A
Ap
Vieras
Hyvä mies. Jota rakastan paljon.
Mutta; uhkailee erolla joka käänteessä.
Olemme olleet yhdessä vajaa pari vuotta ja tämän aikana olen saanut kuulla erouhkailuja ei vain riitojen vaan tavallisten kinojenkin yhteydessä pari- kolmekymmentä kertaa. Olipa kiistan aloittaja minä tai hän. Sillä ei ole merkitystä. En ole ikinä pettänyt, romanttiseen luonteeseeni ei sellainen ikinä luonnistuisi, vakavia ongelmia ei ole.
Kun tulee kina tai riita, mies saa sen poikki huutamalla "Nyt riitti, nyt tuli ero!" tai "häivy tämä on ero" jne, jne. Tällä tavalla mies saa riidan poikki kun itse ällistyneenä ja itkien alan kysellä ja selvittää. Saattaa sanoa tämän vaikka riita koskisi jotain pohjaanpalaneita perunoita tai muuta yhtä triviaalia asiaa.
On vannonut ja on luvannut ettei enää sitä sano, sanoo silti, uudelleen ja uudelleen. Näen painajaisia miehestä. Viime riidan jälkeen olen nähnyt unta että mies lyö minua (ei löisi mutta alitajuntani kai kääntää asian tämän minulle näin).
Viime riita tuli siitä kun (meillä ei ole lapsia, emme asu yhdessä vaikka vietämme kuitenkin joka yön toistemme luona) lauantai-iltana söimme tekemääni ruokaa ja joimme.
Mies oli juonut kolmasosan viskipullosta ja itse 2/3 viinipullosta. Istuin koneella ja mies puuhaili joidenkin tavaroidensa parissa. Oli mukavaa kunnes jostain syystä mies halusi alkaa puhumaan uskonnosta ja sanoi jotain ikävänsävyistä. Mies tietää että aatteeni ovat hippimäiset kun mies itse on lähes ateisti joten ajatuksemme eivät kohtaa. Ehdotin ihan neutraalisti että puhutaan huomenna kun olemme selvinpäin, itsekin olin aika humalassa.
Tämä ei käynyt missään nimessä, mies yritti provosoida minua puhumaan sanomalla että olin säälittävä ja ylimielinen.
Itse sanoin pariin kertaan etten halua riidellä kun näin mihin tilanne oli kehittymässä ja jatkoin koneella oloa. Mies nappaisi koneesta virrat pois edestäni ja kertoi taas miten kertakaikkisen säälittävä olin. Silloin minulla napsahti, otin mieheltä tupakan ja olin matkalla parvekkeelle rauhoittumaan. Mies ilkeili jotain tupakoidensa maistumisesta minulle kuitenkin. Parvekkeelle mennessäni puuskahdin että olet kyllä sairas mies. Tästä mies napsahti täysin, "Se on ero" Se on ero! Se on ero nyt!!! Kyllä on ero jos sairaaksi sanotaan!!"
En yöllä alkanut mihinkään lähtemään vaikka mies ilkeili minkä kerkesi. Itse perinteisesti itkin ja olin hiljaa sanottuani jälleen kerran miten mies erouhkailuillaan tuhoaa itsetuntoni.
Perinteisesti tässä tilanteessa olisin alkanut anelemaan että anteeksi kun sanoin sinua sairaaksi ja anteeksi kun olen näin hankala ja anteeksi, tottakai koska vain voidaan puhua vaikka kännissäkin jne.
Sitten mies ehkä itse pahoittelisi erouhkaustaan ja lupaisi ettei enää ikinä sanoisi niin... Nyt en sanonut mitään. Seuraavana päivänä mies oikein odotti että olisin aloittanut aneluni. Puhui minulle ja viittasi itseensä sanoilla sairas mies... "Sairas mies menee nyt tupakalle..." jne ja kehtasi vielä kysyä isälliseen tyyliin; "No, eikö sinulla ole sanottavaa?" Mutta en anellut. Sanoin vain että kunnioitan erohaluasi ja lähdin omaan kotiin.
Tuli syyllistävä viesti puhelimeen ja vielä pahoittelut erouhkauksesta. Sanoin haluavani vielä kerran yrittää suhdetta. Erouhkailujen ulkopuolella suhde on hyvä. Mies vastasi syyllistämällä kovasti mutta armollisesti hyväksymällä tarjoukseni.
Onko tällaisessa mitään järkeä? Millaiselta tämä kuulostaa ulkopuolisen korvaan? Erouhkailuja on pari kuukaudessa tai ainakin yksi kerta. Oli parin kk tauko kun mies tsemppasi mutta ne alkoivat taas. Ollaan kohta kolmekymppisiä molemmat. Rakastan ja olen muutenkin kauan yrittävää lajia. Onko aika lopettää yrittäminen?
Mutta; uhkailee erolla joka käänteessä.
Olemme olleet yhdessä vajaa pari vuotta ja tämän aikana olen saanut kuulla erouhkailuja ei vain riitojen vaan tavallisten kinojenkin yhteydessä pari- kolmekymmentä kertaa. Olipa kiistan aloittaja minä tai hän. Sillä ei ole merkitystä. En ole ikinä pettänyt, romanttiseen luonteeseeni ei sellainen ikinä luonnistuisi, vakavia ongelmia ei ole.
Kun tulee kina tai riita, mies saa sen poikki huutamalla "Nyt riitti, nyt tuli ero!" tai "häivy tämä on ero" jne, jne. Tällä tavalla mies saa riidan poikki kun itse ällistyneenä ja itkien alan kysellä ja selvittää. Saattaa sanoa tämän vaikka riita koskisi jotain pohjaanpalaneita perunoita tai muuta yhtä triviaalia asiaa.
On vannonut ja on luvannut ettei enää sitä sano, sanoo silti, uudelleen ja uudelleen. Näen painajaisia miehestä. Viime riidan jälkeen olen nähnyt unta että mies lyö minua (ei löisi mutta alitajuntani kai kääntää asian tämän minulle näin).
Viime riita tuli siitä kun (meillä ei ole lapsia, emme asu yhdessä vaikka vietämme kuitenkin joka yön toistemme luona) lauantai-iltana söimme tekemääni ruokaa ja joimme.
Mies oli juonut kolmasosan viskipullosta ja itse 2/3 viinipullosta. Istuin koneella ja mies puuhaili joidenkin tavaroidensa parissa. Oli mukavaa kunnes jostain syystä mies halusi alkaa puhumaan uskonnosta ja sanoi jotain ikävänsävyistä. Mies tietää että aatteeni ovat hippimäiset kun mies itse on lähes ateisti joten ajatuksemme eivät kohtaa. Ehdotin ihan neutraalisti että puhutaan huomenna kun olemme selvinpäin, itsekin olin aika humalassa.
Tämä ei käynyt missään nimessä, mies yritti provosoida minua puhumaan sanomalla että olin säälittävä ja ylimielinen.
Itse sanoin pariin kertaan etten halua riidellä kun näin mihin tilanne oli kehittymässä ja jatkoin koneella oloa. Mies nappaisi koneesta virrat pois edestäni ja kertoi taas miten kertakaikkisen säälittävä olin. Silloin minulla napsahti, otin mieheltä tupakan ja olin matkalla parvekkeelle rauhoittumaan. Mies ilkeili jotain tupakoidensa maistumisesta minulle kuitenkin. Parvekkeelle mennessäni puuskahdin että olet kyllä sairas mies. Tästä mies napsahti täysin, "Se on ero" Se on ero! Se on ero nyt!!! Kyllä on ero jos sairaaksi sanotaan!!"
En yöllä alkanut mihinkään lähtemään vaikka mies ilkeili minkä kerkesi. Itse perinteisesti itkin ja olin hiljaa sanottuani jälleen kerran miten mies erouhkailuillaan tuhoaa itsetuntoni.
Perinteisesti tässä tilanteessa olisin alkanut anelemaan että anteeksi kun sanoin sinua sairaaksi ja anteeksi kun olen näin hankala ja anteeksi, tottakai koska vain voidaan puhua vaikka kännissäkin jne.
Sitten mies ehkä itse pahoittelisi erouhkaustaan ja lupaisi ettei enää ikinä sanoisi niin... Nyt en sanonut mitään. Seuraavana päivänä mies oikein odotti että olisin aloittanut aneluni. Puhui minulle ja viittasi itseensä sanoilla sairas mies... "Sairas mies menee nyt tupakalle..." jne ja kehtasi vielä kysyä isälliseen tyyliin; "No, eikö sinulla ole sanottavaa?" Mutta en anellut. Sanoin vain että kunnioitan erohaluasi ja lähdin omaan kotiin.
Tuli syyllistävä viesti puhelimeen ja vielä pahoittelut erouhkauksesta. Sanoin haluavani vielä kerran yrittää suhdetta. Erouhkailujen ulkopuolella suhde on hyvä. Mies vastasi syyllistämällä kovasti mutta armollisesti hyväksymällä tarjoukseni.
Onko tällaisessa mitään järkeä? Millaiselta tämä kuulostaa ulkopuolisen korvaan? Erouhkailuja on pari kuukaudessa tai ainakin yksi kerta. Oli parin kk tauko kun mies tsemppasi mutta ne alkoivat taas. Ollaan kohta kolmekymppisiä molemmat. Rakastan ja olen muutenkin kauan yrittävää lajia. Onko aika lopettää yrittäminen?
