Mitä mä teen väärin tuon muksun kanssa?!?

[Neith]

No onko kohtuutonta antaa lapselle rangaistusta (jos ei pyynnöstä ja käskystä lopeta):
- sellaisesta turhasta narinasta?
- naaman vääntelystä ja irvistelystä - lapsi näyttää hampaitaan tai kieltään.
- murinasta ja ärhentämisestä - lapsi ärisee jos häntä komentaa
- sellaisesta rauhattomasta sätkimisestä ja jalkojen heiluttamisesta, jossa koko ajan on vaarana, että potkaisee jotain esinettä tai toista ihmistä.

Ja sitä en ole koskaan saanut sisäistettyä, että jos varoitan niin kauanko varoitus on voimassa? Tunnin, kaksi, loppupäivän? Jos lapsi siis ärisee mulle ja pyydän lopettamaan. Lapsi lopettaa mutta ärisee taas tunnin päästä uudelleen. Onko se uuden pyynnön/käskyn paikka vai jo rangaistuksen?

no toi ärinä esim. niin mä näkisin sen niin että kun käsket ja lapsi ärisee, annat varoituksen että kerran vielä niin.. ja jos alspi toimii käskyn mukaisesti eikä ärise enää niin sitten seuraavalal kerralal annetaan uusi varoitus.. asiasta voi toki keskustella että ei kuulu hyviin tapoihin jne.
turhasta narinasta anna kyllä kiellon ja varoituksen.. eli siis jos narisee,vinkuu ja naukuu niin sanon että lopett6aa tai lähtee omaan huoneeseen.. ja jos ei lopeta niin omaan huoneeseen sen kannan vaikak olatsi tekemässä mitä sillä hetkellä... ja jälleen selitän että se on rasitatvan kuuloista eikä kuulu hyviin tapoihin

naaman vääntely niin jos se tapahtuu uhmatessa niin en huomioisi sitä, eli kun olet antanut käskyn ja lapsi uhmaa niin toimi sen mukaan totteleeko lapsi sitä käskyä älä sen mukane ttä irvistääkö

 

[help]

Meillä muksu sylkee(!) ärsyyntyneenä ja jatkaa tätä touhua jäähylläkin. Rajat pitävät muuten hyvin eikä ole kummempia ongelmia lapsen kanssa mutta tuo sylkeminen...vaikka vieressä sanoisit "ei" tai perustelisit miksi, ei auta!!!

 

[ap]

Meillä tuttavaperhe joilla neljä villiä lasta, kukaan ei usko mitään. varsinkin se neljä vuotias on kaikista pahin! olimme heidän lapsiaan tässä yks päivä hoitamassa ja oli täys työ saada nämä lapset kuriin, sillä ei mennyt säännöt jakeluun sitten millään -koska rajoja heillä ei ole ollut. Vanhemmat väsyneitä esimerkki: olivat meillä kahvettelemassa, lapset huomasivat pihassamme olevan uima-altaan, eikun sinne. Vanhemmat sanoivat ettei sinne mennä. Lapsethan menivät. Seuraava sääntö oli ettei saa vaatteita kastella, no nehän kasteli vaatteensa. sitten vanhemmat sanoivat ettei saa räiskiä vettä, no nehän räiskivät vettä ja olivat liti liti märkiä koko sakki loppujen lopuksi. sitten vanhemmat ettei saa kiviä altaaseen laittaa ja hiekkaa, no nepä laittoivatkin! sitten vanhemmilla olikin lopuski täysi työ saada lapsiansa pois altaasta..mitä järkeä tuossa on ???!!! mitä järkeä sanoa mitään, jos ei vaadi että sääntöjä noudatetaan? lapset oppivat että säänöt tehty vain rikottaviksi, ei hyvä!

