Toggle sidebar

mitä kuoleman jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kkkkkkk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tää nyt on vain tämmöstä mun omaa ajatusta ja pohdintaa mutta mitä jos tuo uudelleensyntymisteoria olisikin tavallaan totta ja synnymme uudelleen ja uudelleen ympäri universumia. Olisi olemassa miljardeja erilaisia planeettoja ja/tai maailmoja joissa sielu vaeltaa elämästä toiseen ja joihin synnymme aina jonkinlaisena uudenlaisena olentona..

Joo mulla on liikaa aikaa :D Mutta kiehtova ajatus kieltämättä.. Mistäpä tuon tietää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja jepulista:
Tää nyt on vain tämmöstä mun omaa ajatusta ja pohdintaa mutta mitä jos tuo uudelleensyntymisteoria olisikin tavallaan totta ja synnymme uudelleen ja uudelleen ympäri universumia. Olisi olemassa miljardeja erilaisia planeettoja ja/tai maailmoja joissa sielu vaeltaa elämästä toiseen ja joihin synnymme aina jonkinlaisena uudenlaisena olentona..

Joo mulla on liikaa aikaa :D Mutta kiehtova ajatus kieltämättä.. Mistäpä tuon tietää..
Click to expand...

Juuri näin minäkin uskon! Ja kirjallisuus tukee tätä teoriaa. Eikö olekin ihmeellistä ja ihanaa!! :) Ei ole mitään loppua, vain uusia alkuja ja mahdollisuuksia!
 
[QUOTE="niin";23547871]Tämä on siis se mihin SINÄ uskot. Ja ehkä joku pari muutakin ;) Et kuitenkaan voi puhua siitä absoluuttisena totuutena.[/QUOTE]

Miksi laitoit tämän vain ja nimenomaan minun vastaukseeni?
 
Alkuperäinen kirjoittaja himpatti:
Lue vaikka MIchael Newtonin kirjat Sielujen matka ja Sielujen kohtalo. Näissä kuvaillaan erityisesti elämää elämien välissä. Eli mitä sielut "puuhailevat" jälleensyntymien välillä. Valtavan mielenkiintoista!
Click to expand...

Kiitos sulle! :) Mulla on omakohtaisia hassuja "kokemuksia" jotka on laittanu ajattelemaan tota sielunvaellusjuttua. Mun mies on mm. nähnyt musta unta vuosia ennen kuin ollaan tavattu. Näinhän ne väittää että "läheiset" ja "tutut" ns. sielut tuntevat toisensa ja hakeutuvat jokaisessa elämässä toistensa lähelle jne.. :)
 
Minäkin kuulun siihen joukkoon, jotka ajattelevat Jumalan luoneen ihmisen. Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen vuoksi elämme aikamme ja sen jälkeen kuolemme. Kristus kuitenkin poisti lopullisen kuoleman. Minusta on turvallista ajatella, että kerran fyysinen kroppani kuolee ja haudataan,sielu jää elämään jonkinlaiseen 'välitilaan' (Abrahamin helmaan') odottamaan sitä, kun Jeesus tulee takaisin. Häneen uskovat pääsevät taivaan kotiin ikuiseen elämään, uskottomat ihmiset saavat tuomion, tämä kaikki on kerrottu Raamatussa. Näin eläen tämä ELÄMÄ on ihanaa eikä tarvitse pelätä kuolemaa, vaikka se kohtaisi minut tunnin päästä. Lapsenlapsillekin olen kertonut, että kuolema on väliaikainen ero, Jeesukseen uskovat saavat kohdata toisensa taivaassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jepulista:
Kiitos sulle! :) Mulla on omakohtaisia hassuja "kokemuksia" jotka on laittanu ajattelemaan tota sielunvaellusjuttua. Mun mies on mm. nähnyt musta unta vuosia ennen kuin ollaan tavattu. Näinhän ne väittää että "läheiset" ja "tutut" ns. sielut tuntevat toisensa ja hakeutuvat jokaisessa elämässä toistensa lähelle jne.. :)
Click to expand...

Näin juuri. Sielut liikkuvat aika pitkälti omassa ryhmässään, eli elämästä toiseen samta sielut ovat lähellämme. Eivät ehkä joka elämässä, eivätkä todellakaan samoissa rooleissa. Mieheni on hyvin läheinen sielunkumppanini ja tässä elämässä olemme olleet yhdessä jo hyvin nuoresta asti ja "helppoa elämää" eletty. Ikään kuin palkkiona aiempien elämien vaikeuksista.
Mielenkiintoista taas on suhteeni vanhimpaan tyttäreeni! Olen varma, että tämä on ensimmäinen elämämme, jossa olen hänen äitinsä. Uskon hänen olevan vanhempi ja kokeneempi sielu kuin itse olen. Tämä tuo titenkin omat hankaluutensa tähän elämään...:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja himpatti:
Näin juuri. Sielut liikkuvat aika pitkälti omassa ryhmässään, eli elämästä toiseen samta sielut ovat lähellämme. Eivät ehkä joka elämässä, eivätkä todellakaan samoissa rooleissa. Mieheni on hyvin läheinen sielunkumppanini ja tässä elämässä olemme olleet yhdessä jo hyvin nuoresta asti ja "helppoa elämää" eletty. Ikään kuin palkkiona aiempien elämien vaikeuksista.
Mielenkiintoista taas on suhteeni vanhimpaan tyttäreeni! Olen varma, että tämä on ensimmäinen elämämme, jossa olen hänen äitinsä. Uskon hänen olevan vanhempi ja kokeneempi sielu kuin itse olen. Tämä tuo titenkin omat hankaluutensa tähän elämään...:)
Click to expand...

