Mitä mä teen ton puoltoistavuotiaan nukkumisen kanssa? Alkaa keinot olla loppu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kaari"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla. Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

Yksin oleminen pelottaa vauvaa

Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista.

- Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.


Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.

- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.

- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.
 
mä en ajais miestä sängystään... kyllä ton ikänen lapsi oppii ja voi todellakin nukkua jo omassa huoneessa...

mutta mä oon sitä mieltä et omassa sängyssä KAIKKI nukkuu paremmin :) voimia sinne kovasti, tuo on ohimenevä jakso, vaikkakin ikuisuudelta tuntuva varmasti....

flower again ja kolmas tulossa...

Pakko vielä tätä kommentoida. Ei se tietystikään niin voikaan mennä, että toinen ajetaan sängystään. Sehän pitää yhteisesti päättää ja pyrkiä olemaan vanhempian samaa mieltä. Mutta miksi mies tuossa tapauksessa vastustaisi muualla nukkumista, jos asiaa oikein miettii? Hän saisi nukkua rauhassa, muut saisivat nukkua rauhassa.

Ja samaa mieltä olen sinun kanssa siitäkin, että pidemmän päälle - elämän mittakaavassa - kaikkien on kyllä syytä oppia nukkumaan omassa sängyssään ja niin nukkuu parhaiten. Olen vaan kovin, kovin eri mieltä, mitä tuon tilapäisen ja ohimenevän jakson aikana kannattaa tehdä. Kannattaako se käyttää kaiken maailman unikoulujen ja huudatusten kokeilemiseen ja lapsen "opettamiseen" asiaan, johon hän ei ehkä sillä hetkellä ole valmis. Vai kannattaako se käyttää joustaen, tilanteeseen sopeutuen ja hyvin nukkuen - vaikka tilapäisesti siinä perhepedissä! Koska kuten sanoit, ei se ikuisesti kestä.

Kummastakohan lapselle jäisi turvallisempi ja parempi olo?
 
Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.
 
Hei ap. Meillä lapsi siirtyi 1 v 3 kk iässä isoon sänkyyn (80x200cm) siinä vaiheessa, kun muutimme omakotitaloon. Syy, miksi noin isoon, oli se että hankimme kerrossängyt. Nyt 3 kk isossä sängyssä nukkumista takana - vaihtelevin seurauksin. Meilläkin on usein nukahtamisen kanssa ongelmia, ja on hyvinkin tavanomaista, että lapsi kipittää jopa 40 kertaa illan aikana sieltä sängystä pois. Meillä kuitenkin on maitopullo nukahtamisvälineenä (vaikka muuten lapsi on jo yli puoli vuotta juonut lasista maidon ja syönyt itse omakätisesti). Pahimpina iltoina sitä maitoa vaan saattaa mennä se 0,5 litraa nukahtamiseen - joskus riittää 100 ml. Sitkeästi vaan kannamme lapsen sänkyyn kun hän tulee sieltä pois. Lapsi ottaa kyllä tämän show:n usein leikkinä, eikä tajua sitä että me ollaan tosissaan laittamassa häntä nukkumaan. Hänellä ei ole paniikki-itkua, ehkä just siksi että hän tietää pääsevänsä tuosta sängystä koska vain pois.
Vaikka meillä on siis kerrossänky, niin yleensä lapsi nukkuu yönsä yksin, koska isännän etätyttö vierailee kerrossängyn yläpetissä vain satunnaisesti.

Mutta asiaan. Mitä jos ostaisille lapselle isojen sängyn. Siis joko jatkettavan tai sitten ihan ison - reunoilla tottakai. Ja sitten sijoitatte sen ensi alkuun ihan vieri viereen teidän sänkyyn kiinni. Tällöin kaikilla on tilaa ja oma sänky ja lapsi ehkä tod näk nukahtaa omaan sänkyyn hyvin - jos kerran nukahtaa teidän viereenkin hyvin. Hän ihan selvästi pelkää olla liian kaukana teistä. Antakaa nukkua hänen vaikka kuukausi siinä isojen lapsien sängyssä, joka on ihan vieri vieressä teidän parisänkyä vasten. Sitten alatte tekemään siihen pikkuhiljaa rakoa. Ensin muutamia senttejä - sitten jo puolen metrin rako. Toivottavasti huoneeseen mahtuu - yrittäkää vaikka muuttaa nukkumaan sellaiseen huoneeseen, johon mahtuu. Suurennatte rakoa - lopuksi lapsi on samassa huoneessa niin kaukana teistä kuin mahdollista. Ja sitten ajan kanssa omaan huoneeseen.

