Mitä jos lapsesi olisi koulukiusaaja?

[ViciousDream]

Mitä ajattelisit ja tekisit? Mä olisin todella pettynyt jos lapsistani tulisi koulukiusaajia. :\| Olen huomannut että joillakin lapsilla kiusaajan piirteitä jo alle eskari-iässä. Jättävät jonkun leikin ulkopuolelle ja syrjivät muita. kamala ajatella millaista tuhoa voivat saada aikaan vanhemmiten. Muistan omasta lapsuudesta että kiusaajat olivat sen luontoisia jo päiväkodissa. Jos omat lapseni jäävät kiinni kiusaamisesta niin puutun asiaan kovalla kädellä. \|O

 

[The titityy]

Tuosta kiusaus-asiasta tulen puhumaan lapselle heti kun ikää on tarpeeksi.

Olin itse koko kouluajan, siis ala-asteelta aina amikseen asti kiusattu ja elämähän siinä suunnilleen oli pilalla. :/

Aion puhua pojalle niistä vaurioista mitä kiusaaminen aiheuttaa, jospa hän ymmärtäisi sitten. Toivon ainakin.

 

[illuusia]

No mä sanoisin päiväkodeissa työskennelleenä että niitä lapsia on hyvin paljon ja se on monen mielestä lähes normaalia että valitaan ne ns. parhaat kaverit ja jätetään osa ulkopuolelle. Mä en ole sitä mieltä, mun mielestä kuuluu jo hyviin tapoihin ettei ketään syrjitä. Okei, lapset ovat suoria ja se tuntuu ehkä vaan musta julmalta, mut mun mielestä siihen tulis puuttua kyllä.
Jos oma lapseni olisi kiusaaja niin totta hitossa lähtisin selvittämään asiaa keskustelemalla vakavasti, niihän niitä ongelmia ratkaistaan, tai ainakin pitäisi.

 

[Lentokala]

Olisin pettynyt ja pahoillani.
Koittaisin selvittää asiaa ja puhua lapselle järkeä.

 

[taustalla]

Mitä tarkoitat, että jotkut lapset? suurin osa ihmisistä on sellaisia. niin lapsista kuin aikuisista. Mieti vaan jo villioriit potkivat sen heikoimman hevosen kuoliaaksi tilaisuuden tullen. Ihminen on aivan samanlainen.

Mitä oman lapsen luokkaan tulee, se kiusaus lähtee vanhemmista. Eikä ne vanhemmat siitä järkyty, alkavat haukkua kiusattua, mitä todennäköisemmin. Jos joku on erilainen ja heikommat lähtökohdat, ei ystäviä (muutto), ei tukevia sukulaisia, on hiljainen tai arka, niin hän on hyvä kohde.

vanhemmat järjestävät esim. synttärit niin, että antavat lapsensa valikoida kaverit luokalta niin, että vaikka 2 jätetän pois. Lapset miettivät paljon kuka on suosituin, ja vanhemmat opastavat tähän ainakin suomessa jo pienestä.

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan. Äidit ovat tyytyväisiä, jos omalla lapsella on kavereita, muista ei välitetä. Puistoissa, ym ei nähdä muita kuin oma lapsi. Ja hänen tutut kaverit korkeintaan.

Suurin osa ihmisistä on niitä kiusaajia.

 

[kultakolikko]

No kyllä minä pettynyt olisin, ja ensisijaisesti itseeni kasvattajana, en niinkään pieneen lapseen. :/ Minä kun en usko, että lapset syntyvät pikku paholaisina vaan kyllä jokin matkan varrella vinksahtaa, jos ikäviä juttuja päätyy lapsi tekemään...
Itse jo nyt puutun tytön käyttäytymiseen ihan pikku asioissakin. Esimerkiksi jos hän puhuu, että "Maija" ei enää tykkää "Miiasta" eikä leiki tämän kanssa, juttelen hänen kanssaan millaista on olla se, joka jätetään ulkopuolelle, vaikka tyttö kertoisikin tarinaa jostain kaveristaan, ei itsestään. Näin esimerkiksi... Puuttuisin siis ja puutun hanakasti.

