Mitä ihmettä minun pitää tehdä tai sanoa?

[ap]

Olen ollut aika läheinen siskoni kanssa vuosia, kunnes hän tässä talven aikana antoi melkoisen löylytyksen minulle, aivan päättömistä asioista johtuen. Ihan hullu juttu. Mutta oli erittäin tosissaan ja itse olin erittäin järkyttynyt kaikesta, mitä sain kuulla. Ensin järkytyin, sitten petyin ja sen jälkeen ei ole tuntunut yhtään miltään. Emme ole olleet tekemisissä enää.

Koin aika pian kuitenkin kaiken suurena helpotuksena, siis mielettömänä helpotuksena. Sen siis, ettei minun tarvitse olla hänen kanssaan enää tekemisissä. En osaa sanoa miksi näin.
En ole koskaan voinut näin hyvin, kuin nyt voin, kun olen saanut hajuraon kaikkiin sukulaisiini, häneenkin.

Siskoni nyt yrittää kuitenkin lähestyä ja lämmitellä välejä ja kysyy viestillä väliin, joko olen leppynyt jne. En ole vastannut mitään, koska en osaa sanoa mitään. Koen, ettei minulla ole yhtään mitään sanottavaa.
En ole vihainen hänelle oikeastaan ollutkaan, petyin raskaasti vaan silloin alkuun ja olo on nyt erittäin neutraali ja harvinaisen tasapainoinen.
Pitääkö minun sanoa jotain vai mitä minun pitää tehdä?

Olen saanut huomata, kuinka pohjimmiltaan olemme erilaisia ihmisiä ja menemme ihan eri taajuuksilla ja tämä tajuaminen on ollut mieletön juttu minulle. Minulla ei ole mitään siskoani vastaan, ei hyvässä eikä pahassa. Haluaisin itse, että kaikki jatkuisi näin. Ihanaa tämä etäisyys.
Mut voinko tehdä näin? Tai teenkö väärin?
Oma olo on erittäin hyvä ja olen jotenkin löytänyt itseni tässä samalla, en ole koskaan ollut näin seesteinen...pitääkö tämä kaikki jotenkin rikkoa, jotta siskoni saa mitä haluaa? En tosin usko, että koskaan enää osaan olla hänen kanssaan niinkuin joskus.
Koen, että olemme kuin eri planeetoilta.

 

[siili]

Mulla sama asia yhden menetetyn kaverin kanssa. Ja mä häpeän tunnustaa että mulla on parempi olla ilman häntä.
Ensin otin asian raskaasti, ja nyt kun savu on laskeutunut olen iloinen ja helpottunut ettei kyseistä ihmistä ole elämässäni enään.
Hän on yrittänyt soittaa, mutta ei mulla ole hänelle mitään asiaa, ja pelkään että annan anteeksi ja ollaan taas tekemisissä. Joten vaihdoin liittymän numeron, ja toivon ettei kyseinen ihminen sitä saa. Näin on paljon parempi!

 

[Vinha]

Sanot että olitte erittäin läheisiä, järkytyit ja petyit....miten voi olla että sama ihminen ei enää merkitse sinulle mitään? Olet varmaan aika nuori? Aikuisena (vanhempana) saattaa harmittaa jos on syyttäsuotta katkonut välit sukulaisiinsa. Sitten niitä voi olla vaikea saada takaisin. Sisko on kuitenkin aina sisko!

 

[liisa]

sellaset välit kannattaa pitää, ettei perinnönjaosta tule riitaa. Ainakin niin, että kykenee järjestelemään yhdet hautajaiset yhdessä, mikäli teillä on samaa sukua?

 

[Mari]

En laittaisi välejä poikki kokonaan, koska myöhemmin voit sitä katua. Voittehan kuitenkin olla enemmän etäällä tulevina vuosina.

 

[ap]

Mulla sama asia yhden menetetyn kaverin kanssa. Ja mä häpeän tunnustaa että mulla on parempi olla ilman häntä.
Ensin otin asian raskaasti, ja nyt kun savu on laskeutunut olen iloinen ja helpottunut ettei kyseistä ihmistä ole elämässäni enään.
Hän on yrittänyt soittaa, mutta ei mulla ole hänelle mitään asiaa, ja pelkään että annan anteeksi ja ollaan taas tekemisissä. Joten vaihdoin liittymän numeron, ja toivon ettei kyseinen ihminen sitä saa. Näin on paljon parempi!

Itse olen kyllä siskolleni anteeksi mielessäni antanut ja voisin antaa ihan sanallisestikin, mutta tiedän, että sisko ottaa sen niin, että taas kaikki on kuin ennen. Sitä pelkään.

 

[sisarukset]

Vaikka kuinka vanhemmat toivoo ja uskoo, että sisarukset ovat aina toisilleen rakkaita ja läheisiä, niin ei asiat aina niin mene. Mekin ollaan mun siskon kanssa aivan erilaiset ihmiset, arvostetaa ihan erilaisia asioita, eikä olla kovinkaan sydäystäviä. Toimeen tullaan, mutta hajurako tekee hyvää. Sunnuntaipäivälliset ja perhejuhlat jaksetaan nauraa ja olla toistemma kanssa, mutta muuten ei juurikaan edes soitella. Yksi iso syy, miksi haluan olla yhetyksissä, on meidän molempien lapset.

 

[kinuski]

Mä itse katkaisin välit toiseen siskooni muutama vuosi sitten, toisaalta ihan syystä. Mun elämää ei liikauttanut yhtään vaikkei oltukkaan enää tekemisissä, vaikka aikoinaan oltiin todella läheisiä ja hän oli mulle hyvin tärkeä.
Siskoni sitten kuoli yllättäen nyt jokin aika sitten, eikä päivääkään etten olis miettinyt ja katunut sitä että välit katkaisin, vaikka hän oli mikä oli .

Sinuna miettisin kuitenkin. Vaikka pitäisittekin yhteyttä ja olisitte väleissä, ei teidän mitään sydänystäviä tarvitse olla.