Ja jos teillä ei ole varaa uuteen sänkyyn, niin ostakaa meiltä jatkettava juniorisänky käytettynä hintaan 60 euroa :D
 
Mun mielestä ap:n pitäis ymmärtää se asia, että huudattamalla lasta aiheutetaan vain haittaa niin lapselle kuin sille parisuhteellekkin. Silloin kaikki on väsyneitä ja kireitä ja lapsi on takertuvainen ja onneton. Mun mielestä hyvä vanhempi osaa joustaa tilanteen mukaan. Lapsihan kasvaa ja kehittyy ja tämä on vain OHIMENEVÄ vaihe. Vanhempien ei ole pakko nukkua samassa huoneessa, silloinhan NUKUTAAN. Eikö se jaksamisen kannalta ole tärkeintä, että saa unta kaikki? Väsyneenä, kun lapsi on huutanu toisessa huoneessa illat ja yöt läpensä, niin on pinna tiukalla ja ärtynyt. Kuinka se parisuhde silloin voi?
 
No leventäkää teiän sänkyä vaikka niin että lapsen sänky laitetaa teiän sängyn viereen siihen kii niin että sänky on yhtä ja samaa sänkyä. Silloin on tilaa kaikilla nukkua. Ja tuohon puhelimen ääneen yöllä ym nii lapsi ei nii helposti herää liikkeisiin kun on enempi tilaa ja lisäksi uskon että se tottus ajan mittaan niihin ääniin. ja jos ei totu niin miehes nukkumaan toiseen huoneeseen. Meillä mies nukkuu muualla sillon ku sen pitää aamuvuoroon ja sen puhelin herättää klo5 ja se torkuttaa sitä aina puoli tuntia, mikä herättää kaikki. Paitsi eri tietysti jos joka ikinen yö on se tilanne että puhelin voi soida.Joka tapauksessa mun mielestä on älytöntä ees yrittää opettaa noin pientä omaan huoneeseen jos se ei kerran sielä nuku. JOku muu ratkaisu ja oma huone isompana vasta.
 
Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita, kyllä ottaisin ilman muuta viereen. Jos siinä nukkuu hyvin, on se merkki että just nyt kaipaa läheisyyttä ja turvaa. Oon samanikäistä hakenut viereen nukkumaan kun on heräillyt paljon. Illalla nukahtaa hyvin omaan sänkyyn.

Helppo järjestää eikä se ikuisuutta kestä.
 
Nyt kyllä ongelma on ihan vanhemmilla itsellään. Vika ei ole lapsessa vaan vanhempien toiminnassa. kun ap lukee oman ketjunsa oikein ajatuksella, niin siellähän on jo kerrottu, mikä konsti toimii. Jos ei sitä käytä, niin syyttäköön itseään ja olkoon sitten univeloissa huutavan lapsen kanssa. Ihan sama mulle. Mä en vain jaksa tällaisia ap:n kaltaisia uusavuttomia vanhempia yhtään.
 
Ei tunnu ap:lle nyt kelpaavan neuvot, joita valtaosa vastaajista on antanut.
Selkeä enemmistö tajuaa, ettei se lapsi siinä vieressä ikuisuuksia nukkuisi.
Mutta huudata ap ihmeessä, ja aiheuta enempi ongelmia.
Kyllä melkeinpä kaikki lapset saadaan jossain vaiheessa huudattamallakin nukahtamaan ja nukkumaan. Itse en vain ole valmis ottamaan riskiä, mitä se voi lapselle aiheuttaa...
 
