Mitä jos ei nauti äitiydestä yhtään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niisku neiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mamma";26088767]Juuri sitä tarkoitin. Kannattaa tutustua siihen vahemmuuteen ennenkuin siihen ryhtyy.
Yleensähän uudessa työpaikassakin on perhtyminen. Kannattaa mennä kylään sinne lapsiperheeseen vähän fiilistelemään ennen kuin päättää. Ja juu, kannattaa ikääkin kartuttaa vähän ennen lasten hankintaa. Se että kaikki lapset ei ole ns "helppoja" pitäisi sitten tässä perehtymisvaiheessa käydä selväksi.

Eli pastellilasit romukoppaan ja kylmät faktat pöytään siitä mitä äitiys/vanhemmuus on ihan kaunistelematta. Se kuka sen sinulle kertoo onkin ihan toinen juttu, mahtaako kukaan ihan rehellinen ollakaan :D Kai sitä kuitenkin haluaa nähdä siinä jotain ihanaakin. ;)

Ja kaikki rakastavat omia lapsiaan, muiden ei niinkään...[/QUOTE]

Voi apua, ei se "fiilistely#paljon auta, kun et voi yhtään tietää millaisen lapsen saat, ja mitä se arki OIKEASTI tulee olemaan.
 
[QUOTE="Inkivääri";26088723]Ulkopuolisen on helppo sanoa että "hae apua", "Tee jotain" ja "Ei sa jäädä tuleen makaamaan". Luultavasti ap pääsisi itse helpommalla jos ei tekisi kaikkeaan lapsen eteen. Mutta se tekeminenkin on rankkaa, vaikka sitä apua olisikin hakenut ja ohjeita noudattanut. Ihan normaalinkin lapsen kanssa![/QUOTE]

Lapsiperheen arki on rankkaa kyllä. Kaikkihan sen tietävät, lapsettomatkin. Siksi ihmettelen kun se tulee yllätyksenä joillekin, niinkuin sekin että erityislapsia syntyy. Kai kaikki sen tietävät ettei kaikki lapset ole niitä "helppoja"? Vai? Sehän on se riski minkä ottaa kun päättää hankiutua raskaaksi.
 
[QUOTE="vieras";26088792]Voi apua, ei se "fiilistely#paljon auta, kun et voi yhtään tietää millaisen lapsen saat, ja mitä se arki OIKEASTI tulee olemaan.[/QUOTE]

Juurikin näin, olet oivaltanut asian :D
 
[QUOTE="vieras";26088792]Voi apua, ei se "fiilistely#paljon auta, kun et voi yhtään tietää millaisen lapsen saat, ja mitä se arki OIKEASTI tulee olemaan.[/QUOTE]

No sitten voi tehdä palveluksen väsyneille äideille ja itselleen, ja liittyä vapaaehtoistoimintaan ja ruveta kaitsemaan silloin tällöin näitä "hankalia" lapsia. Se olisi win-win tilanne, jossa väsynyt äiti saisi levätä, ja sinä saisit kokemusta hankalista lapsista.
Hölmöhän ihminen on, jos antaa kukkaisten kuvitelmien vallata päänsä. Jos kaverilla on ihana ja auvoisa vauva, ei se tarkoita että kaikilla muillakin olisi. Tai että itse sellaisen takuuvarmasti saisi.
 
Niin, ja vielä tuohon, että jotkut yksilöt, lapsetkin todella ikäänkuin kasvavat itsekseen, ovat harvinaisen kypsiä ikäisekseen, jotekin "edellä" ja heille ei tarvitse kuin juurikin päältä katsoa ja vähän vihjaista tai vinkata jotain juttua ja asiat sujuvat ja menevät perille, heillä sujuu kaikki ja ovat jokapaikassa edekseen, ilosia ja mutakttomia, terveen itsetunnon omaavia. Kaikilla on hyvät ja huonot päivänsä, mutta kyllä tällaisen lapsen kasvattaminen on keskivertoa helpompaa . Esikoiseni on tällainen lapsi, mutta kuten sanottu, minulla on kokemusta sitten muustakin (lapset ovat kyllä toki kaikki tasan yhtä rakkaita, mutta siitä nyt ei ollutkaan kysymys)
 
