Mitä mä teen väärin (lapsi)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Meil on kohta 6vee poika.
Viime aikoina hän on vaan halunnut pelata, pelata ja pelata. tietokone, puhelimella, vanhalla nintendolla millä vaan. Muun ajan mököttää, jankuttaa pelaamista jne. Annan välillä pelata mut minusta sen ei tarvii olla koko aikasta, joka päivästä.
Tänään oli kerhopäivä mut ei halunnut mennä. Suostui sit lopulta ja ajettiin 30km sivuunsa. Päästiin kerhon sisälle ja päätti ettei mene. Ajettiin taas 30km kotiin. Koko aamun jankutti pelaamista, isänsä luvannut et illalla katotaan. Luuli kai et sais pelata kun olis kotona eikä kerhossa. Mun puolesta pelit loppu tähän! Mulle tuli itku kun lähdettiin kotiin. Raahaan eka neljä lasta mukana et saadaan yksi kerhoon, sit ei mene. Kotona vaan mököttää, riehaannuttaa pienemmät, tekee uhallista ym kiusaa kun ei saa pelata.
Anteeksi sekava teksti pakko vaan purkaa ajatuksia kun ihan tosissaan kejuttaa :( Miten toimia lapsen kanssa?
 
Tiukat säännöt, milloin saa pelata ja milloin ei. Muksu vois vaik "ostaa" peliaikaa esim ulkoilulla. Tunti ulkoilua, puoli tuntia pelaamista. Laitat omaan kännykkän hälytyksen puolen tunnin päähän, niin että varmasti myös muistat lopettaa pelaamisen ajallaan. Sovitte etukäteen milloin on peliaika, ja muulloin sitä on turha pyytää/jankuttaa.
 
Päätti, ettei mene?! Ei lapsen kuulu antaa päättää meneekö kerhoon vai ei. Lapsi viedään sinne ja sanotaan hei hei! Sähän oot ihan heittopussi! Pelaamisesta, sanot, että se on loppu nyt ja tuuppaat lapsen ulos raittiiseen ulkoilmaan!
 
Ei poika menee syksyllä eskariin ? Kysyisin kerhopaikasta mielipidettä ja etsisin yhteistä linjaa. Jos sekä sinä että kerhon väki on sitä mieltä, että kerho on "pakollinen" meno, uskoisin, että saatte pojan kerhoilemaan.

Kysy neuvoa myös perheneuvolasta.

Minä varmaan asettaisin lapselle niin kurjan vaihtoehdon, että kerhoilu tuntuisi paratiisilta. Ikä on hankala, mutta pakko silti saada arki toimimaan.
 
Pelit vähänksi aikaa "jäähylle" ja kavereita pojalle niin ei tarvi pienempiä "härnätä".Meillä kohta 5v menee välillä tuommoiseksi jos ei pääse omien kavereidensa kanssa muutamaan päivään touhuaan,mutta kun pääsee niin on kuin eri poika,jaksaa taas pikkusisaruksiakin ja leikkiä.
 
Tehdä jotain asialle ennen kuin on aivan liian myöhäistä. Ensinnäkin, pian 6-vuotiaan ei mitenkään kuulu saada pelata päivittäin, parempi olisi jos noin pieni ei edes koskisi tuossa iässä tietokonepeleihin yms. Toiseksi, lapselle täytyy asettaa selkeät rajat pelaamisen suhteen, tyylillä max tunti per viikko ja sitä myös noudattaa...
 
Kuullostaa samansuuntaiselta kuin meillä oli meno kun lapsi oli just jotain 4-5 vuotias.
Olis halunnu pelata tietokoneella koko ajan, leikit ei huvitanu jne.
Me pistettiin pelit kirpparille ja kone täyteen käyttökieltoon yli vuodeksi, eikä itseasiassa vieläkään(on ekalla) saa pelata kuin tyyliin kerran kuussa max.
Eka viikko oli kamalaa kiukkuamista, sitten alkoi helpottaa, nykyään leikkii, piirtää ja touhuaa ulkona eikä tunnu konetta ja pelejä edes kaipaavan.
Me kokeiltiin kaikki peliajat, yks päivä viikossa systeemit sun muut, mut meillä toimi vaan täyskatko.
 