Mies 120 cm sänkyyn nukkumaan sinne toiseen huoneeseen ja sinä nukut lapsen kanssa teidän parisängyssä. Näin meillä tehdään, koska : meidän 3 v. nukkuu parhaiten kun nukuttaa viereen. Siirretään siitä omaan sänkyyn. Omaan sänkyyn nukuttamista on kokeiltu aina välilä mutta koska nukahtaa viereen tosi nopeasti, ollaan pysytty tässä järjestelyssä. Mies nukkuu paremmin omassa huoneessaan. Poika ei enää heräile tms. mutta vaikeiden allergioiden ja astman takia tarvitsee usein yöllä astmalääkettä (flunssa-aikana, siitepölyjen aikana) ja ruoka-aonetestausten aikana saattaa itkeä kipeää mahaansa koko yön tai ravata 1-2 tunnin välein potalla. Koska mies käy töissä ja minä teen puolikasta päivää, olemme jakaneet hoitovastuun öistä näin. Pointtini on se että kynsin ja hampain ei kannata tuosta teidän nukkumisjärjestelystä pitää kiinni. Seksielämään järjestelyllä ei ole vaikutusta, vierailen tuolla miehen huoneessa aina silloin tällöin :) Mä en voi käsittää, miksi itse halutaan ehdottomasti nukkua vierekkäin eikä ymmärretä että lapsella on ihan sama ellei suurempikin läheisyyden kaipuu kuin aikuisella.
 
[QUOTE="essi";22766878]Ei tunnu ap:lle nyt kelpaavan neuvot, joita valtaosa vastaajista on antanut.
Selkeä enemmistö tajuaa, ettei se lapsi siinä vieressä ikuisuuksia nukkuisi.
Mutta huudata ap ihmeessä, ja aiheuta enempi ongelmia.
Kyllä melkeinpä kaikki lapset saadaan jossain vaiheessa huudattamallakin nukahtamaan ja nukkumaan. Itse en vain ole valmis ottamaan riskiä, mitä se voi lapselle aiheuttaa...[/QUOTE]

peesi
 
:laugh: Parisuhteen hoitoa parhaimmillaan. Mietihän nyt itsekkin järjellä.
Kyllä lapsen pitää sopeutua elämään perheessä perhe-elämää, tottua ääniin jne, eikä niin että aina se joka lasta hitusen häiritsee saa lähtöpassit.

Eipä ihme että palstalla koreilee miljoonayksi yyhoo mutsia. :xmas:

Mietittiin ja nukkumapaikat on vaihdelleet ilman että parisuhde kärsi. Ollaan nukuttu yhessä, erikseen jne ja nykyään jo poika huoneessaan. Mä taas en ymmärrä tota että lapsen on pakko sopeutua ja tehään ties mitä temppuja saadakseen laps oppimaan sen mitä aikunen vaatii.
 
[QUOTE="vieras";22766744]Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.[/QUOTE]

Juurpa näin.
 
hmm... itsellä 3v. , joka kipittää edelleen viereen silloin tällöin nukkumaan. Mutta kyllä mun täytyy kokemuksesta sanoa, että en minä saa nukuttua yhtään yötä kunnolla jos lapsi on vieressä, en ole koskaan pystynyt näin nukkumaan. Herään pienenpäänkin liikahdukseen. Pelkään, että itse (tai mies) käännyn lapsen päälle tai lapsi tippuu sängystä (on kova pyörimään ja liikkumaan) tms. Kyllä meillä on ainakin ollut aina parempi, että lapsi nukkuu omassa sängyssä. Ymmärrän kyllä, jos muut nukkuu näinkin hyvin, mutta kaikilla ei ole asiat samoin!

Mutta ap:lle : Meilläkin auttoi tuo, että siirryttiin pois pinnasängystä ja iltarutiinit. Tehtiin aina samalla tavalla ennen nukkumaan menoa, istuttiin vieressä, mutta ei kommentoitu pelleilyihin ja palaututettiin sänkyyn kun sieltä tuli pois. Pikkuhiljaa oppi, että on turvallista nukahtaa omaan sänkyyn, äiti ja isä on kuitenkin läsnä vaikkei ihan vieressä olekkaan.
 
Olen periaatteessa perhepedin kannattaja, mutta en ymmärrä, miksi sitä tyrkytetään ratkaisuksi aina ja kaikille, ja syytetään vanhempia itsekkyydestä, jos eivät sitä halua. Meillä perhepeti oli ihana ratkaisu siihen asti, kunnes lapsi oli reilun vuoden ikäinen. Sen jälkeen homma meni siihen, että lapsi heräili jatkuvasti maidon tuoksuun (imetin vielä), nipisteli minua rinnoista ja raapi muutenkin, potki isäänsä jne. Yövieroitimme, ja siirsimme omaan huoneeseen, ja yöt paranivat heti. Toki meillä on siis eri tilanne, kun lapsi ei ainakaan tällä hetkellä paniikki-itke öisin (ja aina on menty lohduttamaan, jos itkee huoneessaan muuten kuin unissaan). Pointtina lähinnä se, että kyse ei aina ole siitä, etteivät vanhemmat osaisi harrastaa seksiä muualla kuin sängyssä, tai että jumitettaisiin johonkin joustamattomiin periaatteisiin. Joskus vaan jonkun tai joidenkin (meillä siis kaikkien) perheenjäsenten yöunet häiriintyvät vierekkäin nukkumisesta niin, että se ei enää ole järkevää. Ja pieni vauva on toki eri juttu kuin vuoden-kahden ikäinen lapsi.
 
mäki peesaan ryysyrannan prinsessaa.. En ajais miestä pois omasta sängystä ja tuskin kauhee mielellää lähtiskään.

Mun pikkuveli opetettiin nukkumaan vieressä ja niin se nukku eskari-ikään asti. Ei suostunu enää nukkumaan omassa. Mitäs jos kyse ei olekkaan muutamasta kuukaudesta.. Mitäs jos lapsi ei suostukkaan nukkumaan enää omassa sängyssä?

mitäs jos kyse ei olekkaan muutamasta kuukaudesta vaan muutamasta vuodesta.
 
Jaa, no ehkä mä oon sitten tosi paska äiti, ja toi mun mies on tosi paska isä, ja me ollaan hirveen julmia, kun halutaan kaikille, ja ennenkaikkea tolle lapselle hyvä uni.
Tosiasia nyt vaan on se, että tuossa meidän 120cm sängyssä ei mahdu kaikki nukkumaan, ja ainoa vaihtoehto sen lisäksi aikuiselle on tuo olematon patja. 2 hengen sohvalla ei aikuinen ihminen pysty nukkumaan.
Molemmat meillä tuota lasta nukuttaa, aikalailla vuorotellen, ei siinä oo mitään eroa kumpi on nukuttamassa, samalla tavalla nukahtaminen menee.

Mä menin lapsen huoneen lattialle nukkumaan 3 aikaan yöllä, ja se nukkukin sitten ihan hyvin loppuyön heräämättä. Katotaan mitä ens yö tuo.
Ja ihan niinkun Ryysyrannan rinsessakin kirjoitti, niin eihän kaikkien elämä voi mennä kaikissa asioissa lapsen mukaan. Eikä tuon anneta sitä paniikki-itkua itkeä, vaan aina on sitten otettu rauhotteluiden jälkeen syliin tai viereen nukkumaan.
Parisuhteen takia mä en oo tätä tekemässä, siinä ei oo mitään vikaa, eikä se liity tähän asiaan.

Viesti 43, kyllä niitä isän työpuheluita tulee välillä yhdenkin yön aikana useampikin, viikossa ehkä 10 puhelua yhteensä. Eli...
 
[QUOTE="kaari";22771424]Jaa, no ehkä mä oon sitten tosi paska äiti, ja toi mun mies on tosi paska isä, ja me ollaan hirveen julmia, kun halutaan kaikille, ja ennenkaikkea tolle lapselle hyvä uni.
Tosiasia nyt vaan on se, että tuossa meidän 120cm sängyssä ei mahdu kaikki nukkumaan, ja ainoa vaihtoehto sen lisäksi aikuiselle on tuo olematon patja. 2 hengen sohvalla ei aikuinen ihminen pysty nukkumaan.
Molemmat meillä tuota lasta nukuttaa, aikalailla vuorotellen, ei siinä oo mitään eroa kumpi on nukuttamassa, samalla tavalla nukahtaminen menee.

Mä menin lapsen huoneen lattialle nukkumaan 3 aikaan yöllä, ja se nukkukin sitten ihan hyvin loppuyön heräämättä. Katotaan mitä ens yö tuo.
Ja ihan niinkun Ryysyrannan rinsessakin kirjoitti, niin eihän kaikkien elämä voi mennä kaikissa asioissa lapsen mukaan. Eikä tuon anneta sitä paniikki-itkua itkeä, vaan aina on sitten otettu rauhotteluiden jälkeen syliin tai viereen nukkumaan.
Parisuhteen takia mä en oo tätä tekemässä, siinä ei oo mitään vikaa, eikä se liity tähän asiaan.