Mun vinkki on: ei kannata suorittaa äitiyttä, jos haluaa nauttia siitä. Itse ainakin olen mennyt monissa asioissa siitä mistä aita on matalin kuitenkin niin, etten ole kokenut siitä olevan lapsille suurempaa haittaa. Mä en esimerkiksi leiki lasten kanssa. Se ei ole mun hommaa. Ne jotka on siihen ralliin lähtenyt usein valittaa, ettei lapsi anna hetken rauhaa vaan vinkuu vanhempaa kanssaan leikkimään. Mun lapset leikkivät keskenään tai itsekseen.
 
[QUOTE="vieras";26088774]Tiedätköhän nyt yhtään mitään adhd lapsista? Tai siitä että äitiys kaatuu päälle?
Kommenttisi ovat hieman liikaa tätä "elämä on" bullshittiä.
Niillä joilla on oikeasti vaikeaa, ehkä ymmärtävät tätä ketjua. Sinun kommenttisi ovat hyttysen surinaa...anteeksi vaan.[/QUOTE]

Bzzzzzzz..zzt Saat anteeksi :D Bzzzzzt
 
[QUOTE="mamma";26088824]Lapsiperheen arki on rankkaa kyllä. Kaikkihan sen tietävät, lapsettomatkin. Siksi ihmettelen kun se tulee yllätyksenä joillekin, niinkuin sekin että erityislapsia syntyy. Kai kaikki sen tietävät ettei kaikki lapset ole niitä "helppoja"? Vai? Sehän on se riski minkä ottaa kun päättää hankiutua raskaaksi.[/QUOTE]

Olet aika koppava. Ihan oikeasti, luuletko että kaikki esikoista yrittävät/odottavat miettivät että tuleeko helppo vai erityislapsi? Lapsen saaminen kuuluu monilla ihmisillä osana elämää,eikä sitä mietitä etukäteen että "onko minusta tähän" ja "saankohan adhd lapsen"! Suurin osa äitiyden vaikeuksista TULEVAT yllätyksenä, miksi muuten luulet että niin moni palaakin töihin heti 9kk jälkeen, tai sairastuu masennukseen/uupumukseen?

"Kaikki sen tietävät ettei kaikki lapset ole niitä "helppoja".",sanoit. Tuo lause todistaa että sinulla ei ole tarvittavaa elämänkokemusta, etkä ymmärrä mitä esim rsynnytyksenjälkeinen masennus on. Tai mitä hormonimuutokset saavat aikaan ihmisessä. Ne kaikki ovat täysin yllättäviä muutoksia, ja tulevat usein salakavalasti ja huomaamatta.
Ja se, että arki erityislapsen kanssa onkin ylltävän vaativaa, on totista totta, ja harvalla on tarpeeksi tukiverkostoja tai kykyä hakea itselleen apua.

Että eipäs aliarvioida yhtään niitä ihmisiä, joilla oikeasti on vaikeuksia äitiyden kanssa.
 
Mä suosittelisin kyllä ap:lle terapiaa, jossa voisi käydä läpi tuntemuksiaan. Mun mielestä kuulostaa tosiaan siltä, että ap:lla oli epärealistiset odotukset äitiydestä ja nyt todellisuus on sitten lyönyt kunnolla kasvoihin. Voisi helpottaa jos pääsisi puhumaan näistä asioista ja hyväksyisi sen, että omat odotukset olivat epärealistisia ja siitä pettymyksestä voi päästä yli.
 