 

[taustalla]

\

No mä sanoisin päiväkodeissa työskennelleenä että niitä lapsia on hyvin paljon ja se on monen mielestä lähes normaalia että valitaan ne ns. parhaat kaverit ja jätetään osa ulkopuolelle. Mä en ole sitä mieltä, mun mielestä kuuluu jo hyviin tapoihin ettei ketään syrjitä. Okei, lapset ovat suoria ja se tuntuu ehkä vaan musta julmalta, mut mun mielestä siihen tulis puuttua kyllä.
Jos oma lapseni olisi kiusaaja niin totta hitossa lähtisin selvittämään asiaa keskustelemalla vakavasti, niihän niitä ongelmia ratkaistaan, tai ainakin pitäisi.

Tätä juuri tarkoitin. Suomessa hyväksytään aivan yleisesti päiväkodeissa ja kouluissa tämä että valitaan osa, toiset jätetään ulkopuolelle. Lähes kaikki ovat kiusaajia.

 

[taustalla]

no ensin varmaan miettisin, olisinko itse voinut tehdä lapsen kasvatuksessa jotain toisin, ja jos, niin yrittäisin korjata omaa käyttäytymistäni samalla kun puutun kiusaamisen ja sen syihin ja selvittäisin asian lasten kanssa. Yleensähän se taitaa olla niin, että tämä ns. "pääkiusaaja" on huonomman kasvatuksen tulos, ja sitten nämä pääkiusaajan kumppanit yrittää vaan olla porukassa mukana ja sopiva keino siihen on pysyä pääkiusaajan suosiossa, on tehdä samaa kun tämä.

Eriasia jos kaveruksilla on jotain hetkittäistä kinaa, toki siihenkin aikuisen tulee puuttua jos se näyttää menevän vaan pahemmaksi eikä lapset osaa välttämättä tuollasia riitoja itse sopia. Luulisin kuitenki että lapselle se on vain helpotus, että aikuiset opastaa tulemaan toimeen kaikkien kanssa, ja kertoo miten porukassa toimitaan.

 

[kultakolikko]

\

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan.

Minä sanon, ehdottomasti! Meillä on esimerkiksi sellaiset säännöt, että jos lapsi on sanotaan vaikka 4:n kaverin porukassa ulkona ja yhtäkkiä 2 heistä päättääkin tulla meille leikkimään ja 1 jätettäisiin ulos yksinään, en päästä ketään sisään - kaikki yhdessä, joiden kanssa kulloinkin ollaan tai ei ketään. En pidä siitä, että kukaan jää yksin, enkä halua sellaiseen tytärtäni opettaa. Samoin samaan asiaan liittyen pidän myös leikkikentällä huolen siitä, että tyttö oppii vuorottelemaan (ei esimerkiksi keinu loputtomiin, jos kentällä on muitakin lapsia, jotka vilkuilevat keinuille päin). En voi ymmärtää sellaisia vanhempia, jotka apaattisina istuvat penkillä istumassa ja se oma herranterttu keinuu kolmatta varttia ihan vain kiusakseen kun toinen lapsi seisoo vieressä odottamassa...se on myös osaltaan sitä kiusaamista, minusta.<br><br>

 

[taustalla]

\

\

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan.

Minä sanon, ehdottomasti! Meillä on esimerkiksi sellaiset säännöt, että jos lapsi on sanotaan vaikka 4:n kaverin porukassa ulkona ja yhtäkkiä 2 heistä päättääkin tulla meille leikkimään ja 1 jätettäisiin ulos yksinään, en päästä ketään sisään - kaikki yhdessä, joiden kanssa kulloinkin ollaan tai ei ketään. En pidä siitä, että kukaan jää yksin, enkä halua sellaiseen tytärtäni opettaa. Samoin samaan asiaan liittyen pidän myös leikkikentällä huolen siitä, että tyttö oppii vuorottelemaan (ei esimerkiksi keinu loputtomiin, jos kentällä on muitakin lapsia, jotka vilkuilevat keinuille päin). En voi ymmärtää sellaisia vanhempia, jotka apaattisina istuvat penkillä istumassa ja se oma herranterttu keinuu kolmatta varttia ihan vain kiusakseen kun toinen lapsi seisoo vieressä odottamassa...se on myös osaltaan sitä kiusaamista, minusta.