No nyt ihan ensin selkeät pelisäännöt. Pelata voi mutta kohtuudella, ja kun on ne tietyt ajat joista ei jousteta yhtään(ainakaan alussa, jotta lapsi tajuaa että jankuttamisella ja mökötyksellä niitä ei muuteta). Vaikka puoli tuntia joka toinen päivä, tunti 2 kertaa viikossa tms. Ja jos lapsi tahtoo kerhoon ja sinne pitkä matka ajetaan porukalla niin se lapsi myös jää sinne kerhoon. Yksi lapsi ei voi pyörittää koko perhettä.

Niin, ja vielä tuosta kun lapsi kinuaa peliä. Jos sanotte "katotaan myöhemmin" niin lapsi ei tiedä koska mahdollisesti olisi myöhemmin, eli kinuaminen on jatkuvaa. Kun taas voitte sanoa että peliaika on kahden tunnin kuluttua/huomenna tms niin kinuaminen jää pois sen jälkeen kun uutta sääntöä vastaan tappelu loppuu.
 
miellä 8v välillä tekee sitä, kausittain. nyt on taas menossa sellanen kausi. pelit pois vaan ja siten saa ns. ostaa peliaikaa. meillä se käy esim että tekee 'ylimääräsiä' kotitöitä, esim. imuroi koko kämpän tai täyttää tiskikoneen oikein, käy kaupassa ja sitten olemalla ulkona. 2 tunnista ulkoilua saa 30minsaa peliaikaa.. ja yleensä on käynyt niin että on jäänyt ulos kokopäiväksi eikä muistanukaan pelaamista. sitten kun toi pelihimo on ohi taas niin saa pelata vain muutaman tunnin vklo ja jos on kipeenä esim. tia muuta. mutt ahyvin harvoin.
Ja ei todellakana lapsi päätä etät meneekö se kerhoon vai. tässä yhdyn kyllä noihin muihin. aikuinne päättää ja thats it. ei maailma kaadu jos se saa raivarin tai rupee huutamaan. tekee vana hyvää. ekuhkot tuulettuu..
 
Tohon lapsi päätti: miten mä jätän lapsen joka suurin piirtein tarras oveen ettei mene sisään, itki ettei mene? Loput lapset odotti autossa niin en viitsinyt kauaa tapella. Oma olokin aika väsynyt et en halunnut itkeä siinä vaan tein päätöksen et kotiin eikä mitään kivaa ainakaan tehä kylillä. On aina ollut "huono" menemään. Kyselee minne me mennään, mitä tehdään jne. Yleensä käymmä kaupassa, hoidamme muita asioita ja ollaan äitini talolla (mummo ei kotona) kerhoaika.
Minä en peleistä perusta alkuunkaan, mies tykkää pelata ja antaa pojankin. Nyt pistämme ne jäähylle kokonaan.
 
Pelit pois ja pojalle mielekästä, aktiivista tekemistä oman ikäisten kanssa. Osa-aikainen hoitopaikka, jossa samanikäisiä ja aikataulut, rutiinit ja aktiviteetit, voisi olla hyvä vaihtoehto. Ehkä sulla ei vain ole aikaa järjestä tarpeeksi mielekästä toimintaa isommalle pojalle, jos kerran on pienempiä kotona?
 
Meillä on pleikkari ja aika paljon pelejäkin tolla 5v pojalla. Pelata saa vkossa tunnin maksimissaan.Tosin nytkään ei ole ainakaan kk pelannut yhtään. Ite määräisin totaalisen pelikiellon ainakin kk ajaksi ja keksisin tilalle muuta aktiviteettia,esim. askartelua, ulkoilua, lautapelejä,lukemista,leikkejä ym...
 

Yhteistyössä