[QUOTE="vieras";26089084]Mä suosittelisin kyllä ap:lle terapiaa, jossa voisi käydä läpi tuntemuksiaan. Mun mielestä kuulostaa tosiaan siltä, että ap:lla oli epärealistiset odotukset äitiydestä ja nyt todellisuus on sitten lyönyt kunnolla kasvoihin. Voisi helpottaa jos pääsisi puhumaan näistä asioista ja hyväksyisi sen, että omat odotukset olivat epärealistisia ja siitä pettymyksestä voi päästä yli.[/QUOTE]

Ja höpöhöpö ja hörppy kuravetta päälle. Ap:n kannattaa olla lukematta näitä provoja ja napsia vaan ne asialiset kommentit lukuun. :)
 
[QUOTE="vieras";26088935]Olet aika koppava. Ihan oikeasti, luuletko että kaikki esikoista yrittävät/odottavat miettivät että tuleeko helppo vai erityislapsi? Lapsen saaminen kuuluu monilla ihmisillä osana elämää,eikä sitä mietitä etukäteen että "onko minusta tähän" ja "saankohan adhd lapsen"! Suurin osa äitiyden vaikeuksista TULEVAT yllätyksenä, miksi muuten luulet että niin moni palaakin töihin heti 9kk jälkeen, tai sairastuu masennukseen/uupumukseen?

"Kaikki sen tietävät ettei kaikki lapset ole niitä "helppoja".",sanoit. Tuo lause todistaa että sinulla ei ole tarvittavaa elämänkokemusta, etkä ymmärrä mitä esim rsynnytyksenjälkeinen masennus on. Tai mitä hormonimuutokset saavat aikaan ihmisessä. Ne kaikki ovat täysin yllättäviä muutoksia, ja tulevat usein salakavalasti ja huomaamatta.
Ja se, että arki erityislapsen kanssa onkin ylltävän vaativaa, on totista totta, ja harvalla on tarpeeksi tukiverkostoja tai kykyä hakea itselleen apua.

Että eipäs aliarvioida yhtään niitä ihmisiä, joilla oikeasti on vaikeuksia äitiyden kanssa.[/QUOTE]

En ole ihminen kenelle kirjoitit mutta vastaan silti.

Mä olen lapseton ja ei ole lähipiirissäkään vielä kuin yksi helppo lapsi. Silti tiedän, että lapset voivat olla vaativia, erityislapsia, voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta tai jopa psykoosia. Näistä asioista kannattaisi ottaa selvää ennen lasten hankkimista. Kyllä mä ainakin olen sitä mieltä, että jos lapsia haluaa tehdä pitää varautua myös siihen riskiin, että sieltä voikin tulla erityislapsi, jopa niin vaativa, että hän ei ikinä tule itsenäistymään vaan hänestä saa huolehtia loppuelämän.

Ap:lle tämä nyt on myöhäistä, joten kuten tuossa ylempänä kirjotin, suosittelisin hänelle terapiaa, jossa saa selvitellä pettymystään.
 
[QUOTE="Inkivääri";26089102]Ja höpöhöpö ja hörppy kuravetta päälle. Ap:n kannattaa olla lukematta näitä provoja ja napsia vaan ne asialiset kommentit lukuun. :)[/QUOTE]

Ja mikököhän tässä oli höpöhöpöä? Ap kirjoitti, että luuli lasten kanssa olevan helppoa ja se onkin vaikeata ja hänellä menee huonosti. Miksi sitten olisi huono asia puhua asiasta ammatilaisen kanssa, jolloin se arki voi muuttua mukavammaksi?
 
Onko äitiys niitä asioita, joista varsinaisesti nautitaan?

Äitiys on mielestäni niitä asioita, joiden kanssa eletään ja joihin sitten muita juttuja, aamuteen juomista ja muuta elämää, suhteutetaan ja joita tehdään sen äitiyden ehdoilla, hyväkyen, että joskus aamutee jäähty ja joskus sitä ei edes ehdi keittää.

Miksi sitten kukaan vapaaehtoisesti haluaisi äidiksi, jos tietää, ettei siitä tule nauttimaan? En yritä vinoilla, kysyn ihan vilpittömästi, kun aina jauhetaan niistä äitiyden iloista, mutta sitten oikeasti ei nautita.
 
