N
"Niiskis"
Vieras
Otsikko nyt on vähän hanurista, mutta olkoot.
Olemme tunteneet reilun vuoden ajan, josta seurusteltu noin 8kk. Asumme eri paikkakunnilla ja välimatkaa on noin 45minuutin ajomatkan verran. Nähdään yleensä viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Joskus voi olla vähän pitempikin tauko johtuen miehen työvuoroista. Kummallakin on yksi lapsi. Toisella koululainen ja toisella päiväkoti-ikäinen. Olemme puhuneet, että haluamme asua jossain vaiheessa yhdessä. Mies on jopa sanonut, että voisi kuvitella muuttavani luokseni asuman. Olen sanonut miehelle, että hän voi rauhassa miettiä.
Aina kun näemme, niin mies kyllä huomio minua paljon. Pitää kädestä, halaa, antaa lähtiessään pusun yms. Kun hän tulee käymään luonani, usein tuo jotain pientä, kuten kukkia, suklaata tms. Mies on sanonut, että hänen on vaikea enää kuvitella tulevaisuutta ilman mua ja on rakastunut.
Ongelmat: Mies ei koskaan oma-aloitteisesti kerro tunteistaan yhtään mitään. Eikä edes oikein osaa vastata, jos minä sanon. Toisille se on vaikeaa, mutta minusta tuntuu tyhmältä, kun mies ei vastaa mitään. Eikö edes tekstiviestiin voisi vastata "samoin" tms, jos on niin vaikeaa? Mä taas tykkään sanoa miehelle usein, että rakastan häntä. En tokikaan joka päivä hoe.
Mä huomaan, että ylipäätään joudun aika paljon hakemalla hakea, jos haluan tietää mitä mies ajattelee. Hän ei koskaan oma-aloitteisesti sano ns. mitään kaunista.
Puhuminen on miehelle muutenkin tosi vaikeaa. Yleensä pitää kaivamalla kaivaa ja silti ei oikein tule vastauksia, saati synny keskustelua. Enkä mä siis miestä missään piinapenkissä pidä. Tarkoitan ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa keskustelua.
Joskus mies vähän töksäyttelee ja jos huomaa, että pahoitin mieleni, hän ei siltikään korjaa asiaa, vaan antaa vaan olla. On mielestäni outoa? Eikö sitä tule itsellekin vähän vaivaantunut olo? Ylipäätään, jos mies huomaa, että "joku on vialla", niin hän ei koskaan kysy mikä on.
Mä menetin työpaikkani loppuvuodesta, kun firma, jossa työskentelin, meni konkurssiin. Mies ei oikein osannut siitäkään olla moksiskaan. Olisin halunnut jutella asiasta ja pariin tekstiviestiin vastasi. Odotin, että hän olisi illalla soittanut mulle, mutta ei soitellut. Kun kerroin parin päivän päästä, että sain uuden työn, niin onnitteli ja kysyi mistä ja se oli siinä. Ei palannut asiaan enää kummemmin. Mies ei koskaan soittele mulle. Mä tykkään päivisinkin laittaa miehelle jotain... esim. toivottaa hyvää työpäivää tms. Mies ei ikinä oma-aloitteisesti laita mulle mitään. Välillä vaan tulee tunne, että niin moni muu asia on miehelle tärkeämpää. Hän ei ehdi soittaa mulle, mutta ehtii olla tuntitolkulla salilla. Hän suunnittelee kaikenlaista keskustelematta millään tasolla mun kanssa.
Mies ei oikein osaa lohduttaa. Vaikka olisi sattunut mitä, niin hänen reaktio on yleensä "no kyllä se siitä! Hyvää yötä! "
Miehen ei tarvitse toimia mulle terapeuttina, mutta haluaisin, että voisin puhua kaikesta ja toinen kuuntelisi.
Olen kysynyt suoraan, tuntuuko miehestä, että vien liian nopeasti suhdetta eteenpäin ja tarvitseeko aikaa. On sanonut, ett en vie, ei tarvitse ja haluaa olla kanssani.
