V
"vieras"
Vieras
UNICEF: Mitä jos Suomi olisi nyt Pakistan
- Tämä katastrofi on varmasti eurooppalaisille vaikea ymmärtää, totesi UNICEFin Etelä-Aasian aluejohtaja Daniel Toole viime viikolla vieraillessaan Pakistanin tulva-alueilla.
Toole osui kommentillaan naulan kantaan. Käsittämättömät luvut ovat muuttuneet ihmisten päissä no, käsittämättömiksi luvuiksi. Miljoonien ja taas miljoonien toistelu ei kerro välttämättä tilanteesta muuta kuin, että se on erittäin vakava. Mutta, entä jos yritettäisiin tuoda Pakistanin tulvat lähemmäksi hyvinvointivaltioita, sanotaan vaikka suoraan kotoiseen Suomeen.
- Kuvitelkaa Englannin kokoinen alue veden alla, niin saatte käsityksen tuhoista, vertaili UNICEFin Aasian hätätilakonsultti Luc Chauvin.
Se on mainio konkretisointi tilanteesta. Viidesosa Pakistanista on nyt veden alla, eli noin 160 000 neliökilometrin kokoinen alue. Tilanne on maantieteellisesti suurin piirtein sama kuin tulvavedet olisivat vallanneet koti-Suomen Hangosta Oulun läänin eteläosiin.
Ihmismäärissä Pakistanin massiivista katastrofia on turha edes verrata viiden ja puolen miljoonan suomalaisen kanssa. Mutta olisihan se karmea ajatus, jos kaikki Suomen ja Ruotsin alle 18-vuotiaat olisivat hengenvaarassa. (Pakistanissa 3,5 miljoonaa lasta on välittömässä vaarassa sairastua hengenvaarallisesti, Suomessa ja Ruotsissa on yhteensä alle 18-vuotiaita hieman yli 3 miljoonaa.)
Millaista olisi sitten elämä tulvien valtaamassa Suomessa? Kuvitellaan, että tilanne olisi hyvin samankaltainen Pakistanin kanssa.
Pakistanin tapaan ihmiset olisi luultavasti evakuoitu korkeimmille alueille. Aluksi lähiseudun korkeimmalle kohdalle, pidemmällä aikavälillä ehkä Suomi-neidon korkeimmille kummuille. Tämä tarkoittaisi laajaa vaellusta pois rannikkoseuduilta kohti pohjoista ja koillista.
Tulva-alueiden epäonniset huutelisivat apua talojen katoilla. Olympiastadionin torni olisi liioittelua, mutta automarkettien tasaiset katot olisivat varmasti suosittuja turvapaikkoja.
Koululuokissa ei luettaisi tällä hetkellä Seitsemää veljestä. Niissä käytäisiin taistelua elämästä ja kuolemasta: jaettaisiin puhdasta vettä, rokotuksia ja ruokaa.
Perinteisen mökkitien, nelostien, varrella majoittuisi tuhansia ja taas tuhansia kotinsa menettäneitä ihmisiä telttarakennelmissaan.
Sadoilla tuhansilla ei olisi jäljellä mitään muuta kuin vaatteet päällään. Osalla hellekesästä nauttineilla suomalaisilla vaatetus olisi vielä lyhyttä shortsit ja t-paita -mallia.
Perheet olisivat hajonneet. Virtasen kaksospojat etsisivät isäänsä. Petri Sirpa-vaimoaan.
Esimerkit tuntuvat raaoilta, ja sitä ne ovatkin. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin täyttä totta Pakistanissa.
Tähän joku voisi sanoa, että kaikki on suhteellista: Suomen kesän rajuilmoissa sähkönsä pitkäksi aikaa menettäneeltä voi tuntua yhtä pahalta kuin Pakistanin tulvissa vähäisen omaisuutensa menettäneeltä.
En lähde arvioimaan kenestä tuntuu miltäkin, mutta siinä vaiheessa, kun ihmiseltä puuttuvat elämisen perusedellytykset (puhdas vesi, ruoka, suoja; terveys), voidaan mielestäni suhteellisuusajattelu unohtaa. Siinä vaiheessa kaikki ovat vain ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat pikaisen avun tarpeessa.