[QUOTE="vieras";26089109]En ole ihminen kenelle kirjoitit mutta vastaan silti.

Mä olen lapseton ja ei ole lähipiirissäkään vielä kuin yksi helppo lapsi. Silti tiedän, että lapset voivat olla vaativia, erityislapsia, voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta tai jopa psykoosia. Näistä asioista kannattaisi ottaa selvää ennen lasten hankkimista. Kyllä mä ainakin olen sitä mieltä, että jos lapsia haluaa tehdä pitää varautua myös siihen riskiin, että sieltä voikin tulla erityislapsi, jopa niin vaativa, että hän ei ikinä tule itsenäistymään vaan hänestä saa huolehtia loppuelämän.

Ap:lle tämä nyt on myöhäistä, joten kuten tuossa ylempänä kirjotin, suosittelisin hänelle terapiaa, jossa saa selvitellä pettymystään.[/QUOTE]

Hienoa, että tiedostat mahdolliset vaikeudet jo nyt. Mutta silti; et siltikään tiedä millaista on esim kantaa huutavaa koliikkivauvaa tuntikausia vuorokaudessa.
Tai millaista on toipua erittäin vaikeasta synnytyksestä.jne, jne.....
Kaikkia ongelmia ei vain voi etukäteen tiedostaa, ja vaikka tiedostaisitkin, et silti välttämättä ole sinut niiden kanssa, kun ne tulevat omalle kohdalle.

Tiedän monia lapsettomia, jotka sanovat olevansa "valmistautuneita" kaikkeen, ja silti äitiyden rankkuus tulee täytenä yllätyksenä.

Älä siis luule että "tiedät", kun oikeasti et vielä tiedä mitään.
 
[QUOTE="vieras";26089230]Hienoa, että tiedostat mahdolliset vaikeudet jo nyt. Mutta silti; et siltikään tiedä millaista on esim kantaa huutavaa koliikkivauvaa tuntikausia vuorokaudessa.
Tai millaista on toipua erittäin vaikeasta synnytyksestä.jne, jne.....
Kaikkia ongelmia ei vain voi etukäteen tiedostaa, ja vaikka tiedostaisitkin, et silti välttämättä ole sinut niiden kanssa, kun ne tulevat omalle kohdalle.

Tiedän monia lapsettomia, jotka sanovat olevansa "valmistautuneita" kaikkeen, ja silti äitiyden rankkuus tulee täytenä yllätyksenä.

Älä siis luule että "tiedät", kun oikeasti et vielä tiedä mitään.[/QUOTE]

Tietystikään en tiedä minkälaista äitiys on. Mutta tiedän sen, että se voi olla myös vaikeaa ja jos äidiksi joskus haluan minun pitää olla valmistautunut siihen, että se voi olla vaikeampaa kuin osaan kuvitellakkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hä?;26089181:
Miksi sitten kukaan vapaaehtoisesti haluaisi äidiksi, jos tietää, ettei siitä tule nauttimaan? En yritä vinoilla, kysyn ihan vilpittömästi, kun aina jauhetaan niistä äitiyden iloista, mutta sitten oikeasti ei nautita.

Kukapa nyt etukäteen tietäisi ettei tule nauttimaan??.
 
[QUOTE="vieras";26088935]Olet aika koppava. Ihan oikeasti, luuletko että kaikki esikoista yrittävät/odottavat miettivät että tuleeko helppo vai erityislapsi? Lapsen saaminen kuuluu monilla ihmisillä osana elämää,eikä sitä mietitä etukäteen että "onko minusta tähän" ja "saankohan adhd lapsen"! Suurin osa äitiyden vaikeuksista TULEVAT yllätyksenä, miksi muuten luulet että niin moni palaakin töihin heti 9kk jälkeen, tai sairastuu masennukseen/uupumukseen?

