Mitä mä teen tuon lapsen kanssa? Itsensä tappamisjuttuja..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onneton ja voimaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Onneton ja voimaton

Vieras
7-v on kahteen kertaan koulussa sanonut että "mä tapan itteni".
Ei kotona koskaan, eikä missään muuallakaan aiemmin. Kysyttäessä ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa, mutta käsittää että sillä on jotain tekemistä kuolemisen kanssa. Kun kysyin mistä tuollaista kuullut, niin vastasi että telkkarista. En huomaa lapsessa mitään masennuksen merkkejä, ei vetäydy, on iloinen ja aktiivinen muuten.

Ja sitten tänään.

Illalla komensin nukkumaan, huomenna kun on aikainen herätys. Alkoi kapinoimaan sitä vastaan ja huusi sängystään että " mä tapan itteni!"

Kysyin että no mitenkäs sen meinasit tehdä (joo, inhottava minä mutta meni herneet nenään kun tuolleen huutaa) mutta eipä osannut sanoa mitään. Naureskeli vain. Ja sanoi että ei halua nukkua.

Tulipa tässä nyt sitten vain mieleen, että onkohan ne sen kaks aiempaa kertaa koulussa olleet just tuommosia. Että kun uhmaa jotain tai kiukkuaa tms niin sitten otetaan tuollainen lausahdus käyttöön??

Koululla ovat rehtoreita myöten puineet asiaa. Itse sitten otin yhteyttä perheneuvolaan ja pyysin lähetteen lastenpsykiatrin arvioon. Sinne siis mennään..
Mutta tosiaan nyt kun itse ensimmäisen kerran kuulin tuon, niin minusta tuo oli niin selkeästi kiusallaan sanottu. Siis ei sillai että oikeasti tarkoittaisi.
Mitä te ootte mieltä? Onko kellään kokemuksia tämmöisestä?
Ja niin, tärkein,

MITEN mun pitää suhtautua kun tuollaisia huutaa?
 
Muistelen lukeneeni tuollaisista jutuista tuolata koululaiset-osiosta. Siellä oli useampiakin kokemuksia juuri tuon ikäisten vastaavista puheista.

Muutoin en osaa auttaa, toivottavasti asia teidän kohdallanne selviää :hug:
 
Eihän sitä voi olla varma, ymmärtääkö lapsi mitä tuo tarkottaa. Voi olla että on kuullut asian jossain sellaisessa yhteydessä että on mieltänyt sen sellaseksi jutuksi jolla voi ns. kuitata epämielyttävässä tilanteessa. Lapsilla on joskus outoja käsityksiä siitä mitä jonkun asian sanominen tai joksikin haukkuminen tarkottaa.
Muistan esimerkiksi että kun minä olin peruskoulussa kovispojat käyttivät homo- sanaa haukkumasanana, eikä heillä ollut varmasti hajuakaan sen merkityksestä vaan se oli vaan sellanen haukkumasana mikä oli jostain opittu.

Siis toivotaan parasta ja kyseessä olis joku tällanen matkimisjuttu, eikä ollenkaan masennus tms ongelma. Jaksamisia. Minä ehkä yrittäsin jutella asiallisesti lapsen kanssa et mitä sillä sanomisella tarkottaa ja kertosin että tulee paha mieli kun sanoo tuollaisia ja selittäsin että ei ole sopivaa "uhkailla" tuollaisella asialla.
 
Mulla tuli sellainen ajatus, että lapsi on huomannut saavansa sillä lauseella hälyä aikaiseksi ja huomiota itselleen. Eli se tukisi lapsen kapinaa juuri siinä ko. tilanteessa. Mutta kyllähän se kannattaa selvittää ammattilaisten kanssa, ettei sitten jää vaivaamaan. Uskon vain itse, ettei se mitään sen vakavampaa olisi.
Itse suhtautuisin siihen kuitenkin vakavasti... ehkä juttelisin lapsen kanssa siitä miten tärkeä ja rakas hän on minulle ja jos hänet menettäisin, niin se olisi suuri suru.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huomaamaton:
Mulla tuli sellainen ajatus, että lapsi on huomannut saavansa sillä lauseella hälyä aikaiseksi ja huomiota itselleen. Eli se tukisi lapsen kapinaa juuri siinä ko. tilanteessa. Mutta kyllähän se kannattaa selvittää ammattilaisten kanssa, ettei sitten jää vaivaamaan. Uskon vain itse, ettei se mitään sen vakavampaa olisi.
Itse suhtautuisin siihen kuitenkin vakavasti... ehkä juttelisin lapsen kanssa siitä miten tärkeä ja rakas hän on minulle ja jos hänet menettäisin, niin se olisi suuri suru.

samoilla linjoilla olen miekin.
 
meilläkin 7v poika sanonut 2-3 kertaa juuri noin. Siitä puhuttiin ja toistaiseksi ei ole sanonut, viime kerrasta muutama kuukausi. Nuo kerrat oli peräkkäin.

Voi olla että taas tulee päivä että sanoo sen, kylläse kuulostaa kamalan pahalta!
 

Yhteistyössä