F
FFOK
Vieras
Ollaan seurusteltu reilu vuosi ja olen miehen lapsen (13v) hyvissä väleissä, meillä mm. yhteinen harrastus. Mies eronnut vuosi sitten ja ero oli vaikea ja exä edelleen erittäin hankala. Tytär tietää kyllä heidän riitansa ja tietää että minä tiedän niistä.
No tässä pari pv sitten tuli tilanne, jossa tytär joutui keskelle vanhempiensa riitatilannetta. Riita oli naisen puolelta tosi paha; riehuttu ku hullu.. Se koski asiaa, jossa minäkin olin osallinen, mutten paikalla.
Minä menin sitten päivää myöhemmin mainitsemaan tytölle, ettei syytä itseään (kuten oli tehnyt) tapahtuneesta ja jotenkin tämän tytön äiti oli saanut selville asian ja tilittänyt siitä exälleen eli minun nykyiselle.
Tyrmistyin kun mies alkoikin asian kuultuaan selittää minulle, etten puuttuisi heidän perheasioihin lapsen kautta.. en tosiaankaan ollut muuta sanonut kun että ettei syytä itseään. En sanonut sille mitä siellä oli tapahtunut jne... mutta olihan se arvannut, koska syytti itseään ja itkenyt isälleen asiaa..
Meillä miehen kanssa (lapsi ei ollut paikalla) juttelu yltyi jos ei nyt riidaksi niin lähelle sitä. Minua loukkaa tosi paljon se, että "älä puutu meidän perheen asioihin" ja sinä olet "ulkopuolinen" tässä. Ja myöskin se että hän on samaa mieltä eksänsä kanssa jota inhoaa yli kaiken..
Mies ei sanonut sitä mitenkään vihaisesti, mutta tuntuu kun ruoskalla olisi selkään lyöty. Ollaan sentään mietitty yhteen muuttamista.. tuntuu kuin en kuuluisikaan hänen elämäänsä kympillä sittenkään
Halusin vaan tytölle (joka oli jo pahoillaan tapahtumasta syyttä) sanoa, ettei se ole hänen syynsä :/
No tässä pari pv sitten tuli tilanne, jossa tytär joutui keskelle vanhempiensa riitatilannetta. Riita oli naisen puolelta tosi paha; riehuttu ku hullu.. Se koski asiaa, jossa minäkin olin osallinen, mutten paikalla.
Minä menin sitten päivää myöhemmin mainitsemaan tytölle, ettei syytä itseään (kuten oli tehnyt) tapahtuneesta ja jotenkin tämän tytön äiti oli saanut selville asian ja tilittänyt siitä exälleen eli minun nykyiselle.
Tyrmistyin kun mies alkoikin asian kuultuaan selittää minulle, etten puuttuisi heidän perheasioihin lapsen kautta.. en tosiaankaan ollut muuta sanonut kun että ettei syytä itseään. En sanonut sille mitä siellä oli tapahtunut jne... mutta olihan se arvannut, koska syytti itseään ja itkenyt isälleen asiaa..
Meillä miehen kanssa (lapsi ei ollut paikalla) juttelu yltyi jos ei nyt riidaksi niin lähelle sitä. Minua loukkaa tosi paljon se, että "älä puutu meidän perheen asioihin" ja sinä olet "ulkopuolinen" tässä. Ja myöskin se että hän on samaa mieltä eksänsä kanssa jota inhoaa yli kaiken..
Mies ei sanonut sitä mitenkään vihaisesti, mutta tuntuu kun ruoskalla olisi selkään lyöty. Ollaan sentään mietitty yhteen muuttamista.. tuntuu kuin en kuuluisikaan hänen elämäänsä kympillä sittenkään
Halusin vaan tytölle (joka oli jo pahoillaan tapahtumasta syyttä) sanoa, ettei se ole hänen syynsä :/