:flower:

 

[Knicke Knackerton]

Olisin enemmän kuin pettynyt itseeni. Kokisin epäonnistuneeni kasvatuksessa totaalisesti. Toinen olisi se, että lapsi jotenkin eläimiä rääkkäisi.
Yks tärkein tavoite olis mulla se kasvatuksessa, että lapsi oppis kunnioittamaan niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

 

[illuusia]

\

\

No mä sanoisin päiväkodeissa työskennelleenä että niitä lapsia on hyvin paljon ja se on monen mielestä lähes normaalia että valitaan ne ns. parhaat kaverit ja jätetään osa ulkopuolelle. Mä en ole sitä mieltä, mun mielestä kuuluu jo hyviin tapoihin ettei ketään syrjitä. Okei, lapset ovat suoria ja se tuntuu ehkä vaan musta julmalta, mut mun mielestä siihen tulis puuttua kyllä.
Jos oma lapseni olisi kiusaaja niin totta hitossa lähtisin selvittämään asiaa keskustelemalla vakavasti, niihän niitä ongelmia ratkaistaan, tai ainakin pitäisi.

Tätä juuri tarkoitin. Suomessa hyväksytään aivan yleisesti päiväkodeissa ja kouluissa tämä että valitaan osa, toiset jätetään ulkopuolelle. Lähes kaikki ovat kiusaajia.

Tai sitten siihen ei jakseta puuttua. :\| Koska lapsethan ovat lapsia jne. No, mä otin "riskin" ja puutuin, sanoin päiväkodissa että tuntuu kurjalta viedä lapsi hoitoon kun oven aukastessaan jo huudellaan että "sä et sit pääse meidän leikkiin", ja kukaan aikuisista ei sano mitään. paitsi nyt sanoo kun toin mietteeni kerrankin julki.

 

[keppälerttu]

Mä olen joutunut tän vuoden aikana puuttumaan asioihin sekä kiusaajan vanhempana, että kiusatun vanhempana.Molemmissa tapauksissa siis saman lapsen (Sälli 14v seiskalla) kohdalla.

Kiusaajan "ura" oli lyhyt ja siitä selvittiin puhumalla ja tulokset oli hyviä, kaveeraa jopa tämän kiusatun kanssa, ei mitään bestiksiä, mut koulussa tulevat toimeen.

 

[Keittiönoita]

Mun likkani on ollutkin ja olin huvittuneen äimistynyt. Tuo neiti, joka siihen maailman aikaan taisi olla noin 120 cm, oli tuossa meidän postilaatikon kohdalla sanonut pikkuveljeään kiusanneelle n. 140 cm pitkälle jannulle "AMMMUUUUUU". Ja palaverihan siitä tuli, kun 120 cm pitkä vammainen tyttö sanoo ammuu n. 140 cm pitkälle vammattomalle pojalle, niin tokihan se on kiusaamista. Tapahtui koulumatkalla, joten oli koulukiusaamista Pelottavia nuo lyhytkasvuiset käsivammaiset, koska kun seuraavana keväänä koulumatkalla junnu joutui koulumatkalla aseellisen ryöstön uhriksi ja ryöstäjä oli saman koulun oppilas, rehtori ei halunnut edes kuulla koko asiasta. Joten.....beware, handicapped girls are coming" :kieh: :kieh: :kieh:

 

[Fiona71]

Olisin tosi pettynyt ja puuttusin heti asiaan ja myös varmistaisin, että moinen loppuu.
Meillä on kaksi poikaa koulussa ja tyttö eskarissa, enkä ole kuullut ikinä, että olisivat ketään kiusanneet. Päin vastoin, heitä on joskus kiusattu ja sitten toisaalta esikko ainakin on mennyt kiusatun puolelle.
Olen sanonut lapsille, että kaikista ihmisistä ei ole pakko tykätä, mutta leikeistä ei saa syrjiä ketään eikä rumasti sanota.
Tokaluokkalinen ainakin sai viime vuonna ekalla ollessaan tsemppipalkinnon, johon kuuluu se, että on reilu kaveri.
Joskus mä oon sanonut lapsille, kun on tullut tilanteita, että heitä on kiusattu tms. että saa puolustaa itseään (ei fyysisesti tietenkään) mutta vastaus on ollut, että he ei halua pahoittaa vastaavasti toisen mieltä.

