V
"vieras"
Vieras
Ollaan seuusteltu pian kaksi vuotta. Mulla kaksi lasta, miehellä kolme. Molemmat eronneita suht samaan aikaan, minä vähän aiemmin. Molemmilla oma elämä, omat omistusasunnot jne., siis eron jälkeen ostetut, ei vanhat exän aikaiset kodit. Ulkoisesti siis ihan alusta ja uudelta pohjalta. Kumpikin on sisustanut ja laittanut kotinsa valmiiksi. Lapsilla harrastukset ja oma elämä mallillaan.
Eka vuosi tavattiin vain joka toinen vkloppu, sit mies on ollut silloin tällöin luonani arkisin. Minä olen 1,5 v seurustelun jälkeen esitellyt miehen sukulaisille, käynyt sukujuhlissa jne. Minä en ole nähnyt miehen vanhempia jne. Joitakin kavereita kyllä. Aikataulut eivät ole koskaan sopineet. Olen ollut lapsineni reissussa, kun miehen vanhemmant vierailleet miehelläni jne.
Näen miehen lapsia ehkä kerran kuussa vilaukselta. Mies näkee lapsiani nykyisin joka vko.
Ongelma: minusta mies ei edes yritä ottaa askelta omalta puoleltaan uusperhe-elämään. Puhuu kyllä, että muutetaan yhteen jne., mutta konkreettisesti mitään ei tapahdu, ei edes sitä, että yrittäisi sovitella aikatauluja niin, että meillä olisi koko porukan kanssa yhteistä aikaa.
Hänen lapsillaan on omat kaverit ja harrastukset, joten eivät pysty käymään meillä juurikaan, yksi lapsista ei ole käynyt ikinä. Hän on tosin jo 16 v, joten ei liiku just ollenkaan mihinkään äitinsäkään mukana. Ei ole kiinnostunut siis tapaamaan meitä saati viettämään aikaa tämmösen sakin kanssa.
Hyvää tässä on se, että mies on lapsistaan huolehtivainen, haluaa olla heidän kanssaan eikä halua rikkoa heidän kaveri- ja harrastuskuvioita. Hyvä isä siis.
Mutta miten tässä voi muodostaa perhettä? Mies ei voi tietystikään muuttaa meille, koska sillon hänen lapsillaan ei olisi tilaa ja kaverit jäisivät jne. Asutaan n. 15 km etäällä toisistamme. Ja on pelko, etteivät he tulisi lainkaan isälleen viikonloppuisin saati arkena.
Miten te muut saatte suhteen pyörimään ja perustatte uusperheitä?
Kertokaa käytännön asioita!
Eka vuosi tavattiin vain joka toinen vkloppu, sit mies on ollut silloin tällöin luonani arkisin. Minä olen 1,5 v seurustelun jälkeen esitellyt miehen sukulaisille, käynyt sukujuhlissa jne. Minä en ole nähnyt miehen vanhempia jne. Joitakin kavereita kyllä. Aikataulut eivät ole koskaan sopineet. Olen ollut lapsineni reissussa, kun miehen vanhemmant vierailleet miehelläni jne.
Näen miehen lapsia ehkä kerran kuussa vilaukselta. Mies näkee lapsiani nykyisin joka vko.
Ongelma: minusta mies ei edes yritä ottaa askelta omalta puoleltaan uusperhe-elämään. Puhuu kyllä, että muutetaan yhteen jne., mutta konkreettisesti mitään ei tapahdu, ei edes sitä, että yrittäisi sovitella aikatauluja niin, että meillä olisi koko porukan kanssa yhteistä aikaa.
Hänen lapsillaan on omat kaverit ja harrastukset, joten eivät pysty käymään meillä juurikaan, yksi lapsista ei ole käynyt ikinä. Hän on tosin jo 16 v, joten ei liiku just ollenkaan mihinkään äitinsäkään mukana. Ei ole kiinnostunut siis tapaamaan meitä saati viettämään aikaa tämmösen sakin kanssa.
Hyvää tässä on se, että mies on lapsistaan huolehtivainen, haluaa olla heidän kanssaan eikä halua rikkoa heidän kaveri- ja harrastuskuvioita. Hyvä isä siis.
Mutta miten tässä voi muodostaa perhettä? Mies ei voi tietystikään muuttaa meille, koska sillon hänen lapsillaan ei olisi tilaa ja kaverit jäisivät jne. Asutaan n. 15 km etäällä toisistamme. Ja on pelko, etteivät he tulisi lainkaan isälleen viikonloppuisin saati arkena.
Miten te muut saatte suhteen pyörimään ja perustatte uusperheitä?
Kertokaa käytännön asioita!