Viesti 43, kyllä niitä isän työpuheluita tulee välillä yhdenkin yön aikana useampikin, viikossa ehkä 10 puhelua yhteensä. Eli...[/QUOTE]

seli seli seli. aloitusviestissäs kirjoitit, kuinka kaikki meni hyvin ja lapsi nukkui kuukauden aamuun asti, kun oli vieressä! Miksette voi ottaa sitä pinnasänkyä teidän huoneeseen? Jos teillä on noin kapea parisänky, huoneeseen ihan taatusti mahtuu pinnis.
 
[QUOTE="sondersson";22765510]no ihan varmasti mahtuu, isä muualle nukkumaan jos aiheuttaa ongelmia. Eiköhän se lapsen kehitys ole pikkasen tärkeämpi asia.[/QUOTE]

Tätä pidempää lukematta, tällä kannalla ollaan täällä myös.
 
[QUOTE="kaari";22771424]Jaa, no ehkä mä oon sitten tosi paska äiti, ja toi mun mies on tosi paska isä, ja me ollaan hirveen julmia, kun halutaan kaikille, ja ennenkaikkea tolle lapselle hyvä uni.
Tosiasia nyt vaan on se, että tuossa meidän 120cm sängyssä ei mahdu kaikki nukkumaan, ja ainoa vaihtoehto sen lisäksi aikuiselle on tuo olematon patja. 2 hengen sohvalla ei aikuinen ihminen pysty nukkumaan.
Molemmat meillä tuota lasta nukuttaa, aikalailla vuorotellen, ei siinä oo mitään eroa kumpi on nukuttamassa, samalla tavalla nukahtaminen menee.

Mä menin lapsen huoneen lattialle nukkumaan 3 aikaan yöllä, ja se nukkukin sitten ihan hyvin loppuyön heräämättä. Katotaan mitä ens yö tuo.
Ja ihan niinkun Ryysyrannan rinsessakin kirjoitti, niin eihän kaikkien elämä voi mennä kaikissa asioissa lapsen mukaan. Eikä tuon anneta sitä paniikki-itkua itkeä, vaan aina on sitten otettu rauhotteluiden jälkeen syliin tai viereen nukkumaan.
Parisuhteen takia mä en oo tätä tekemässä, siinä ei oo mitään vikaa, eikä se liity tähän asiaan.

Viesti 43, kyllä niitä isän työpuheluita tulee välillä yhdenkin yön aikana useampikin, viikossa ehkä 10 puhelua yhteensä. Eli...[/QUOTE]

Kun se lapsi herää siihen isän työpuheluun niin onko vaikea saada takaisin nukkumaan?
 
Eikö ap itse herää kaiken päälle vielä miehensä yöpuheluihin??? On varmaan kauheet univelat, ku herää jokaiseen puhelinsoittoon ja sit vielä lapsi huutaa toisessa huoneessa pinnsängyssä pitkin yötä.

Eiköhän parasta ois nyt sellainen väliaikainen ratkaisu, jossa äiti nukkuu lapsen kaa ja isä muualla. Sit sais äiti ja lapsi nukuttua, samoin mies. Ihan varmasti mieski joutuu herää, ku lapsi huutaa eri huoneessa. Yhdistelmällä äiti ja lapsi yhdessä, mies toisessa huoneessa = kaikki saa nukuttua = kukaan ei ole univelkainen eikä kärttyinen = homma toimii.

Hei vitsit mä oon fiksu.
 
seli seli seli. aloitusviestissäs kirjoitit, kuinka kaikki meni hyvin ja lapsi nukkui kuukauden aamuun asti, kun oli vieressä! Miksette voi ottaa sitä pinnasänkyä teidän huoneeseen? Jos teillä on noin kapea parisänky, huoneeseen ihan taatusti mahtuu pinnis.

Joo, nukkuu, JOS puhelin ei soi. Mutta herää aina, kun puhelin soi ja isä lähtee töihin. Niitä öitä, kun puhelin ei soi, on kuukaudessa ehkä 5.
 

Yhteistyössä