 

[Keittiönoita]

\

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan. Äidit ovat tyytyväisiä, jos omalla lapsella on kavereita, muista ei välitetä. Puistoissa, ym ei nähdä muita kuin oma lapsi. Ja hänen tutut kaverit korkeintaan.

Kaikkien kanssa on tultava toimeen, jos on pakko olla samassa tilassa. Mutta kaikista ei tarvitse pitää eikä olla kaveri. Tämä on asia, joka jokaisen lapsen - tai viimeistään nuoren - olisi hyvä oppia, sillä työelämässä on tultava toimeen niidenkin kanssa, joita ei voi sietää. Ja on hyväksyttävä sekin, että työelämässä kaikki eivät pidä sinusta.

 

[Valaja]

\

\

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan. Äidit ovat tyytyväisiä, jos omalla lapsella on kavereita, muista ei välitetä. Puistoissa, ym ei nähdä muita kuin oma lapsi. Ja hänen tutut kaverit korkeintaan.

Kaikkien kanssa on tultava toimeen, jos on pakko olla samassa tilassa. Mutta kaikista ei tarvitse pitää eikä olla kaveri. Tämä on asia, joka jokaisen lapsen - tai viimeistään nuoren - olisi hyvä oppia, sillä työelämässä on tultava toimeen niidenkin kanssa, joita ei voi sietää. Ja on hyväksyttävä sekin, että työelämässä kaikki eivät pidä sinusta.

Samaa mieltä. Toivon, että meillä lapset oppis asian just näin.

 

[Ultramariini]

\

\

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan. Äidit ovat tyytyväisiä, jos omalla lapsella on kavereita, muista ei välitetä. Puistoissa, ym ei nähdä muita kuin oma lapsi. Ja hänen tutut kaverit korkeintaan.

Kaikkien kanssa on tultava toimeen, jos on pakko olla samassa tilassa. Mutta kaikista ei tarvitse pitää eikä olla kaveri. Tämä on asia, joka jokaisen lapsen - tai viimeistään nuoren - olisi hyvä oppia, sillä työelämässä on tultava toimeen niidenkin kanssa, joita ei voi sietää. Ja on hyväksyttävä sekin, että työelämässä kaikki eivät pidä sinusta.

juuri näin. Tätä yritän lapsilleni opettaa.

Tosin puutun kyllä kiusaamiseen ja siihen ulkopuolelle jättämiseen.

 

[Keittiönoita]

\

että saa puolustaa itseään (ei fyysisesti tietenkään)

Miksi ei? Eli sun lastasi saa hakata, potkia, repiä hiuksista, viillellä linkkarilla ja ihan miten vaan, mutta lapsesi ei saa puolustautua kuin inisemällä jotain vastaan? Rehellisesti sanottunua nyt olen kyllä järkyttynyt Minusta jokaisen lapsen fyysinen minä on niin koskematon, että sitä puolustaa saa juuri niillä tavoin kuin se kulloiseenkin tilanteeseen on tarpeellista. Vaikka sitten vetämällä turpaan niin että nenäluut rutisee.

 

[Kärsäpärstäinen]

\

\

Kuka teistä oikeasti sanoo, että kaikkien kanssa on sovittava olemaan? Että uusi otetaan mukaan? Ei kukaan. Äidit ovat tyytyväisiä, jos omalla lapsella on kavereita, muista ei välitetä. Puistoissa, ym ei nähdä muita kuin oma lapsi. Ja hänen tutut kaverit korkeintaan.

