Mitä mieltä jos mies ottaa naisen sukunimen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Aloittaja"

Vieras
Eli olemme keskustelleet avopuolisoni kanssa että kun menemme naimisiin mieheni ottaisi sukunimeni. Miehelläni on ns. perinteinen suomalainen sukunimi ja minulla erikoisempi, saman sukunimisiä ei ole paljon ja olemme kaikki melko läheistä sukunimeä keskenämme. Olemme käytännössä jo asian päättäneet mutta olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä olette siitä että mies ottaa naisen sukunimen? Ihmettelisittekö jos joku tuttunne toimisi näin? Myös olisi mielenkiintoista kuulla jos joillain on ollut sama tilanne että naisella on ollut "erikoisempi/hienompi" nimi mutta ovat silti päätyneet siihen että nainen on ottanut miehen nimen.
 
Mun velipuoli otti vaimonsa sukunimen. Ei ole väleissä isäänsä yms. ja sukunimi on aika..no hölmö. Ja naisella oli kuoleva ja suojeltu suku, eli veljeni poika on ainoa joka jatkaa sukua jos ei muiden miehet ota sukunimeä.
Eli ihan ok oli meidän suvusta tämä asia.
 
Kyllä mulle tulee ekana mieleen että se mies on jotenkin lässy... mut sit kun oikein ajattelen asiaa niin ihan sama ja varmaan jokaisella on omat perusteensa, mitä se mulle kuuluu.
 
Joo on sitä ihmetelty. Ihmiset kysyy mun mieheltä, onko se mun veljen veli, vaikka selvästi näkee, että ei ole, kun on ihan eri näköinen ja eri kokoinen. (Lisäksi mä olen tosi paljon veljeni näköinen) Kellekään ei pälkähdä mieleen, että naisenkin nimen tosiaan voi ottaa.
 
nainen ottaa miehen sukunimen - sellainen perinteinen hellän ja nyrkin välissä oleva tossukka
mies ottaa naisen sukunimen - tossukka
molemmat pitää omansa - kaksi epätossukkaa on löytänyt toisensa (odotettaan riitaisaa eroa).
 
[QUOTE="vanha ämmä";29511178]Kyllä mulle tulee ekana mieleen että se mies on jotenkin lässy... mut sit kun oikein ajattelen asiaa niin ihan sama ja varmaan jokaisella on omat perusteensa, mitä se mulle kuuluu.[/QUOTE]

Lässy... Onko nainenkin lässy jos ottaa miehen nimen? Onko sulla miehedi nimi, eli oletkö lässy lössykkä?
 
  • Tykkää
Reactions: nisäkäs
Itsekään en ajattele mitään ihmeellistä. Kerran tosin kun sukulaisen aviomies otti vaimonsa sukunimen, joka oli tavallisempi ja tylsempi kuin omansa, mietin vähän että miksiköhän olivat siihen päätyneet. Mutta enpä kehdannut kysyäkään, ja mitä väliä oikeastaan.
 
Mitä ihmeellistä siinä on? Enemmän mua ihmetyttää se, että naisen nimi olisi automaattisesti arvottomampi ja menisi aina vaihtoon kuin miehen eikä asiaa edes mietittäisi. Meillä minun nimi käytössä kun harvinainen ja kuoleva nimi muuten ja miehellä yleinen ja tylsä. Ja on mukavaa kapinoida typerää perinnettä vastaan, oltaisiin pidetty oikeastaan omamme, mutta lastentekoa ajatellen oli selkeämpää sama nimi koko porukalle, eikä niin että mies olisi ainoa eriniminen.
 
Minä olen myös miettinyt tuota että tuleeko miehestä "lässy" kuva :D Itse olen hyvin tyytyväinen mieheni päätökseen (asiasta olemme siis alkaneet keskustella sen jälkeen kun mieheni pohti sitä että minun sukunimeni on "hienompi" kuin hänen) mutta jos jotkut tuttavani olisivat ilmoittaneet tekevänsä näin, olisin ehkä aluksi ollut hieman ihmeissäni. Mutta asiasta keskusteltuamme olen onnellinen sitä että minulla on tuolla tavalla ajatteleva mies. Eli ei niin että minun olisi "pakko" ottaa hänen sukunimensä koska niin on tehty jo vuosituhansia.
 