Tämä kuvaus tuttavaperheestä osuu ja uppoaa meihin Meillä on just tuota, että sanotaan kyllä mutta ihan menee tyhjille korville sanat

Kiitos muutenkin näistä neuvoista! Ihan oikeasti siis toivon apuja, koska en tykkää tästä tilanteesta. Tiedän, että vika on minussa ja miehessä, ei lapsessa. Lapsi on ihana ja erittäin rakas. Kun saimme hänet niin olin kakkosen syntymään asti kuin humaltunut siitä onnesta, mitä koin ollessani tämän ihanan ihmisen äiti. Ja kaikki meillä menikin todella hyvin siihen asti. Ongelmat alkoivat pienemmän syntymän myötä. Silloin tuntui, että korttipakka kaatuu ja kaikki menee vain aina huonompaan suuntaan.

 

[Pesky Pixie]

No onko kohtuutonta antaa lapselle rangaistusta (jos ei pyynnöstä ja käskystä lopeta):
- sellaisesta turhasta narinasta?
- naaman vääntelystä ja irvistelystä - lapsi näyttää hampaitaan tai kieltään.
- murinasta ja ärhentämisestä - lapsi ärisee jos häntä komentaa
- sellaisesta rauhattomasta sätkimisestä ja jalkojen heiluttamisesta, jossa koko ajan on vaarana, että potkaisee jotain esinettä tai toista ihmistä.

Ja sitä en ole koskaan saanut sisäistettyä, että jos varoitan niin kauanko varoitus on voimassa? Tunnin, kaksi, loppupäivän? Jos lapsi siis ärisee mulle ja pyydän lopettamaan. Lapsi lopettaa mutta ärisee taas tunnin päästä uudelleen. Onko se uuden pyynnön/käskyn paikka vai jo rangaistuksen?

Turhasta narinasta antaisin rangaistuksen. Yksi varoitus, ja sen jälkeen narinasta on seuraamuksia. Varoittaessani sanon, mitä siitä narinasta seuraa. Murinasta ja ärhentelemisestä tulee heti tiukka varoitus. Sanon, että minä en siedä tuollaista käyttäytymistä ja että se on rumaa käyttäytymistä toisia ihmisiä kohtaan. Jos se toistuu, niin siitä seuraa vaikkapa lelun menettäminen. Ja niin myös tapahtuu. Tunnin päästä jos siis tekee jotain kiellettyä, niin silloin toteutuu se uhkaus, uhkaus on tietenkin voimassa siitä hetkestä eteenpäin, ei se tunnin päästä mitätöidy. Tuon ikäiselle kyllä riittää kerran päivässä sanominen. Seuraavana päivänä voi sitten muistuttaa, että muistathan sä mitä tästä seuraa jos sä jatkat tota.

 

[dask]

No onko kohtuutonta antaa lapselle rangaistusta (jos ei pyynnöstä ja käskystä lopeta):
- sellaisesta turhasta narinasta?
- naaman vääntelystä ja irvistelystä - lapsi näyttää hampaitaan tai kieltään.
- murinasta ja ärhentämisestä - lapsi ärisee jos häntä komentaa
- sellaisesta rauhattomasta sätkimisestä ja jalkojen heiluttamisesta, jossa koko ajan on vaarana, että potkaisee jotain esinettä tai toista ihmistä.

Ja sitä en ole koskaan saanut sisäistettyä, että jos varoitan niin kauanko varoitus on voimassa? Tunnin, kaksi, loppupäivän? Jos lapsi siis ärisee mulle ja pyydän lopettamaan. Lapsi lopettaa mutta ärisee taas tunnin päästä uudelleen. Onko se uuden pyynnön/käskyn paikka vai jo rangaistuksen?

Mun mielestä kaikki noi kohdat, jotka luettelit on vähän kiinni siitä, kuinka usein näitä tapahtuu. Siis jos lapsellasi on tapana tehdä näitä joka päivä, kitkisin tavat pois ehkä niin, että rankaisisin niistä. Jos hän tekee näitä vain harvakseltaan, en ehkä näkisi noita sellaisina asioina, joista tarvitsisi ainakaan mitään isoa rangaistusta antaa. Toisaalta lapsen pitäisi totella vanhemman kaikkia käskyjä, joten siinä mielessä pitäisi rankaista... Ja tosta varoituksen "voimassaolosta": mun mielestä tunti on jo sen verran pitkä aika, että antaisin uuden varotuksen rangaistuksen sijaan. Alle puoli tuntia vois mun mielestä olla sellainen aika, että rangaistus tulee vielä edellisestä varoituksesta. Mutta tämäkin on niin vaikea tässä sanoa...

