Mulla ihan sama mielipide. Itse epäilin että en ehkä tule raskaaksi lapsuuden sairauden vuoksi, ja olin valmis adoptioon jos lasta ei kuuluisi. Hedelmöityshoidoissa ei ole mielestäni mitään järkeä: miksi sellaisten ihmisten, joiden geenit ei sovi yhteen, tai joiden sukusolut eivät ole kykeneviä omin voimin yhtymään, pitäisi tehdä lapsia ja siirtää hekentynyt geeniperimänsä tuleville polville? En tarkoita, että näin syntyneiden lasten pitäisi potea syyllisyyttä olemassaolostaan, enkä pidä heitä mitenkään huonompina ihmisinä, anteeksi heiltä! Mutta hedelmöityshoitoja suunnitteleville en ymmärrä miksi pitäis luonnonvalintaan puuttua. Onko oikein siirtää kenties sama lapsettomuusongelma omille lapsille, mahdollisesti huonontunut terveys, tai sairauksia joita tulee "pakotetun" hedelmöityksen myötä yhtyneistä epäsopivista geeneistä (näitä ei voi kukaan edes ennustaa). Joku syy se aina on miksi sukusolut ei sovi toisiinsa.
Mitä vikaa on adoptiolasessa tai sijaisperheenä toimimisessa jos on hoivavietti jollain tyydytettävä?
Sellaisessa tapauksessa, että esim. onnettomuuden tms. myötä ei onnistu luonnollinen yhdyntä, tämän hyväksyisin. Siis jos kyse ei ole mistään perinnöllisestä.