Olemme tunteneet reilun vuoden ajan, josta seurusteltu noin 8kk. Asumme eri paikkakunnilla ja välimatkaa on noin 45minuutin ajomatkan verran. Nähdään yleensä viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Joskus voi olla vähän pitempikin tauko johtuen miehen työvuoroista. Kummallakin on yksi lapsi. Toisella koululainen ja toisella päiväkoti-ikäinen. Olemme puhuneet, että haluamme asua jossain vaiheessa yhdessä. Mies on jopa sanonut, että voisi kuvitella muuttavani luokseni asuman. Olen sanonut miehelle, että hän voi rauhassa miettiä.
Aina kun näemme, niin mies kyllä huomio minua paljon. Pitää kädestä, halaa, antaa lähtiessään pusun yms. Kun hän tulee käymään luonani, usein tuo jotain pientä, kuten kukkia, suklaata tms. Mies on sanonut, että hänen on vaikea enää kuvitella tulevaisuutta ilman mua ja on rakastunut.
Ongelmat: Mies ei koskaan oma-aloitteisesti kerro tunteistaan yhtään mitään. Eikä edes oikein osaa vastata, jos minä sanon. Toisille se on vaikeaa, mutta minusta tuntuu tyhmältä, kun mies ei vastaa mitään. Eikö edes tekstiviestiin voisi vastata "samoin" tms, jos on niin vaikeaa? Mä taas tykkään sanoa miehelle usein, että rakastan häntä. En tokikaan joka päivä hoe.
Mä huomaan, että ylipäätään joudun aika paljon hakemalla hakea, jos haluan tietää mitä mies ajattelee. Hän ei koskaan oma-aloitteisesti sano ns. mitään kaunista.
Puhuminen on miehelle muutenkin tosi vaikeaa. Yleensä pitää kaivamalla kaivaa ja silti ei oikein tule vastauksia, saati synny keskustelua. Enkä mä siis miestä missään piinapenkissä pidä. Tarkoitan ihan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa keskustelua.
Joskus mies vähän töksäyttelee ja jos huomaa, että pahoitin mieleni, hän ei siltikään korjaa asiaa, vaan antaa vaan olla. On mielestäni outoa? Eikö sitä tule itsellekin vähän vaivaantunut olo? Ylipäätään, jos mies huomaa, että "joku on vialla", niin hän ei koskaan kysy mikä on.
Mä menetin työpaikkani loppuvuodesta, kun firma, jossa työskentelin, meni konkurssiin. Mies ei oikein osannut siitäkään olla moksiskaan. Olisin halunnut jutella asiasta ja pariin tekstiviestiin vastasi. Odotin, että hän olisi illalla soittanut mulle, mutta ei soitellut. Kun kerroin parin päivän päästä, että sain uuden työn, niin onnitteli ja kysyi mistä ja se oli siinä. Ei palannut asiaan enää kummemmin. Mies ei koskaan soittele mulle. Mä tykkään päivisinkin laittaa miehelle jotain... esim. toivottaa hyvää työpäivää tms. Mies ei ikinä oma-aloitteisesti laita mulle mitään. Välillä vaan tulee tunne, että niin moni muu asia on miehelle tärkeämpää. Hän ei ehdi soittaa mulle, mutta ehtii olla tuntitolkulla salilla. Hän suunnittelee kaikenlaista keskustelematta millään tasolla mun kanssa.
Mies ei oikein osaa lohduttaa. Vaikka olisi sattunut mitä, niin hänen reaktio on yleensä "no kyllä se siitä! Hyvää yötä! "
Miehen ei tarvitse toimia mulle terapeuttina, mutta haluaisin, että voisin puhua kaikesta ja toinen kuuntelisi.
Olen kysynyt suoraan, tuntuuko miehestä, että vien liian nopeasti suhdetta eteenpäin ja tarvitseeko aikaa. On sanonut, ett en vie, ei tarvitse ja haluaa olla kanssani.
Joo-o, kaikki ei vaan näytä tunteitaan tai edes välttämättä tunne suuria tunteita. KESKUSTELE asiasta, ota kissa pöydälle.