Tuli ihan tästä mieleeni kun joskus katsoo pientä vastasyntynyttä silmiin.. Miten viisas katse voi pienellä vastasyntyneellä ihmisellä ollakaan! Viimeksi huomasin tämän kesällä pidellessäni ystäväni poikaa ja pitipä ihan punastua ja katsoa poispäin, niin tarkkaan tuo minua tutki :)
 
Niinpä! Pienillä ihmisillä ei vielä ole niitä suojamuureja, joita me aikuiset olemme ympärillemme rakentaneet! Hän on nähnyt SINUT, sinun sielusi ihan suoraan, koska hänellä ei ole estoja. ja hänessä olet nähnyt hänen sielunsa, vielä ihan paljaana ja suojattomana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja himpatti:
Niinpä! Pienillä ihmisillä ei vielä ole niitä suojamuureja, joita me aikuiset olemme ympärillemme rakentaneet! Hän on nähnyt SINUT, sinun sielusi ihan suoraan, koska hänellä ei ole estoja. ja hänessä olet nähnyt hänen sielunsa, vielä ihan paljaana ja suojattomana.
Click to expand...

Tämä on todella mielenkiintoinen aihe :) Pitää tutustua noihin kirjoihin ja myöskin kiinnostaa nähdä millainen tuo meidän tyttö oikein on ja mitä oppisin hänestä ja häneltä kunhan vähän kasvaa.
 
Tärkeintä mitä noilta pieniltä voi oppia, on läsnäolemisen taito! Se on se kaikkein vaikein ja tärkein. Me aikuset käydään sitten jollain kurrsseilla, että opittaisiin se. Mutta katsopas lasta! Hänellä on juuri se hetki siinä, sellaisen kuin se on! Ihanaa!
 
Siitä mitä hän puhuu ja miten hän näkee ja kokee asioita. Meidä tunne suhde on myös jännä, olen joutunut tekemään töitä itseni kanssa ollakseni äidin roolissa. Siis vanhempi ja viisaampi, se joka "määrää". Olen siis helposti ikäänkuin jäänyt jalkoihin, tai antanut periksi tai jotain. Pelännyt hänen vihaansa ja suuria tunteitaan. Ja pakko tunnustaa...olen myös käynyt tapaamassa itseäni viisaampia,joilla on lahja nähdä asioita, ja he ovat auttaneet minua ymmärtämään tilannetta paremmin ja saamaan asiat raiteilleen tämän elämän suhteen. Siis roolit kohdalleen.

Esimerkiksi tyttö osaa puhua vaikkapa näistä em.kirjoissa puhutuista asioista, vaikka hän ei ole niitä lukenut...
 
Miehestäni olen aina tiennyt, että me vain kuulumme yhteen. Yhdessä olo on aina ollut helppoa, vaikka emme olekaan kaikesta samaa mieltä Ero ei ole koskaan käynyt mielessäkään, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Koen, että meidät on tarkoitettu kokemaan tämä elämä yhdessä.

Myös mieheni on hyvin viisas sielu ja hänet on annettu opettajakseni tässä elämässä, vaikka minun tehtäväni onkin johdattaa (tässä elämässä) hänet valoon, Aiemmissa elämissä hän on kyllä päässyt jo sinne.
 
Todella mielenkiintoista :) Täytyy nyt tosissaan ryhryä ottamaan enemmän selvää. Olen jo pitkään pohtinut näitä juttuja mutta sainpa taas sysäyksen lähteä selvittelemään lisää aiheesta!

Kiitos sinulle!
http://www.youtube.com/watch?v=ZOqUFqF_ZwM
 
kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta. Kuolema on elämän vastakohta. Kuolleet eivät näe, kuule eivätkä ajattele. Mikään osa meistä ei jää eloon ruumiin kuollessa. Meillä ei ole kuolematonta sielua tai henkeä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

M
Millainen mielikuva teillä on kuoleman jälkeisestä ajasta?
Viestiä
76
Luettu
2K
Aihe vapaa
"Rane"
R
L
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Viestiä
63
Luettu
3K
Aihe vapaa
"hmm"
H
Mummeliisa
Osa 8. Minun uskoni
Viestiä
25
Luettu
1K
Aihe vapaa
BootyPeppi
BootyPeppi
K
Pattitilanne parisuhteessa (on seksistä)
Viestiä
14
Luettu
5K
Perhe-elämä
turhaodottaa
T
M
Nainen hakusessa.
Viestiä
8
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa