O
Onneton ja voimaton
Vieras
7-v on kahteen kertaan koulussa sanonut että "mä tapan itteni".
Ei kotona koskaan, eikä missään muuallakaan aiemmin. Kysyttäessä ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa, mutta käsittää että sillä on jotain tekemistä kuolemisen kanssa. Kun kysyin mistä tuollaista kuullut, niin vastasi että telkkarista. En huomaa lapsessa mitään masennuksen merkkejä, ei vetäydy, on iloinen ja aktiivinen muuten.
Ja sitten tänään.
Illalla komensin nukkumaan, huomenna kun on aikainen herätys. Alkoi kapinoimaan sitä vastaan ja huusi sängystään että " mä tapan itteni!"
Kysyin että no mitenkäs sen meinasit tehdä (joo, inhottava minä mutta meni herneet nenään kun tuolleen huutaa) mutta eipä osannut sanoa mitään. Naureskeli vain. Ja sanoi että ei halua nukkua.
Tulipa tässä nyt sitten vain mieleen, että onkohan ne sen kaks aiempaa kertaa koulussa olleet just tuommosia. Että kun uhmaa jotain tai kiukkuaa tms niin sitten otetaan tuollainen lausahdus käyttöön??
Koululla ovat rehtoreita myöten puineet asiaa. Itse sitten otin yhteyttä perheneuvolaan ja pyysin lähetteen lastenpsykiatrin arvioon. Sinne siis mennään..
Mutta tosiaan nyt kun itse ensimmäisen kerran kuulin tuon, niin minusta tuo oli niin selkeästi kiusallaan sanottu. Siis ei sillai että oikeasti tarkoittaisi.
Mitä te ootte mieltä? Onko kellään kokemuksia tämmöisestä?
Ja niin, tärkein,
MITEN mun pitää suhtautua kun tuollaisia huutaa?
Ei kotona koskaan, eikä missään muuallakaan aiemmin. Kysyttäessä ei osaa sanoa mitä se tarkoittaa, mutta käsittää että sillä on jotain tekemistä kuolemisen kanssa. Kun kysyin mistä tuollaista kuullut, niin vastasi että telkkarista. En huomaa lapsessa mitään masennuksen merkkejä, ei vetäydy, on iloinen ja aktiivinen muuten.
Ja sitten tänään.
Illalla komensin nukkumaan, huomenna kun on aikainen herätys. Alkoi kapinoimaan sitä vastaan ja huusi sängystään että " mä tapan itteni!"
Kysyin että no mitenkäs sen meinasit tehdä (joo, inhottava minä mutta meni herneet nenään kun tuolleen huutaa) mutta eipä osannut sanoa mitään. Naureskeli vain. Ja sanoi että ei halua nukkua.
Tulipa tässä nyt sitten vain mieleen, että onkohan ne sen kaks aiempaa kertaa koulussa olleet just tuommosia. Että kun uhmaa jotain tai kiukkuaa tms niin sitten otetaan tuollainen lausahdus käyttöön??
Koululla ovat rehtoreita myöten puineet asiaa. Itse sitten otin yhteyttä perheneuvolaan ja pyysin lähetteen lastenpsykiatrin arvioon. Sinne siis mennään..
Mutta tosiaan nyt kun itse ensimmäisen kerran kuulin tuon, niin minusta tuo oli niin selkeästi kiusallaan sanottu. Siis ei sillai että oikeasti tarkoittaisi.
Mitä te ootte mieltä? Onko kellään kokemuksia tämmöisestä?
Ja niin, tärkein,
MITEN mun pitää suhtautua kun tuollaisia huutaa?