A
"aapee"
Vieras
Lyhykäisyydessään:
Annoimme tyttärellemme nimen, joka on kaverini lapsen toinen nimi ja kaveri hermostui asiasta.
Pidemmin:
Esikoisemme syntyessä päätimme, että jos saamme toisen tyttären hän saa nimekseen tämän nimen. Tulin uudelleen raskaaksi ja saimme ultrassa kuulla, että saamme toisen tytön. Koko raskausajan puhuimme lapsesta tällä nimellä ja meille oli selvää, että se olisi lasen nimi.
No juuri ennen lapsemme syntymää olimme kaverin lapsen ristiäisissä ja lapsi sai toiseksi nimekseen tyttärellemme aikomamme nimen. Kun nimestä puhuin kaverin kanssa hän sanoi, ettei nimi merkinnyt heille mitään, vaan joku oli vain keksittävä ja se nimi oli kuulosti kivalle.
Asia harmitti minua ja miehen kanssa mietittiin voidaanko nyt sit nimeä antaakaan. Kysyin mielipidettä yhteiseltä ystävältämme, joka oli sitä mieltä, että ehdottomasti voidaan nimi antaa ja kun nimi ei tälle toiselle kaverille merkinnyt mitään, niin tuskin tulee heitä haittaamaan.
Pitkään mietittiin miehen kanssa asiaa, mut lopulta päätettiin nimi antaa, kun oltiin kuitenkin nimi jo päätetty ennen kaverin lapsen ristiäisiä ja nimi tuntui tyttärellemme siltä oikealta. Jos kyse olisi ollut kaverin lapsen etunimestä, niin ei oltaisi sitä annettu, mut toista nimeä emme pitäneet niin tärkeänä eikä meitä haittaisi, jos joku kaverimme antaisi lapselleen lapsemme toisen nimen.
No lapsemme ristiäisissä riemu repesi... Ensin kaveri esitteli tytärtään kaikille lapsensa toisella nimellä ja vieraat ihmettelivät miten annoimme lapselle saman kutsumanimen, kun kaverin lapsella.
Nimi ei ole lapsen kutsumanimi ja lopulta kaverikin myönsi asian vieraille. Sitten kaveri alkoi tenttaamaan, että miksi matkimme heitä ja varastimme lapsen toisen nimen omalle lapsellemme. Selitin hänelle kuinka olimme nimestä jo päättäneet ensimmäisen lapsemme syntyessä ja nimi tuntui omalta. Sitten kaveri alkoi tentata mistä nimi tulee ja kun sanoin, ettei nimi tule keneltäkään, niin kaveri alkoi raivota, että heille nimi tulee suvusta ja on se kumma, että meidän pitää antaa lapselle nimi, joka ei tule keneltäkään.
Oman lapsensa ristiäisissä kaveri juuri selitti minulle, kuinka ko. nimi ei tule keneltäkään eikä merkitse heille mitään. On vaan kiva nimi, joka sopi etunimen kanssa. Hirveästi alkoi lapsemme nimen kuullessaan omia nimeä itselleen. Ihan kuin heillä olisi suurempi oikeus nimeen, kun se on hänen isoisoisotätinsä nimi, jota he eivät tienneet ennen nimen antoa. Ko. nimi on kyllä mieheni isovaarin siskon nimi, joten sinällään voi sanoa sen tulevan jostain. Emme kuitenkaan ajatelleet asiaa siten nimen päättäessämme.
Onko kaverin raivo mielestänne oikeutettua? Nimi on nyt taas melko yleinen nimi, joten kyseessä ei ole mikään harvinaisuus. Itseäni ei haittaisi, jos kaveri antaisi lapseni toisen nimen omalle lapselleen etunimeksi. Etunimen kohdalla asia kyllä saattaisi haitata, mut eihän kellään ole oikeutta mitään nimeä omia.
Annoimme tyttärellemme nimen, joka on kaverini lapsen toinen nimi ja kaveri hermostui asiasta.
Pidemmin:
Esikoisemme syntyessä päätimme, että jos saamme toisen tyttären hän saa nimekseen tämän nimen. Tulin uudelleen raskaaksi ja saimme ultrassa kuulla, että saamme toisen tytön. Koko raskausajan puhuimme lapsesta tällä nimellä ja meille oli selvää, että se olisi lasen nimi.
No juuri ennen lapsemme syntymää olimme kaverin lapsen ristiäisissä ja lapsi sai toiseksi nimekseen tyttärellemme aikomamme nimen. Kun nimestä puhuin kaverin kanssa hän sanoi, ettei nimi merkinnyt heille mitään, vaan joku oli vain keksittävä ja se nimi oli kuulosti kivalle.
Asia harmitti minua ja miehen kanssa mietittiin voidaanko nyt sit nimeä antaakaan. Kysyin mielipidettä yhteiseltä ystävältämme, joka oli sitä mieltä, että ehdottomasti voidaan nimi antaa ja kun nimi ei tälle toiselle kaverille merkinnyt mitään, niin tuskin tulee heitä haittaamaan.
Pitkään mietittiin miehen kanssa asiaa, mut lopulta päätettiin nimi antaa, kun oltiin kuitenkin nimi jo päätetty ennen kaverin lapsen ristiäisiä ja nimi tuntui tyttärellemme siltä oikealta. Jos kyse olisi ollut kaverin lapsen etunimestä, niin ei oltaisi sitä annettu, mut toista nimeä emme pitäneet niin tärkeänä eikä meitä haittaisi, jos joku kaverimme antaisi lapselleen lapsemme toisen nimen.
No lapsemme ristiäisissä riemu repesi... Ensin kaveri esitteli tytärtään kaikille lapsensa toisella nimellä ja vieraat ihmettelivät miten annoimme lapselle saman kutsumanimen, kun kaverin lapsella.
Nimi ei ole lapsen kutsumanimi ja lopulta kaverikin myönsi asian vieraille. Sitten kaveri alkoi tenttaamaan, että miksi matkimme heitä ja varastimme lapsen toisen nimen omalle lapsellemme. Selitin hänelle kuinka olimme nimestä jo päättäneet ensimmäisen lapsemme syntyessä ja nimi tuntui omalta. Sitten kaveri alkoi tentata mistä nimi tulee ja kun sanoin, ettei nimi tule keneltäkään, niin kaveri alkoi raivota, että heille nimi tulee suvusta ja on se kumma, että meidän pitää antaa lapselle nimi, joka ei tule keneltäkään. Oman lapsensa ristiäisissä kaveri juuri selitti minulle, kuinka ko. nimi ei tule keneltäkään eikä merkitse heille mitään. On vaan kiva nimi, joka sopi etunimen kanssa. Hirveästi alkoi lapsemme nimen kuullessaan omia nimeä itselleen. Ihan kuin heillä olisi suurempi oikeus nimeen, kun se on hänen isoisoisotätinsä nimi, jota he eivät tienneet ennen nimen antoa. Ko. nimi on kyllä mieheni isovaarin siskon nimi, joten sinällään voi sanoa sen tulevan jostain. Emme kuitenkaan ajatelleet asiaa siten nimen päättäessämme.
Onko kaverin raivo mielestänne oikeutettua? Nimi on nyt taas melko yleinen nimi, joten kyseessä ei ole mikään harvinaisuus. Itseäni ei haittaisi, jos kaveri antaisi lapseni toisen nimen omalle lapselleen etunimeksi. Etunimen kohdalla asia kyllä saattaisi haitata, mut eihän kellään ole oikeutta mitään nimeä omia.