"Kaikki sen tietävät ettei kaikki lapset ole niitä "helppoja".",sanoit. Tuo lause todistaa että sinulla ei ole tarvittavaa elämänkokemusta, etkä ymmärrä mitä esim rsynnytyksenjälkeinen masennus on. Tai mitä hormonimuutokset saavat aikaan ihmisessä. Ne kaikki ovat täysin yllättäviä muutoksia, ja tulevat usein salakavalasti ja huomaamatta.
Ja se, että arki erityislapsen kanssa onkin ylltävän vaativaa, on totista totta, ja harvalla on tarpeeksi tukiverkostoja tai kykyä hakea itselleen apua.

Että eipäs aliarvioida yhtään niitä ihmisiä, joilla oikeasti on vaikeuksia äitiyden kanssa.[/QUOTE]

En missään nimessä aliarvioi vaan enmmänkin haluaisin korostaa sitä että kun lapsia tulee perheeseen tulee yleensä myös ongelmia ja mitä moninaisimpia: parisuhteessa, oman jaksamisen kanssa, nuppi pimenee vaikka kuinka on jalat maassa, lapsi onkin allerginen/koliikkilapsi/vammainen/muuten vaan haastava. Sitähän olen tässä kokoajan yrittänyt korostaa että siihen mihin on ryhtymässä pitää tutustua etukäteen vaikka juuri niin että kartuttaa sitä elämänkokemusta vähäsen eikä ryhdy äidiksi teininä tai edelleen hyvin nuorena tai muuten vaan ei ole valmis äitiyteen. Ei siis voikkaan valita minkälainen juuri minu perheeni elämästä tulee kun se muuttuva tekijä on siinä se lapsi.
Ja uskon että tähän 46-v ikään mennessä olen jonkinverran oppinut, tosin uskon että vielä on paljon opittavaa :D
 
Mulla tämä äitiys ei todellakaan ole nautinto.
Meillä on molemmat lapset aika tavalla sairaita. Toisella on ruoka-aineongelmia ja saan olla helvetin tarkka kaupassa, etten osta vääränlaisia ruokia. Ne tututkin ruoka-ainekset vaihtavat reseptiä ja yllättäen joku ennen sopiva ei käy. Kauppareissuihin saa siis varata paaaaljon aikaa.

Toinen lapsi imee mehut muuten vaan. On laajakirjoisesti kehitysvammainen.

Minusta tuntuu silti pahalta ajatella joskus, että kunpa olisin jättänyt omani tekemättä, vaikka joskus siltä prkl tuntuukin. :ashamed:
Kaiken tämän päälle meillä ei todellakaan ole toimivaa tukiverkkoa. Viimeksikin yksi ennalta sovittu juttu peruuntui, niin jouduimme näiden kahden kanssa lähtemään hoitamaan asiaa, jonne ei oikeasti lapset olisi saaneet tulla, mutta minkäs teen kun lapsenvahti perui viime tipassa. :(
Elämä ei oo reilua!
 
[QUOTE="vieras";26088935]"Kaikki sen tietävät ettei kaikki lapset ole niitä "helppoja".",sanoit. Tuo lause todistaa että sinulla ei ole tarvittavaa elämänkokemusta, etkä ymmärrä mitä esim rsynnytyksenjälkeinen masennus on. Tai mitä hormonimuutokset saavat aikaan ihmisessä. Ne kaikki ovat täysin yllättäviä muutoksia, ja tulevat usein salakavalasti ja huomaamatta.[/QUOTE]

En ymmärrä miksi viitsit väittää noin. Selvästi sinulla itselläsi on/on ollut haastava lapsi. Mutta jos itse et ole kyennyt näkemään hormonihuurujen ja ruusunpunaisten lasien läpi sitä mahdollisuutta, että lapsenkasvatus VOI olla rankkaa, ei se ole lapsettomien vika. Ja noilla hormonihuuruilla tarkoitan juuri sitä, että joitakin naisia kun "kevättää", niin tekee mieli tehdä lapsia, järjestä viis. Silloin maailma saatetaan nähdään ruusunpunaisten lasien läpi, ja realiteetit jätetään sivuun koska tuntuuhan ikävältä ajatella että oma lapsi voi olla erityislapsi.

