mitä mä teen? (eskarilainen ei tottele)

[äh, mä en pärjää]

Tuo jääräpää ei usko mitään. mitä mun pitää tehdä että se alkaa kuunnella mitä mä sanon sille? mm.hirveä huuto ja riehuminen heti aamusta (heräs taas kesken unien mut sitä ei saa millään takas nukkuua) eikä millään usko et kerrostalossa se on kiellettyä. ja muutkin asiat sille saa räyhätä naama punasena mut siltikään ei usko. arestia joskus kokeilin mut ei sekään kauaa tehonnu.

 

["vieras"]

Meillä oli sama eskarin alussa. Mutta nyt on onneksi tasottunu. Arestipenkkiä vaan ahkerasti. Toimii meillä. Jos ei toimi, niin sitten aletaan perumaan kivoja juttuja. Kyllä se siitä rauhottuu=)

 

["mä"]

Peli- ja tv-kielto. Ja johdonmukaisuus.

 

[lapsi]

hyvien asioiden huomiointi, lapsi on vielä lapsi. Ei iso. Sylittelyä, läheisyyttä, hassuttelua. Mutta myös niitä rajoja. Toimii ainakin meillä, paljon hyvää huomioita. Leikkien seurailua, lapsen asioista kiinnostumista, lapsi 5 vee.

 

[rgege]

Eskari kuvittelee olevansa iso, vaikka on vielä pieni. Ja se on pelottavaa kun pitäisi olla iso. Yritä saada lapsi mukaan kivoihin juttuihin, ettet ole koko ajan vaan "vastapeluri" joka kieltää ja komentaa. Keskustelemalla lapsen kanssa pääsee paljon pitemmälle kuin komentamalla, selittämällä asiat voi saada lapsen kokemaan ahaa-elämyksen, jolloin lapsi miettii itsekin omaa toimintaansa. Ehkä. Ajan kanssa oppii ainakin, jos jaksaa olla kärsivällinen.

 

[Kolmen kouluikäisen äiti]

...on lapsellasi. Eskari-ikäinen on suuressa murroksessa, vuoden päästä lähdössä kouluun. Yrittää itsenäistyä, että sitten pärjää ilman sinua uudessa tilanteessa. Silti aivan mahdoton tarve olla pieni, niinkuin vielä sitä onkin. Hyviä neuvoja on annettu läheisyydestä ja johdonmukaisuudesta. Vuorovaikutteinen keskustelu avaa usein tilanteita. Lapsi saattaa pystyä jo analysoimaan pahaa oloaan ja nimetä tunnereaktioitaan. Selainen keskustelu auttaa ymmärtämään omaa harmistumista ja myös aikuisen kiukkua. Samalla osoitat olevasi läsnä ja kiinnostunut siitä, mikä lasta riepoo. Itse olen käyttänyt "holdingia" eli pitänyt lasta tiukasti sylissäni, kunnes raivokohtaus on ohi. Kärsivällisyyttä tarvitaan siinäkin, mutta lopussa kiitos seisoo. Lapsi ymmärtää konkreettisesti, kuka määrää ja keskustelukin sujuu lapsen rauhoituttua. Siitä on saatavilla kirjallisuutta ja jotain tod. näköisesti myös täällä netissä. Voimia!

 

[looginen ketju]

muutkin asiat sille saa räyhätä naama punasena mut siltikään ei usko.

-->

mm.hirveä huuto ja riehuminen heti aamusta

Miten oletat, että lapsi oppii huutamisen ja riehumisen olevan kiellettyä, jos itse käytät samaa käyttäytymismallia?