Kaikkien kanssa on tultava toimeen, jos on pakko olla samassa tilassa. Mutta kaikista ei tarvitse pitää eikä olla kaveri. Tämä on asia, joka jokaisen lapsen - tai viimeistään nuoren - olisi hyvä oppia, sillä työelämässä on tultava toimeen niidenkin kanssa, joita ei voi sietää. Ja on hyväksyttävä sekin, että työelämässä kaikki eivät pidä sinusta.

Onhan se eria asia että kutsutaan vain kaverit synttäreille kuin se että syrjitään säännöllisesti jotakuta tiettyä ihmistä joka asiassa oli kyse mistä tahansa.

 

[Keittiönoita]

\

Onhan se eria asia että kutsutaan vain kaverit synttäreille kuin se että syrjitään säännöllisesti jotakuta tiettyä ihmistä joka asiassa oli kyse mistä tahansa.

Niin onkin =) Olen omilleni koittanut opettaa, että 90% maailman ihmisistä on epämiellyttäviä, mutta niiden kanssa on pakko tulla toimeen se aika vuorokaudesta kun niiden kanssa on pakko olla samassa tilassa. Siis tarhassa, koulussa ja työpaikalla. Tarhassa - jos ei kertakaikkiaan jotain voi sietää - voi vallan mainiosti leikkiä yksinkin. Koulussa - jos jotain ei kertakaikkiaan voi sietää - voi välitunnilla olla yksinkin. Työelämässä ikävien ihmisten välttäminen kahvi- ja ruokatauooilla on helpompaa kuin lasten elämässä, mutta kun sitä sovittua hoimmaa tehdään yhdessä, niin silloin se tehdään ja unohdetaan kaikkki inhon tunteet. Kotona voi sitten sadatella tilanteen veemäisyyttä, mutta ei niissä tilanteissa kun toisen kanssa on syystä tai toisesta pakko olla tekemisissä.

 

[taustalla]

Tuli mieleen sellainen tilanne jossa kaksi tyttöä kiusasivat kahta muuta tyttöä jatkuvasti, piikittelivät, nälvivät ja kaikin tavoin ilmaisivat halveksuntaansa heitä kohtaan ja esimerkiksi hyppynarussa nämä kaksi kiusattua tyttöä eivät koskaan päässeet hyppimään vaan seisoivat vain pyörittämässä narua.

Kun sitten nämä kiusatut tytöt esimerkiksi toivat mukanaan oman hyppynarun, nämä kiusaajat vaativat päästä mukaan hyppimään ja kun tytöt eivät suostuneet, opettaja pakotti. Joten tytöt pyörittivät sitten omaa hyppynaruaan kaikki välitunnit... Eli sitä kaikkien kanssa olemispakkoa käytettiin kiusaamisvälineenä, kiusaajat kun vielä hoitivat kiusaamisen niin hienovaraisesti että päällepäin sitä ei kovin helposti huomannut.

Yksi hyvä esimerkkitapaus huomaamattomasta kiusaamisesta olisi ehkä se että toinen kiusaajista kopioi kuvaamataidon tunnilla kiusatun tekemää työtä ja meni sen jälkeen valittamaan opettajalle että kiusattu on matkinut hänen työtään. Hienovaraisen ovelaa ja todella p.askamaista, eikä sellaista vastaan voi mitenkään puolustautua.

 

[taustalla]

No sehän on päivänselvää. EIVÄT OLISI KAUAA :kieh:

 

[kangasajuruoho]

Meillä esikoinen saattaa ymmärtämättään kiusatakin jotakuta.

Puutun asiaan välittömästi kun huomaan moista tapahtuvan.
(on tapahtunut ja olen puuttunut)

Helpompi näin, kun jo pienetkin elkeet ojennetaan oikeaksi käytökseksi...

 

[Rodeoraattori]

Olisin pettynyt ja miettisin missäköhän kohdin meni vikaan. Toisaalta, en voi tuudittautua uskoon etteikö omani olisi sellaiseen kykeneväisiä. Se olisi minusta sokeutta. Mutta ehdottomasti puuttuisin asiaan ja tiukalla kädellä. Tiedän millaiset jäljet koulukiusaaminen voi jättää ja siksi se on minusta ehdottoman vakava asia.