Mielestäni sekaat kaksi täysin eri asiaa toisiinsa. Asian voi ymmärtää, vaikkei sitä olisi omakohtaisesti kokenut.
 
Ota oma elämäsi haltuusi. Elät liiaksi lasten ehdoilla. Miksi ihmeessä alaikäiset saavat pyörittää perhettä, eiväthän he saa edes äänestää?!

Ei äitiys tarkoita sitä, että aina ja ihan kaikessa ajattelee vain ja ainoastaan lapsilähtöisesti. Lapset saavat luvan oppia antamaan tilaa myös vanhempien tarpeille. Ja ennen kuin kukaan ehtii älähtää: oletan, että ap on ihan normaaliymmärryksellä ja -asenteella varustettu äiti-ihminen, joka ymmärtää että heitteillejätön ja omien tarpeiden kuuntelemisen välissä on aika laaja vyöhyke.
 
No sitten voi tehdä palveluksen väsyneille äideille ja itselleen, ja liittyä vapaaehtoistoimintaan ja ruveta kaitsemaan silloin tällöin näitä "hankalia" lapsia. Se olisi win-win tilanne, jossa väsynyt äiti saisi levätä, ja sinä saisit kokemusta hankalista lapsista.
Hölmöhän ihminen on, jos antaa kukkaisten kuvitelmien vallata päänsä. Jos kaverilla on ihana ja auvoisa vauva, ei se tarkoita että kaikilla muillakin olisi. Tai että itse sellaisen takuuvarmasti saisi.

Voi hohhoi. Väittäisin itselläni olevan kattava näkemys lastenhoidosta ajalta ennen lapsia, koulutuksen, työn ja perheen kautta. Olin hoitanut lapsia vauvaikäisistä lähtien, mm. kolmen Pk-ikäisen päivähoitajana kotonaan. Ja SILTI äitiyden haasteet tulivat yllätyksenä.

On helppo ajatella miten sitten äitinä on aina vastuussa lapsestaan eikä saa nukkua tai olla rauhassa missään. Sen ajatuksen jälkeen voikin mennä kotiin ja katsoa rauhassa telkkaa unohtaen koko homman. Sitten nukkua hyvän yön. Äitiys on homma, johon ei kovin hyvin voi valmentautua.
 
Voi hohhoi. Väittäisin itselläni olevan kattava näkemys lastenhoidosta ajalta ennen lapsia, koulutuksen, työn ja perheen kautta. Olin hoitanut lapsia vauvaikäisistä lähtien, mm. kolmen Pk-ikäisen päivähoitajana kotonaan. Ja SILTI äitiyden haasteet tulivat yllätyksenä.

On helppo ajatella miten sitten äitinä on aina vastuussa lapsestaan eikä saa nukkua tai olla rauhassa missään. Sen ajatuksen jälkeen voikin mennä kotiin ja katsoa rauhassa telkkaa unohtaen koko homman. Sitten nukkua hyvän yön. Äitiys on homma, johon ei kovin hyvin voi valmentautua.

Ei, mutta siinä on kuitenkin ero lähteekö äitiyteen sillä asenteella, että asiat voi olla hankalia vai että kaikki tulee sujumaan täydellisesti. Ap kertoi kuvitelleensa, että lapsia ei tarvi kasvattaa ja ne osaavat olla itsestään kiltisti. Kyllä tuo kuulostaa siltä, että olisi asiaan voinut hieman paremmin valmentautua.
 
Voi hohhoi. Väittäisin itselläni olevan kattava näkemys lastenhoidosta ajalta ennen lapsia, koulutuksen, työn ja perheen kautta. Olin hoitanut lapsia vauvaikäisistä lähtien, mm. kolmen Pk-ikäisen päivähoitajana kotonaan. Ja SILTI äitiyden haasteet tulivat yllätyksenä.