 

[Mustapantteri]

Meillä on käytössä myös toi jäähylle meneminen. Siel istutaan minuutit ikävuosissa ja sen jälkeen jutellaan mitä teki väärin, halitaan ja pyydetään ateeksi. Ja sinne jäähylle saa joskus raahata lapsen monta kertaa. Ensimmäisillä kahdella kerralla sanon että nyt istut siellä jäähyllä koska olit tuhma, jos tulee pois, vien takaisin ja sanon saman asian. Menen itse paikalta pois niin ettei lapsi minua näe, mutta tarvittaessa pystyn itse kurkkaamaan lasta. Sit jos tulee vielä pois, niin vien lapsen rangaistukseen enkä sano enää mitään, tai saatan sanoa jotain että siinä istut. ja tämä toistuu niin kauan kunnes siellä rangaistuksessa ollaan kiltisti ja hiljaa ne minuutit mitkä on määräytyneet ikävuosista. Sit menen lapsen eteen, kysyn rauhallisesti että tajusitko miksi jouduit rangaistukseen, lapsi monesti tajuaa olleensa tuhma ja kertoo mitä teki tuhmasti, joskus joutuu johdatella lapsen ymmärtämään mikä meni väärin. Sit halitaan ja pyydetään anteeksi. Ja siinä se, lapsi on huutanut, raivonnut, halinut ja rauhoittunut. Johdonmukainen vain täytyy olla. Mutta ap, muista että käytät sit näitä rangaistuskeinoja myös siihen toiseen lapseen jos on tarpeen. Näin vanhempi lapsi tajuaa ja näkee että siel rangaistuksessaei tosiaan ole kivaa ja häntä ei ainoana "kohdella kaltoin". Voimia!

 

[Nana]

Meillä muksu sylkee(!) ärsyyntyneenä ja jatkaa tätä touhua jäähylläkin. Rajat pitävät muuten hyvin eikä ole kummempia ongelmia lapsen kanssa mutta tuo sylkeminen...vaikka vieressä sanoisit "ei" tai perustelisit miksi, ei auta!!!

Joka sylkäisystä rakas lelu pois, yksi lelu päivässä takaisin. Tepsii kyllä luulen ma...
Ei lapset tyhmiä oo, ällöttävä tapa, joka kyllä kannattaa kitkeä juurineen pois.

 

[ap]

Ok. Mä oon aina kuvitellut, että jos koko ajan komentaa niin lapsen itsetunto murenee. Itse ainakin olen niin huonolla itsetunnolla varustettu juurikin siksi, että lapsena sain koko ajan kuulla vain niistä asioista, joita tein väärin - ja kyllä niitä sitten riittikin!

Musta tuntuu, että kaveriperheissä kukaan ei pidä näin tiukkaa kuria, mitä täältä olen nyt saanut ohjeeksi. Ymmärrän kyllä, että ei sitä tarvitsekaan pitää jos lapsilla on rajat selvänä mutta silti olen ajatellut jotenkin, että olen lempeä. En vain ole käsittänyt, että lempeyteni ei ole kovin johdonmukaista ja palkitsevaa vaan enemmänkin hämäävää lapsen kannalta.

Sellaista vielä kysyn, että pidättekö siis lasta siellä jäähyllä vai kannatteko vaikka 100 kertaa jos lapsi ei pysy? Joskus kun olemme tuota jäähyä yrittäneet ottaa käyttöön niin lapsi vain raivoaa ja karkaa. Huutaa vain "kyllä mä pääsen täältä". Ollaan laitettu eteiseen, mistä kyllä näkee suureen osaan asunnosta eli ei olisi eristettynä. Mutta kun lapsi ei tunnu tajuavan, että pääsee nopeammin pois jos on hiljaa. Yhden neljän minuutin jäähyn suorittamiseen menee meillä helposti 40 minuuttia ja silti lapsi on taas heti uusiksi hölmöilemässä.