Meillä mies otti mun sukunimen kun mentiin naimisiin, suurin syy oli se, että miehen sukunimi oli vaihtunut lapsuudessa useemman kerran äidin erojen ja naimisiinmenojen vuoksi, ei myöskään tule toimeen ollenkaan nykyisen "isäpuolen" kanssa, joten ei halunnut missään tapauksessa pitää tuota sukunimeä. Molempien sukunimet oli kuitenkin suht harvinaisia joten sekään ei vaikuttanu päätökseen. Miehelle oli kuulemma ihan sama mitä muut ihmiset ajattelee sukunimen vaihtamisesta ja olihan se sukunimi lapsuudessa jo vaihdellu.
 
[QUOTE="vanha ämmä";29511178]Kyllä mulle tulee ekana mieleen että se mies on jotenkin lässy... [/QUOTE]

Mulle taas tulee mieleen ihan päinvastaista. Ajattelen miehellä olevan vähän enemmän munaa kuin peruspertillä, kun uskaltaa tehdä toisin kuin valtaosa miehistä.
 
meillä paraikaa menossa pohdinta tulevasta sukunimestä. meillä on molemmilla harvinaiset sukunimet, joskin miehen on vielä harvinaisempi kun taas minun on kauniimpi. kumpikaan ei oikeastaan haluaisi nimestään luopua. ja ennen kuin joku älykkö tajuaa kommentoida että älkää sitten vaihtako, niin minä olen tässä asiassa sen verran vanhoillinen että haluan koko perheellemme saman sukunimen. miestä ei haittaisi olla eri nimellä mutta minua haittaa. minusta on hienoa jos mies ottaa naisen nimen. ei lässyä eikä muutakaan.
 
Meidän suvussa useampikin mies on ottanut naisen nimen, siis niin että ovat ottaneet meidän nimen. Meillä on suhteellisen harvinainen nimi, niin sitä on haluttu viedä eteenpäin. Itsekään en halua nimestäni luopua, vaikka joskus naimisiin menisinkin. En tosin tiedä mitä niitten miesten suvut on tykänneet.
 
Passaa passaa. Ainoa kerta kun olen asiaa ihmetellyt, on yksi pariskunta jossa miehellä ennestään lapsia ja menivät sitten niin naimisiin että mies otti vaimonsa nimen, mutta miehen lapset on sillä isänsä entisellä sukunimellä (niiden lasten äitikin on eri nimellä). Eli yhdet lapset on vaikka Virtasia, niiden äiti Jokinen ja isä Mäkinen :D
 
Mun mielestä on suositeltavaa, että nimeksi otetaan harvinaisempi nimi. Yhdellä kaverilla on näin. Miehen nimi oli yleinen nimi, joten perheen yhteiseksi nimeksi tuli naisen nimi. Periaatteessa kannatan kuitenkin systeemiä, jossa jokainen pitää oman nimensä. Itse olen tehnyt niin.
 
Mun velipuoli otti vaimonsa sukunimen. Ei ole väleissä isäänsä yms. ja sukunimi on aika..no hölmö. Ja naisella oli kuoleva ja suojeltu suku, eli veljeni poika on ainoa joka jatkaa sukua jos ei muiden miehet ota sukunimeä.
Eli ihan ok oli meidän suvusta tämä asia.

:D Kaikki sukunimet ovat nykyisin suojattuja. Ei ole tiettyjä suojattuja sukunimiä, eikä varsinkaan suojeltuja sukuja. Ellei sitten tietenkin ole kuninkaallinen tms. :D
 
Tuo on niin yleistä, ettei tuosta tartte ajatella mitään erikoista, varsinkin jos naisen sukunimi on harvinaisempi. Oman nimen pitäminen on kanssa ihan ok.

Tiedän tapauksen, jossa harvinaisen nimen omannut nainen otti miehen tavallisen sukunimen, koska hänen oma nimensä oli niin vaikea, että sitä sai tavata jokapaikassa.
 
Passaa passaa. Ainoa kerta kun olen asiaa ihmetellyt, on yksi pariskunta jossa miehellä ennestään lapsia ja menivät sitten niin naimisiin että mies otti vaimonsa nimen, mutta miehen lapset on sillä isänsä entisellä sukunimellä (niiden lasten äitikin on eri nimellä). Eli yhdet lapset on vaikka Virtasia, niiden äiti Jokinen ja isä Mäkinen :D

Koska otin miehen nimen, saivat kaikki perheen lapset saman sukunimen. Oli maksutonta vaihtaa minunkin lapsilleni sama nimi kuin Datalla ja lapsillaan. Tätä tarkoitin yhtenäisyydellä. Sukunimi on vain pakollinen liite, etunimille suurempi paino.
 

Yhteistyössä