On helppo ajatella miten sitten äitinä on aina vastuussa lapsestaan eikä saa nukkua tai olla rauhassa missään. Sen ajatuksen jälkeen voikin mennä kotiin ja katsoa rauhassa telkkaa unohtaen koko homman. Sitten nukkua hyvän yön. Äitiys on homma, johon ei kovin hyvin voi valmentautua.

No mutta... Sittenhän lähtee kuitenkin siihen hommaan sillä mielin että mitä vaan voi tulla. Kannattaa odottaa sitä pahinta niin voi yllättyä mukavasti. Miksi lähteä siitä että meillä menee kaikki kuin Strömsöössä kun tosiasiassa ei KELLÄÄN mene kuin Strömsöössä.
 
Onko äitiys niitä asioita, joista varsinaisesti nautitaan?

Äitiys on mielestäni niitä asioita, joiden kanssa eletään ja joihin sitten muita juttuja, aamuteen juomista ja muuta elämää, suhteutetaan ja joita tehdään sen äitiyden ehdoilla, hyväkyen, että joskus aamutee jäähty ja joskus sitä ei edes ehdi keittää.

No näinhän se vähän on. Kun lapsia on hommattu, on heistä ja heidän tarpeistaan velvollisuus huolehtia nautti siitä tai ei.

Se on vähän sama kuin jotkut miettii työssä viihtymistään. Ei kai se ole pointti, että töihin mennään viihtymään, vaan että siellä tehdään töitä ja saadaan palkka. Toki ihmisarvoinen ja motivoiva pitää työn olla, mutta viihtymään?
 
[QUOTE="mamma";26089471]No mutta... Sittenhän lähtee kuitenkin siihen hommaan sillä mielin että mitä vaan voi tulla. Kannattaa odottaa sitä pahinta niin voi yllättyä mukavasti. Miksi lähteä siitä että meillä menee kaikki kuin Strömsöössä kun tosiasiassa ei KELLÄÄN mene kuin Strömsöössä.[/QUOTE]
Minä tulkitsen ap:n tekstit enemmän väsymyksenä nyt. On hän varmaan ajatellut, että rankkaakin voi olla, mutta jos on useampi lapsi ja sitten joku sairastuu tai ilmeneekin erityisvaikeus, kyllä on ihan luvallista kokea väsymystä. Saa sanoa, että en minä nyt ihan tätä tilannut. Muiden tekemänä äitiys näyttää usein niin helpolta, semmoiselta tavalliselta olemiselta vain. Sitten itse kun rämpii siinä vastuussa ja työn määrässä, onkin välillä kuin suossa juoksisi. Ja koko ajan pitää pärjätä vähän paremmin, toisten takia.

Lapsettomana kuvittelee, että MINÄ kyllä tiedän univaikeudet!! MINÄ kyllä tiedän, että on niitä erityislapsiakin!! MINÄ kyllä jaksan, koska MINÄ rakastan lastani!!

Mutta sitten tuleekin se oikea elämä, josta ei saa lomaa. Ennen lapsia jos oli univaikeuksia, nukkui sitten myöhemmin, lepäsi päivällä vaikkei unta saanutkaan. Enne lapsia jos hoiti vammaista lasta, pääsi sen jälkeen kotiin omaan rauhaan. Ennen lapsia katsoi kaupassa vieraan taaperon itkuraivaria miettien miten paljon paremmin itse hoitaisi tuonkin tilanteen. Saati juuri joku synnytyksen jälkeinen masennus, eihän sitä voi etukäteen tuntea itsessään.

On ihan höpöpuhetta vaatia nyt ap:ta väsymyksessään kokemaan jotain syyllisyyttä siitä, ettei ennen lastentekoa lukenut kirjoja adhd-lapsista. Ehkä asennetta voi korjata, se vaan on vaikeaa yksin jos se arki ei yhtään helpotu. Tsemppiä ap:lle, koita saada jostain jokaiseen päivääsi joku mukava hetki. Lyhytkin. Juo se kahvi iltapäivällä rauhassa, jos aamulla ei onnistu.
 

Yhteistyössä