 

[Mustapantteri]

Ok. Mä oon aina kuvitellut, että jos koko ajan komentaa niin lapsen itsetunto murenee. Itse ainakin olen niin huonolla itsetunnolla varustettu juurikin siksi, että lapsena sain koko ajan kuulla vain niistä asioista, joita tein väärin - ja kyllä niitä sitten riittikin!

Musta tuntuu, että kaveriperheissä kukaan ei pidä näin tiukkaa kuria, mitä täältä olen nyt saanut ohjeeksi. Ymmärrän kyllä, että ei sitä tarvitsekaan pitää jos lapsilla on rajat selvänä mutta silti olen ajatellut jotenkin, että olen lempeä. En vain ole käsittänyt, että lempeyteni ei ole kovin johdonmukaista ja palkitsevaa vaan enemmänkin hämäävää lapsen kannalta.

Sellaista vielä kysyn, että pidättekö siis lasta siellä jäähyllä vai kannatteko vaikka 100 kertaa jos lapsi ei pysy? Joskus kun olemme tuota jäähyä yrittäneet ottaa käyttöön niin lapsi vain raivoaa ja karkaa. Huutaa vain "kyllä mä pääsen täältä". Ollaan laitettu eteiseen, mistä kyllä näkee suureen osaan asunnosta eli ei olisi eristettynä. Mutta kun lapsi ei tunnu tajuavan, että pääsee nopeammin pois jos on hiljaa. Yhden neljän minuutin jäähyn suorittamiseen menee meillä helposti 40 minuuttia ja silti lapsi on taas heti uusiksi hölmöilemässä.

Juuri niin, sinne viedään vaikka tuhat kertaa, mutta koska sillä ollaan uhattu, rangaistusta on alettu toteuttaa niin se myös viedään loppuun! Toi jäähy paikka ois kyl hyvä olla sellainen mikä on vähän enemmän eristyksissä, saa siel rauhassa miettiä ja olla. Meillä muksu istuu joskus lattialla rangaistuksensa, koska jäähypenkki saattaa joskus siinä tohinoissa vähän lennellä tai muuttua leikkikaluksi

 

[mä]

Komentaminen, käskyttäminen ja rajojen laitto ovat täysin eri asioita. Meillä sanotaan kun on aihetta ja joskus sitä aihetta on lukemattomia kertoja päivässä. Vastapainoksi kehutaan ja kannustetaan kun asiat sujuu, "puitpas hienosti ulkovaatteet, leikitpäs nätisti yhdessä siskon kanssa jne.", niin monesta asiasta joutuu pojalle sanomaan, että annetaan myönteistä huomiota varsin pienistäkin jutuista.

Toiset lapset vain ovat lujatahtoisempia ja omaehtoisempia kuin toiset, kaikille se sanominen ei vaan mene yhdellä kertaa perille-ja tälläisen lapsen kanssa rajat ovat aivan ehdottomat, meillä ainakin mentäisiin muuten seinille. Ja tuohon tulee menemään aikaan, että jää jäähylle eikä lähde sieltä kerta toisensa jälkeen hillumaan, koska tähän asti puhe rangaistuksesta on ollut vain sanahelinää. Mutta jos jaksatte viedä lapsen takaisin aina uudelleen ja uudelleen, ettekä huomioi lapsen riehumista ja huomionhakuista käytöstä, menee viesti ennemmin tai myöhemmin perille. Mutta yhdessä yössä se ei käy.

 

[ap]

Kiitos ihanat! Antakaa vaan lisää ohjeita mulle. Koska vaikka mä periaatteessa olen nämä tiennyt niin en kuitenkaan ole osannut toteuttaa. Se tuntuu niin vaikealta pysyä jämptinä ja kuunnella sitä raivoamista ja lällätystä ja karjumista. Tiedän kyllä, että lapsi tietää huudolla saavansa asiat läpi. Lapsi on kiukuspäissään monesti uhannut "jos et anna niin alan huutamaan". Toi on ollut tosi herättävää äidille. Siinä on tajunnut, miten pahasti meillä mennään metsään.

