Mitä mieltä olette: irtisanonko itseni töistä?

[arghhhh]

Tilanne on siis se, että olen jo kolme vuotta etsinyt toista paikkaa, mutta edelleenkään en ole päässyt mihinkään! Vihaan nykyistä (vakituista) työtäni, olen kerran ollut masentunut tänä aikana juurikin noiden töiden takia. Kyse ei ole siitä, että työpaikalla olisi jotain mille voisi tehdä jotakin vaan kyseessä on itse työ. Muita tehtäviä samassa paikassa ei voi saada.

Nyt aletaan olla äärirajoilla.. taas alkaa masennuksen oireet nousta pintaan. Tähän mennessä en ole irtisanonut itseäni, koska olen ajatellut että se näyttää pahalta cv:ssa ja jokaisessa työhaastattelussa saan sitä selitellä. Toinen syy on se, että tuskin löydän sittenkään uutta työtä. Liiton rahoilla pärjään, karenssinkin voin pitää, mutta jos en saa sinä aikana töitä kun liitto maksaa niin asunto lähtee alta.

Järki sanoo, että pitäisi jäädä edelleen tuohon työhön, mutta sydän sanoo muuta. Oma terveys on vaakalaudalla myös, kun pää ei kestä niin se ei kestä.

 

["mie"]

Kyllä mä tälläisessä tilanteessa irtisanoisin. Ja näin ainakin mun oma mies teki, kun alkoi olla kanssa tälläinen tilanne. Karenssi siitä tuli, mutta se oli tiedossa ja siihen varaututtu.... Liiton rahoille hän ei edes päässyt, aloitti työt uudessa paikassa, kun karenssi oli loppumaisillaan.
Ja minusta tämä oli ainut oikea ratkaisu. Taloudellisesti vähän tiukempaa, mutta sentään terveys pysyi ja hyvä mieli

 

["vieras"]

Mä sanoin itseni irti vakituisesta työpaikaista, en työn vuoksi vaan sen paikan. En ole katunut valintaani vaikka nyt ei vakkaripaikkaa olekaan

 

["vieras"]

Kyllä mä kehottaisin irtisanoutumaan. Terveys ennen kaikkea. Voithan sä mennä vaikka kaupan kassaksi siksi aikaa, kun etsit oman alasi töitä. Tai hankit uuden ammatin kouluttautumalla. Kun pääset masennuksesta eroon, keksit varmaan paljon erilaisia asioita, mitä haluaisit tehdä. Jos jäät pois työelämästä, pidä kuitenkin huoli, että säilytät kunnon päivärytmin ja etsit jotain järkevää puuhaa.

 

[vsfbwrg]

Just joo, antaisin mitä vain vakipaikasta tai edes määräaikaisesta jossa tuntipalkka.

f*ck you

 

["vieras"]

Onnellisuus on tärkeintä. Itse irtisanoin vakkariduunin ja siirryin määräaikaiseen muualle Ei kaduta!

 

["vieras"]

En ymmärrä ihmisiä mitkä tekee vuositolkulla työtä mitä vihaa... Työ vie kuitenkin elämästä niin paljon aikaa joten siitä pitäisi voida nauttia ja tehdä sellaista duunia mistä pitää.

 

[Hukkapiru]

Työ ei saa mennä terveyden edelle.

Itsellä oli vuosia sitten sama tilanne, erotuksella että olin ollut samassa firmassa jo muutaman vuoden määräaikaisilla sopimuksilla. Työpaikan henkilöstökemia ei natsannut yhtään, ja jos joku pärjäsi hyvin, häntä sorsittiin. Tästä alkoi kierre joka käytännössä loppuviimein tarkoitti sitä että lähdin itku kurkussa töihin, ja itku kurkussa kotiin. Työajan jaksoin sinnitellä asiakkaiden vuoksi, koska en halunnut palvella heitä huonosti, tai tehdä työtäni huonosti.

Irtisanoin itseni tästä työpaikasta vailla mitään muuta työtä, ja otin vastaan 3kk karenssin mitä tuli. Taloudellisesti teki todella tiukkaa (asuin kuitenkin yksin, ja maksoin itse kaiken luonnollisesti), mutta elin säästöillä joita olin pistänyt sivuun tätä päätöstä kypsytellessä. Uusi työpaikkakin löytyi sitten karenssiajan sisällä vielä, enkä tähän päivään mennessä ole katunut päätöstäni. Jos irtisanoutuminen tuntuu oikealta, ja pärjäät karenssiajan taloudellisesti, niin sanoisin että anna mennä vaan. Elämä ei yhteen työpaikkaan voi kaatua, ainakaan sellaiseen mistä ei nauti.

