K
"kaari"
Vieras
[QUOTE="hei";22765800]Minä tuossa aiemmin kyselin kuinka pitkään olette samaa kaavaa toistaneet? Meillä tyttö jolla erilaisia kausia tuon nukahtamisen kanssa, nukkuu kyllä sitten nukahdettuaan yleensä hyvin.
Meillä oli 1v.tienoilla tuo kausi jolloin huusi paniikkiitkua jos yritin poistua huoneesta, joten jäin sängyn viereen ja ihan sama juttu kuin teillä että alkoi ihana esiintyminen äidille (nauraa, loikkii, seisoo ja tiirailee)
Ja ei tullut siis kyseeseenkään lähteä pois, olisi huutanut ittensä läkähdyksiin, joten jäin vuoteen vierelle ja annoin ilta toisensa jälkeen esiintyä parikin tuntia, lopulta tajusi että tylsäähän tämä on kun äidiltä ei saa huomiota. Eli siihen loppui se kausi ja nukahti minun läsnäollessa hetkessä.
Sitten olikin vähän aikaa seesteistä (varmaan 2kk) ja alkoi uusi esiintymiskausi, siinä vaiheessa pimensin huoneen pimennysverhoilla niin mustaksi ettei nähnyt minua. ja tietty aloitti paniikkihuudon heti, mutta rauhoittua kun sanoin oikein napakasti että äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja tätä toistin niin kauan kunnes tajusi ettei kannata esiintyä kun äiti ei näe, ja kuitenkin on turvallista käydä nukkumaan kun äiti on läsnä. Eli pointtini on, että josko sitkeys palkittaisiin! vaatii kyllä hermoja kuukauden verran katsoa kun lapsi loikkii sängyssään jne. mutta lopulta tylsistyy kun aina vaan toistetaan samaa kaavaa.
Tällä hetkellä muutti omaan huoneeseen, tilanne vähän samanlainen kuin teillä eli pakko oikeastaan siirtää, jos meinasi lapselle rauhalliset unet saada ( isän työ ).
Tietty paniikkihuuto alkoi, mutta jäin huoneen ulkopuolelle ja joka kerta kun aloitti huudon, sanoin äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja ei tarttenut kuin muutama ilta tehdä näin niin alkoi nukkumaan meno sujua.
Suosittelen soittamaan apua tässä unikoulujutussa tai sitten miettimään oman jutun mikä toimisi parhaiten ja toistaa sitä niin kauan kunnes alkaa sujua. En itse ole huudatuksen kannalla, joten joku väsytystaktiikka olisi varmaan paikallaa, eli toistoa, toistoa ja toistoa kunnes lapsi älyää että äiti ei nyt anna periksi. Tsemppiä teille. Tässä vain omakohtaisia kokemuksia, mutta vannon että tuota nukahtamista vastaan taistellan aika ajoin meilläkin ja jos ei heti ala toistaa jotain rutiinia niin helvetti on valloillaan. Käyty hoksottimiasi mikä juttu teillä voisi toimia![/QUOTE]
Laittaisin tähän halin, jos osaisin
Kiitos sulle, että edes joku (taisi joku muukin onneksi olla kun vaiin sinä) joka ymmärsi mun ongelman!
Joo, kaipa se on vaan pakko jatkaa samaa, että ollaan vaan sängyn vieressä... Tuntuu vaan niin turhauttavalta, niinkun itekin kirjoitit
Koitan nyt ettiä täältä tota unikoulujuttua lähempää, josko sieltä sais apua... Sitä odotellessa jatketaan sängyn vieressä hengailua, jos parempia ideoita ei tule
Meillä oli 1v.tienoilla tuo kausi jolloin huusi paniikkiitkua jos yritin poistua huoneesta, joten jäin sängyn viereen ja ihan sama juttu kuin teillä että alkoi ihana esiintyminen äidille (nauraa, loikkii, seisoo ja tiirailee)
Sitten olikin vähän aikaa seesteistä (varmaan 2kk) ja alkoi uusi esiintymiskausi, siinä vaiheessa pimensin huoneen pimennysverhoilla niin mustaksi ettei nähnyt minua. ja tietty aloitti paniikkihuudon heti, mutta rauhoittua kun sanoin oikein napakasti että äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja tätä toistin niin kauan kunnes tajusi ettei kannata esiintyä kun äiti ei näe, ja kuitenkin on turvallista käydä nukkumaan kun äiti on läsnä. Eli pointtini on, että josko sitkeys palkittaisiin! vaatii kyllä hermoja kuukauden verran katsoa kun lapsi loikkii sängyssään jne. mutta lopulta tylsistyy kun aina vaan toistetaan samaa kaavaa.
Tällä hetkellä muutti omaan huoneeseen, tilanne vähän samanlainen kuin teillä eli pakko oikeastaan siirtää, jos meinasi lapselle rauhalliset unet saada ( isän työ ).
Tietty paniikkihuuto alkoi, mutta jäin huoneen ulkopuolelle ja joka kerta kun aloitti huudon, sanoin äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja ei tarttenut kuin muutama ilta tehdä näin niin alkoi nukkumaan meno sujua.
Suosittelen soittamaan apua tässä unikoulujutussa tai sitten miettimään oman jutun mikä toimisi parhaiten ja toistaa sitä niin kauan kunnes alkaa sujua. En itse ole huudatuksen kannalla, joten joku väsytystaktiikka olisi varmaan paikallaa, eli toistoa, toistoa ja toistoa kunnes lapsi älyää että äiti ei nyt anna periksi. Tsemppiä teille. Tässä vain omakohtaisia kokemuksia, mutta vannon että tuota nukahtamista vastaan taistellan aika ajoin meilläkin ja jos ei heti ala toistaa jotain rutiinia niin helvetti on valloillaan. Käyty hoksottimiasi mikä juttu teillä voisi toimia![/QUOTE]
Laittaisin tähän halin, jos osaisin
Kiitos sulle, että edes joku (taisi joku muukin onneksi olla kun vaiin sinä) joka ymmärsi mun ongelman!
Joo, kaipa se on vaan pakko jatkaa samaa, että ollaan vaan sängyn vieressä... Tuntuu vaan niin turhauttavalta, niinkun itekin kirjoitit
Koitan nyt ettiä täältä tota unikoulujuttua lähempää, josko sieltä sais apua... Sitä odotellessa jatketaan sängyn vieressä hengailua, jos parempia ideoita ei tule