Meinaan tulostaa näitä ohjeita ja tentata niitä niin kauan, että alkavat uppoamaan selkäytimeen. Haluan taas enemmän iloa ja hymyä tähän perheeseen ja ennen kaikkea haluan, että ohjakset ovat vanhemmilla eikä 4½-vuotiaalla.

 

[Mustapantteri]

Komentaminen, käskyttäminen ja rajojen laitto ovat täysin eri asioita. Meillä sanotaan kun on aihetta ja joskus sitä aihetta on lukemattomia kertoja päivässä. Vastapainoksi kehutaan ja kannustetaan kun asiat sujuu, "puitpas hienosti ulkovaatteet, leikitpäs nätisti yhdessä siskon kanssa jne.", niin monesta asiasta joutuu pojalle sanomaan, että annetaan myönteistä huomiota varsin pienistäkin jutuista.

Toiset lapset vain ovat lujatahtoisempia ja omaehtoisempia kuin toiset, kaikille se sanominen ei vaan mene yhdellä kertaa perille-ja tälläisen lapsen kanssa rajat ovat aivan ehdottomat, meillä ainakin mentäisiin muuten seinille. Ja tuohon tulee menemään aikaan, että jää jäähylle eikä lähde sieltä kerta toisensa jälkeen hillumaan, koska tähän asti puhe rangaistuksesta on ollut vain sanahelinää. Mutta jos jaksatte viedä lapsen takaisin aina uudelleen ja uudelleen, ettekä huomioi lapsen riehumista ja huomionhakuista käytöstä, menee viesti ennemmin tai myöhemmin perille. Mutta yhdessä yössä se ei käy.

Juuri näin, täytyy muistaa myös kehua, kehua ja kehua! Ja kiittää pienistäkin asioista mitä lapsi tekee. Vaikka nostaisi ylös lehden joka tippui sinulta maahan, muista kiittää ja kehua kuinka kivasti lapsi teki ja sinulle tuli hyvä mieli. Pidä joskus lasta sylissä, höpise ihan lässynläätä ja kehu lasta kuinka ihana hän on. Huonoon käytökseen tulee puuttua, mutta myös hyvä käytös tulee huomioida, vaikka sitten aluksi hieman liioitellusti mutta kuitenkin.

 

[mä]

Huutoa ja ääntä mahtuu maailmaan, ei se lapsi siitä rikki mene vaikka huutaakin. Kyllä ulvomista meilläkin välillä kokeillaan, vaikkei ole koskaan saanut huutamalla tahtoaan läpi. Usein riehuminen loppuukin siihen, kun todetaan, että koska olet huutamalla saanut jotain ja lapsi siihen, että en koskaan ja toteaa itse ettei kannata tälläkään kertaa. Kuten jo aiemmin sanoin, niin mun mielestä rajojen laittamisen ja rangaistusten vastapainona täytyy olla kehut ja kannustus, palkkiotkin, jos homma toimii hyvin. Pidätte vaan pään kylmänä jos ja kun lapsi alkaa riehua ja viis veisaatte mitä muut ajattelee-jos tosiaan alkaa riehua vaikka kylässä, niin sitten autoon karjumaan ja itse ottaa evvk-asenteen, huuda mitä huudat, ei auta. Tarpeeksi monta kertaa kun noin toimitte, huomaa lapsi, että olette tosissanne.

 

[ap]

Mun ongelma on, että mä en osaa olla välittämättä muista. Eli kun lapsi alkaa riehumaan alan heti miettimään, että kiva kun taas naapuriin kuuluu huutoa meiltä. Hävettää, kun lapsi karjuu 30 minuuttia putkeen ja seuraavalla roskapussireissulla tulee naapuri vastaan - en kehtaa edes silmiin katsoa. Hävettää, kun lapsi potkii jäähyllä seiniä ja karjuu, älä tee äiti mulle näin. Pelkään, että naapurit soittaa jonnekin lastensuojeluun tms. Sama homma kylässä, pelkään lapsen aiheuttavan hirveän kohtauksen ja siksi hyssytän ja tasoittelen enkä siis saa mitään otetta lapseen.