 

["vieras"]

Minäkin irtisanouduin, mutta törkeän työpaikkakiusaamisen vuoksi. Karenssi tuli enkä vieläkään ole jaksanut hakea töitä vaikka tuosta jo 2-vuotta aikaa. En edes tietäisi mitä sanoisin kun kysytään miksi irtisanouduin. Jos sanon työpaikkakiusaamisen vuoksi niin minua pidetään huonona työntekijänä koska en voinut puolustaa itseäni(kiusaaminen ulkonäköni haukkumista-kuulen ulkonäöstäni muuallakin, eikä kyse painosta).
Työkkäriin kerroin syyn, mutta virkailija ohitti sen hyvin nopeasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26183832]Minäkin irtisanouduin, mutta törkeän työpaikkakiusaamisen vuoksi. Karenssi tuli enkä vieläkään ole jaksanut hakea töitä vaikka tuosta jo 2-vuotta aikaa. En edes tietäisi mitä sanoisin kun kysytään miksi irtisanouduin. Jos sanon työpaikkakiusaamisen vuoksi niin minua pidetään huonona työntekijänä koska en voinut puolustaa itseäni(kiusaaminen ulkonäköni haukkumista-kuulen ulkonäöstäni muuallakin, eikä kyse painosta).
Työkkäriin kerroin syyn, mutta virkailija ohitti sen hyvin nopeasti.[/QUOTE]

Lisäänpä vielä, että olin karenssinajan melkein kokonaan sairaslomalla ja sain siis sairaspäivärahaa pitkälti yli puolen vuoden ajan. Eli taloudellisesti en karenssista kärsinyt kuin muutaman päivän.

 

[chrissy]

jos talous kestää karenssin niin ilman muuta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26183845]Lisäänpä vielä, että olin karenssinajan melkein kokonaan sairaslomalla ja sain siis sairaspäivärahaa pitkälti yli puolen vuoden ajan. Eli taloudellisesti en karenssista kärsinyt kuin muutaman päivän.[/QUOTE]

Miten on mahdollista muka välttää karenssi sairasloman avulla?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26183930]Miten on mahdollista muka välttää karenssi sairasloman avulla?[/QUOTE]

No näin se vaan meni. Lääkäri määräsi sairaslomaa ja karenssi kului samalla. Kysyin tuosta. Sairasloma oli henkisistä syistä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26183832]Minäkin irtisanouduin, mutta törkeän työpaikkakiusaamisen vuoksi. Karenssi tuli enkä vieläkään ole jaksanut hakea töitä vaikka tuosta jo 2-vuotta aikaa. En edes tietäisi mitä sanoisin kun kysytään miksi irtisanouduin. Jos sanon työpaikkakiusaamisen vuoksi niin minua pidetään huonona työntekijänä koska en voinut puolustaa itseäni(kiusaaminen ulkonäköni haukkumista-kuulen ulkonäöstäni muuallakin, eikä kyse painosta).
Työkkäriin kerroin syyn, mutta virkailija ohitti sen hyvin nopeasti.[/QUOTE]

No sinä et ole työkkärissä osannut selostaa asiaasi tarpeeksi selkeästi. Itse olen aikanani ottanut lopputilin työpaikkakiusaamisen takia, enkä saanut karenssia koska se katsottiin täysin aiheelliseksi syyksi. Jota se toki onkin.

 

[Saikulle/opintovapaalle?]

Entäs jos mieluummin hakeutuisit esim. sen masennuksen takia sairauslomalle? Korvaus ansiosidonnaisen luokkaa, ei kuluta ansiosid.päiviä ja CV:hen ei jää aukkoa siltä ajalta (sairauslomia kun ei tarvitse siinä mainita). Etsisit sitten samalla mahdollisimman aktiivisesti uutta työtä. Myös opintovapaalle hakeutumista kannattaa miettiä yhtenä vaihtoehtona.

 

[a.p.]

Kiitos vastauksista! Jotenkin odotin tyrmääviä viestejä enemmän, pelkään nimittäin sitä miten ympäristö (sukulaiset, kaverit) suhtautuu jos irtisanoutuisin. Olen ollut välillä sairauslomallakin, mutta tosiaan sitä uutta työpaikkaa ei vaan löydy.

Tuntuu niin isolta asialta tämä. Ja se se onkin kumma juttu, että niinkin moni tekee sellaista työtä jota vihaa, mutta rahan takia tuntuu että on pakko tehdä..

 

[a.p.]

Voiko muuten työkkäri "pakottaa" takaisin tuonne töihin, mikäli ilmoittavat myöhemmin vapaita paikkoja? Onko siihen pakko suostua karenssin pelossa?

 

[ssss]

Ei työkkäri voi pakottaa tekemään mitään tässä maassa. Sen sijaan voivat katkaista rahahanat. Ja sen tekevät kyllä hyvin innokkaasti. Mikään selitys ei mene läpi siellä.