeen vastannut, eikä mitään hajua mihin ovat menneet. Eli taas luvaton lähteminen.

Vastaavia tapauksia on useampia, toki tämä kiellon jälkeen mukaan lähteminen oli uutta. Miten minä saan tuon lapsen ymmärtämään, että luvatta ei lähdetä mihinkään? Ei edes naapuriin! Joka kerta on keskusteltu asiasta, miksi aina pitää kysyä lupa. Olen yrittänyt selittää, että äitikin sanoo aina iskälle, mihin menee. Samoin iskä äitille. Olen maalaillut uhkakuvia, että jos sattuu jotain, äiti ei tiedä mistä hakea. On ollut arestia, keskustelua, kehumista onnistumisesta, keskustelua, lelutakavarikkoa, keskustelua, telkkari/tietokone/wii-kieltoa, keskustelua, lahjomista, keskustelua, tiukkaa ulkoilua vain aikuisen kanssa (toisaalta on ehtinyt pari kertaa livahtaa myös luvatta, vaikka on ollut aikuisen kanssa ulkona), keskustelua...

Tuli pitkänlainen juttu, toivottavasti jaksatte lukea ja löytyisi jotain hyviä neuvoja.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Tuosta rangaistuslistastasi puuttuu suuttuminen ja raivokas suuttuminen. Todennäköisesti mikään ei muutu, ellet todella suutu lapselle.

Meillä on ollut tiettyjä toistuvia ongelmia mm. esikoispojan kanssa, mutta laitettiin huonoille asioille stoppi jossain vaiheessa. Lääkkeenä oli oman suuttumisen näyttäminen lapselle. Sen näyttäminen, että olemme todella tosissaan. Kummasti auttoi.

 

[etkar]

Meillä kanssa lapsi on alkanut tässä lähiaikoina pyöräilemään itsekseen pikku lenkin. Mutta hän kyllä ilmoittaa milloin lähtee ja tulee kyllä myös sisälle uudestaan näyttäytymään, kun lenkki on tehty. Onneksi tämä on asutusaluetta ja ei niin paljon ole liikennettä, mutta silti kyllähän mielessä aina käy, kun lapsi pihasta pyöränsä kanssa lähtee, että toivottavasti hälle ei satu mitään ikävyyksiä. Kai lapsi sitten tuolla haluaa itselleen ja meillekin osoittaa, että hän on jo"iso" ja pärjää itsekseen liikenteessä pyöränsä kanssa.

 

["vieras"]

kai sun pitää näyttää mitä se tarkoittaa kun luottamus menetetään ja miten sen ansaitaan takaisin. esim tuossa tilanteessa et olisi saanut päästää ulos edes pappaa moikkaamaan vaan sinun olisi pitänyt joko lähteä mukaan tai kieltää ulos meneminen. ja sitten kun saa taas mennä yksin ulos niin ulkoilualue on keittiön ikkunan alla mistä varmasti koko ajan näet hänet, ilman että täytyy käydä kuikuilemassa. sitten kun pystyy osoittamaan että osaa pysyä sillä pienellä alueella voi reviiri laajentua koko pihaan

toivottavasti lähistöllä ei oo mitään vesistöjä..

 

["sondersson"]

Mä olen pelotellut ihan kunnolla, kertonut näistä kuolleina löydetyistä omille teilleen lähteneistä lapsista, kaappauksista jne. Ja niinku Kuukkeli sanoi, näyttänyt suuttumisen kunnolla jotta lapsi tajuis kyseessä olevan vakava asia.

 

[Anatolia]

Et päästä poikaa ollenkaan ulos yksin.

Ei häntä voi päästää, kun hän kerran ei osaa olla luottamuksen arvoinen. Ikä, asuinympäristö yms ei merkitse mitään, jos lapsi ei osaa noudattaa hänelle asetettuja sääntöjä. Meillä yksin ulkoilu loppuu heti, jos sovittujen rajojen sisäpuolella ei pysytä - toistaiseksi ovat pysyneet.

Suuttuakin saa. Karjua kurkku suorana niin, että lapsi pelästyy ja tajuaa äidin & iskän olevan tosissaan.

 

[ap...]

Suuttunut olen, kurkku suorana en ole vielä karjunut. Joten kokeilen seuraavaksi sitä. Lapsi ei ole joka kerta lähtenyt omille teilleen, nytkin pitempi putki, että pysynyt nätisti pihalla, joten olen päästänyt yksinään pihalle aina joksikin aikaa, kunnes olen itse mennyt perässä.

Lapsi on tosiaan itsepäinen, onneksi minä olen ollut vielä itsepäisempi kaikessa muussa. Tämä asia nyt tuottaa ongelmia. Totteleminen on tosi vaikeaa välillä eikä sääntöjä millään tekisi mieli noudattaa ja ne on tyhmiä, mutta minä olen vienyt voiton niissä. Olen kuvitellut olevani tarpeeksi tiukka tässäkin asiassa, mutta en näköjään. Mamma skarppaa siis

 

["vieras"]

Et päästä poikaa ulos yksin, kun kerta kiellot ja rangastukset ei auta.

 

["lyyti"]

Mun mielestä tuossa oli heti yksi iso ongelma; annoit pojalle rangasitukseksi karkaamisesta arestia, mutta päästit kuitenkin ulos kun pappa tuli käymään. Eli kumosit itse oman rangasituksesi. Miten poika voisi käyttäytyä johdonmukaisesti sääntöjä noudattaen, kun et sinäkään niin toimi? Jos poika saa rangasitukseksi arestia, niin hän ei silloin mene ulos edes pappaa katsomaan. Jos pappa ei tule sisälle, niin se on voi voi, poika ei sitten näe pappaa. Et voi olettaa, että tuon ikäiset ymmärtäisivät säännöissä pieniä vivahteita, vaan sen täytyy olla joko tai. Käytökselläsi ja lipeämiselläsi opetat lapselle ihan itse, ettei sinun sanomisiasi tarvitse uskoa. Mietipä, mitä eroa on sillä, että:
A) annat rangaistukseksi arestia, mutta koska pappa tulee käymään, niin sinun antamasi rangasitus ei päde
B) kiellät lähtemästä papan mukaan, mutta koska pappa pyytää, niin sinun sanoillasi ei ole merkitystä

 

[ap...]

Huoh! Taas yksi karkaaminen. Tosin en ymmärrä, miksi mies oli lapsen yksin pihalle päästänyt. Kun tulin töistä, ei lasta näkynyt missään ja mies sanoi, että on pihalla. Vaikka oli sovittu, ettei yksin ulos. Löytyi sitten kaverin luota melkein kahden kilsan päästä

Nyt tuli sitten raivottua ja itkettyäkin. Ei helevetti kun en saa yhtä lasta kasvatettua!!

 

[natasja]

miksi sä päästät sen lapsen kerta toisensa jälkeen yksin ulos? Hän ei ole ilmeisesti valmis noudattamaan sääntöjä, joten hän ulkoilee vain aikuisen kanssa! ei se oo vaikeeta, Meillä on 7v 10kk vanha eikä ulkoile yksin(juuri siksi että ei kykenisi siihen).