 

[mä]

Mun ongelma on, että mä en osaa olla välittämättä muista. Eli kun lapsi alkaa riehumaan alan heti miettimään, että kiva kun taas naapuriin kuuluu huutoa meiltä. Hävettää, kun lapsi karjuu 30 minuuttia putkeen ja seuraavalla roskapussireissulla tulee naapuri vastaan - en kehtaa edes silmiin katsoa. Hävettää, kun lapsi potkii jäähyllä seiniä ja karjuu, älä tee äiti mulle näin. Pelkään, että naapurit soittaa jonnekin lastensuojeluun tms. Sama homma kylässä, pelkään lapsen aiheuttavan hirveän kohtauksen ja siksi hyssytän ja tasoittelen enkä siis saa mitään otetta lapseen.

Sitten on aika opetella. Sä tiedät että sun lapsi huutaa siksi että on jäähyllä, ei siksi, että äiti hakkaa vyöllä, ihan sama mitä naapurit ajattelee. Sun pitää miettiä kumman otat mieluummin: laitat rajat ja kestät huutoa vai sen, ettette muuta mitään ja tilanne jatkuu entisellään ja käytös todennäköisesti huononee entisestään. Kannattaa miettiä asiaa myös siltä kantilta, että jos ette saa neljävuotiaalle rajoja, niin miten on asian laita kymmenen vuoden päästä?

 

[Nana]

Kiitos ihanat! Antakaa vaan lisää ohjeita mulle. Koska vaikka mä periaatteessa olen nämä tiennyt niin en kuitenkaan ole osannut toteuttaa. Se tuntuu niin vaikealta pysyä jämptinä ja kuunnella sitä raivoamista ja lällätystä ja karjumista. Tiedän kyllä, että lapsi tietää huudolla saavansa asiat läpi. Lapsi on kiukuspäissään monesti uhannut "jos et anna niin alan huutamaan". Toi on ollut tosi herättävää äidille. Siinä on tajunnut, miten pahasti meillä mennään metsään.

Meinaan tulostaa näitä ohjeita ja tentata niitä niin kauan, että alkavat uppoamaan selkäytimeen. Haluan taas enemmän iloa ja hymyä tähän perheeseen ja ennen kaikkea haluan, että ohjakset ovat vanhemmilla eikä 4½-vuotiaalla.

Minä jopa sanon, että huudolla et saa mitään muuta kuin jäähyä. Ja niin myös tapahtuu. Huutaminen saa mulla vaan sinnin nousemaan pintaan. Minulta et periksi saa huutamalla mitään. Ja se on pitänyt jo monta vuotta. Eivät juuri huudakaan.
Eikä sitä kurinpitoa näekään, kun ei tarvi juuri enää kurittaa, kun osaavat olla nätisti. Meillä ainakin aaltomaista, välillä pannaan vastaan, ja taas on hyvin seesteinen vaihe. Ja kun lapset on nätisti on itsekin paljon mukavampi äiti heille, kun ei ole hermo kireällä koko ajan. Jaksaa leikkiä ja touhuta ja olla kiinnostunut heidän hommistaan.
Julmuus ja epäreiluus on asia erikseen ja sitä uskon, että olet itse saanut lapsuudenkodissasi kokea. Joustaa pitää aina välillä, mutta vasta sitten, kun rajat ovat selvät. Ja toki lasten pitää saada olla lapsia.