- Tämä katastrofi on varmasti eurooppalaisille vaikea ymmärtää, totesi UNICEFin Etelä-Aasian aluejohtaja Daniel Toole viime viikolla vieraillessaan Pakistanin tulva-alueilla.
Toole osui kommentillaan naulan kantaan. Käsittämättömät luvut ovat muuttuneet ihmisten päissä no, käsittämättömiksi luvuiksi. Miljoonien ja taas miljoonien toistelu ei kerro välttämättä tilanteesta muuta kuin, että se on erittäin vakava. Mutta, entä jos yritettäisiin tuoda Pakistanin tulvat lähemmäksi hyvinvointivaltioita, sanotaan vaikka suoraan kotoiseen Suomeen.
- Kuvitelkaa Englannin kokoinen alue veden alla, niin saatte käsityksen tuhoista, vertaili UNICEFin Aasian hätätilakonsultti Luc Chauvin.
Se on mainio konkretisointi tilanteesta. Viidesosa Pakistanista on nyt veden alla, eli noin 160 000 neliökilometrin kokoinen alue. Tilanne on maantieteellisesti suurin piirtein sama kuin tulvavedet olisivat vallanneet koti-Suomen Hangosta Oulun läänin eteläosiin.
Ihmismäärissä Pakistanin massiivista katastrofia on turha edes verrata viiden ja puolen miljoonan suomalaisen kanssa. Mutta olisihan se karmea ajatus, jos kaikki Suomen ja Ruotsin alle 18-vuotiaat olisivat hengenvaarassa. (Pakistanissa 3,5 miljoonaa lasta on välittömässä vaarassa sairastua hengenvaarallisesti, Suomessa ja Ruotsissa on yhteensä alle 18-vuotiaita hieman yli 3 miljoonaa.)
Millaista olisi sitten elämä tulvien valtaamassa Suomessa? Kuvitellaan, että tilanne olisi hyvin samankaltainen Pakistanin kanssa.
Pakistanin tapaan ihmiset olisi luultavasti evakuoitu korkeimmille alueille. Aluksi lähiseudun korkeimmalle kohdalle, pidemmällä aikavälillä ehkä Suomi-neidon korkeimmille kummuille. Tämä tarkoittaisi laajaa vaellusta pois rannikkoseuduilta kohti pohjoista ja koillista.
Tulva-alueiden epäonniset huutelisivat apua talojen katoilla. Olympiastadionin torni olisi liioittelua, mutta automarkettien tasaiset katot olisivat varmasti suosittuja turvapaikkoja.
Koululuokissa ei luettaisi tällä hetkellä Seitsemää veljestä. Niissä käytäisiin taistelua elämästä ja kuolemasta: jaettaisiin puhdasta vettä, rokotuksia ja ruokaa.
Perinteisen mökkitien, nelostien, varrella majoittuisi tuhansia ja taas tuhansia kotinsa menettäneitä ihmisiä telttarakennelmissaan.
Sadoilla tuhansilla ei olisi jäljellä mitään muuta kuin vaatteet päällään. Osalla hellekesästä nauttineilla suomalaisilla vaatetus olisi vielä lyhyttä shortsit ja t-paita -mallia.
Perheet olisivat hajonneet. Virtasen kaksospojat etsisivät isäänsä. Petri Sirpa-vaimoaan.
Esimerkit tuntuvat raaoilta, ja sitä ne ovatkin. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin täyttä totta Pakistanissa.
Tähän joku voisi sanoa, että kaikki on suhteellista: Suomen kesän rajuilmoissa sähkönsä pitkäksi aikaa menettäneeltä voi tuntua yhtä pahalta kuin Pakistanin tulvissa vähäisen omaisuutensa menettäneeltä.
En lähde arvioimaan kenestä tuntuu miltäkin, mutta siinä vaiheessa, kun ihmiseltä puuttuvat elämisen perusedellytykset (puhdas vesi, ruoka, suoja; terveys), voidaan mielestäni suhteellisuusajattelu unohtaa. Siinä vaiheessa kaikki ovat vain ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat pikaisen avun tarpeessa.