 

[ap vielä jankkaa]

Anteeksi, kun edelleen jankkaan asiasta. Mutta miten te toteutatte tuon, että reissussa lapsi joutuu pihalle jos ei osaa käyttäytyä. Eli jos nyt menen lapsen kanssa käymään kirpparilla, kun pitäisi siivota pöytää ja lapsi alkaa pelleilemään. Pyydän lopettamaan, käsken ja jos jatkaa niin mitä sitten tapahtuu?! Lähdemmekö pois ja jätän siis pöydän siivoamatta? Vienkö lapsen yksin pihalle, missä kuitenkin on parkkipaikka. Menenkö seisomaan pihaan lapsen kanssa ja sitten palaamme takaisin sisään jatkamaan tekemistä. Vai mitä? Kun tuonne kirpparille kuitenkin on matkaa 20km niin ei viitsisi edes takaisin ajella vain siksi, että lapsi kiukkuaa. Voisin jättää kotiinkin mutta haluaisin kulkea lapsen kanssa, koska pelkään, että kohta sen kanssa ei voi enää mennä mihinkään jos ei koskaan pääse mukaan.

 

[liiian kiltti äitee(kö)]

Kiitos tästä ketjusta. Itselläni myös 4v poika ja pikkuveli kasvamassa eli kasvatusohjeet tulevat tarpeeseen. tosi hyviä keinoja sain noista aiemmista viesteistä. Kiitos!

 

[en tiedä onko oikein vai ei]

mutta meidän äkäpussia joutui aikoinaan pitää "pakkojäähyllä". Eli kun lukuisat palautukset jäähylle eivät tuottaneet tulosta (eikä pinna kestänyt viedän sadatta kertaa takaisin kun pikkusisaruksetkin tarvitsivat huomionsa), siirryttiin tarvittaessa pitämään jäähyllä sylissä tiukassa otteessa (jottei päässyt puremaan, potkimaan, nipistämään yms.). Sitten kun rauhoittui istui jäähyn yksin loppuun. Nyt esikoinen kuusi eikä pakkojäähyjä ole enää aikoihin tarvinnut. Ja kohtuu vähän jäähyjäkään. Mutta 3-4 iässä oli kyllä melkoiset väännöt rajoista. Jäähyt tulivat järjestään pikkusisarusten satuttamisesta; se kun oli takuuvarma huomionsaantikonsti...

Pikkusisarukset ovat taas ihan toista maata; helppoja ja tasaisia luonteeltaan. Eivät ole montaa jäähyä tarvinneet. Ovat nyt 4 ja 3.

Tsemppiä ap:lle rajojen luomiseen. Rankkaa on varmasti aluksi, mutta pian huomaat varmasti muutoksen koko perheen elossa.

 

[mä]

No, jos minulta kysyn, niin tuossa tilanteessa pyytäisin ensin lopettamaan, varoittaisin sitten kerran jos ei pyyntöä usko ja kerron mitä seuraa jos meno jatkuu ja jos jatkuu, jättäisin pöydän siivoamatta ja veisin lapsen autoon rauhoittumaan. Jos ei rauhoitu, niin sitten lähdetään pois ja parempi onni seuraavalla kerralla. Tylyä, rasittavaa itselle, mutta ei mun mielestä tuossa tilanteessa muuta vaihtoehtoa ole. Paitsi se, ettei lapsi lähde mukaan ollenkaan, jos ei osaa käyttäytyä. Tämäkin kannattaa puhua lapselle jo etukäteen, meillä käydään aika paljon tilanteita läpi jo ennen lähtöä ja kerrotaan mitä tapahtuu, jos ei osaa käyttäytyä. Ja pidetään siitä kiinni mitä sanotaan.

Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä se viesti perille menee, kun vain jaksaa pitää rajoista kiinni ja olla johdonmukainen. Etkä sä kohta ihan oikeasti pääse lapsen kanssa enää mihinkään, jos ette asialle mitään tee.

Ja samaa aaltomaisuutta on meilläkin pojan käytöksessä kuin edellinenkin kirjoittaja sanoi, välillä testataan enemmän ja välillä vähemmän, mutta kun tietää että rajat pitää, ei tuokaan vaihe kauaa kerrallaan kestä.

 

[vieras]

Rajojen laitto on rakkautta lasta kohtaan, se ei ole julmuutta oikein toteutettuna. On mahdollista olla yhtä aikaa lempeä ja luja, sellainen turvallinen kallio, jota lapsi saa puskea

Kasvatuksessa on tärkeää olla johdonmukainen ja opettaa lapselle se, että joka teolla on seurauksensa. Ensin pyydetään kauniisti, sitten pyydetään vaativammin ja kerrotaan mitä seuraa, jos lapsi ei tottele, ja sitten seuraus toteutetaan. Sen jälkeen autetaan lasta selviämään kiukusta ja mielipahasta ja rauhoittumisen jälkeen asia käydään vielä läpi ja varmistetaan se, että lapsi ymmärtää mitä tapahtui ja miksi ikävä seuraamus toteutui. Oman kokemukseni mukaan tämä "jälkipuinti" on erittäin oleellista, sillä sen avulla lapsi pystyy paremmin oppimaan näistä tilanteista. "Jälkipuinnin" ohessa voi autta lasta pohtimaan järkevämpää tapaa toimia, että seuraavalla kerralla ei tulisi ikävää tilannetta. Lapselta voi myös kysyä ideoita, kun joku aisia ei toimi. esim. jos lapsi riitelee joka kerta, kun illalla pitäisi kerätä lelut laatikkoon, vanhempi voi antaa lapsen ehdottaa ratkaisua ongelmaan: "Huomaan että sinusta on ikävää siivota lelusi iltaisin. Ne on kuitenkin kerättävä, koska niihin voi yöllä hämärissä vaikka vessaan mennessä kompastua. Miten sinun mielestäsi siivoaminen olisi mukavinta toteuttaa?"

Seuraukset kannattaa pitää lähellä rikettä, erityisesti pienet lapset eivät pysty mieltämään ajallisesti kaukana tapahtuvaa seurausta, eli jos lapsi ei siivoa->äiti kerää lelut talteen, jos pelleilee ruokapöydässä->pois pöydästä jne, jos riehuu liikaa->joutuu istumaan jne. Huonompi seuraus on esim. jos ei siivoa->seuraava karkkipäivä perutaan, koska lapsi ei välttämättä tajua asiayhteyttä ollenkaan, erityisesti jos karkkipäivään on useampi päivä aikaa.

Jäähyä käytettäessä kannattaa muistaa varmistaa, että lapsi todella ymmärtää, miksi hän on siellä. Eli jäähyn jälkeen tilanne täytyy keskustella lapsen kanssa läpi, koska joskus lapset eivät ymmärrä miksi joutuivat jäähylle, vaikka asia aikuisen näkökulmasta onkin täysin selvä.

Aplle tsemppiä ja johdonmukaista otetta, kyllä se alkaa sujua

 

[vieras]

Vielä sellainen juttu, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa "oikeaa" tapaa kasvattaa ja rajoittaa ja sen takia on myös mahdotonta antaa ohjeita ja kikkoja, jotka toimisivat joka tilanteessa jokaisen lapsen kanssa. Perheen täytyy viime kädessä itse miettiä mitkä ovat juuri heidän sääntönsä ja millä keinoin lapsia ohjataan. Joskus perheessä myös erilaiset sisarukset tarvitsevat erilaista ohjausta ja erilaisia rajoja. Lapset kun ovat yksilöitä.

Tärkeää olisi myös se, että vanhemmilla on yhtenäinen linja ja vanhemmat tukevat toisiaan. Eli jos isä on kieltänyt jäätelön, niin lapsi ei saa jäätelöä, jos menee sitä äidiltä hetken päästä mankumaan. Tai jos äiti yrittää ratkaista jotakin konfliktia, niin isä ei asetu äitiä vastaan tai jotenkin muuten mitätöi tilannetta.

Iltalukemiseksi MLL:n hyvät sivut, joista voi kaivella vinkkejä ja tukea.
Tämä linkki aukeaa suoraan kohtaan Rajojen asettaminen: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/rajojen_asettaminen/

Sivustolla on paljon muutakin asiaa oman kasvatuksen ja jaksamisen tueksi. Erityisen hyviä eväitä ja pohdittavaa omaan vanhemmuuteen löytyy esim. tuosta Kasvatuksen tapoja -kohdasta.