Mitä mieltä olisitte tällaisesta lapsesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Kun lapsen lautaselle ei saa laittaa sekaisin perunaa, riisiä tai pastaa ja kastiketta. Mikään ruoka ei saa koskettaa toista. Syö vain porkkanaa vihanneksena ei muuta. Ei halua lihaa, ei kalaa ja makkaran pitää olla kylmää. Seurasin ystäväperheen 4v. penskaa laivaristeilyn buffetissa ja sama tullut ilmi muutenkin. Lapsi pompottaa vanhempiaan minkä ehtii ruokajutuissa. Perheessä syödään vain sitä mitä lapsi suostuu syömään. Mitä mieltä olette?
 
ihan tyypillinen lapsi, tuo vaihe kestää hetken kunnes katoaa eli tuo ruoka-aineet erillisinä ja kamala epäluulo kaikkea kohtaan :) nou hätä, ja eiköhän lapsi kuitenkin hengissä pysy.
tuskinpa aikuiset itse syövät samalla lailla kuin lapsi? eiköhän ne syö normaalisti ja anna vain lapsensa valikoida...
eikä kyse ole pompottelusta vaan ikään liittyvästä epäluuloisuudesta.
tosin onhan sitten se toinenkin ääripää joka syö chilit, hillosipulit, fetat ja äyriäiset heti kun pari vuotta täyttää.

ei kuitenkaan näin äitinä ja lasten parissa töitä tekevänä ollenkaan kummalliselle, enkä olisi ap:na huolissani asiasta. lapsettomalle tuo voi vaikuttaa hurjemmalle kuin todellisuudessa onkaan :)
 
Tämä lapsi on ollut tällainen aina. Ei mikään muu kyllä viittaa autismiin. Kovin on vaativainen tuo lapsi muutenkin ja useimmiten saa minkä haluaa. On ainut lapsi.
 
Minä pienenä.

Ja jos ihminen oikeasti ei kestä ruoka-aineiden sekoittumista, siinä ei auta päiväkoti eikä koulu, ei ryhmäpaine, ei nälkiinnyttäminen eikä oksennuttaminen. Mutta kyllä se helpottaa ajan kanssa, täysi-ikäiseksi mennessä viimeistään.
 
[QUOTE="aapee";29202532]Tämä lapsi on ollut tällainen aina. Ei mikään muu kyllä viittaa autismiin. Kovin on vaativainen tuo lapsi muutenkin ja useimmiten saa minkä haluaa. On ainut lapsi.[/QUOTE]

Hyvä, että ymmärtävät tuossa syömisasiassa.
 
Siis se voi olla autismiakin. Esim. koulumaailmassa näitä näkee kun ihan koululaiselle ei saa mikään ei ruoka-aine koskettaa toista ja jos koskettaa niin ei syö. Kyseessä silloin autismi ja näitä on monia. Päällepäin ei muuten näe, että kyse autismista.
 
Ei tuosta voi helposti päätellä, onko huvikseen pompottamista, vai jotenkin erikoiseen persoonaan liittyvää, autismiin tms. Enpä kyllä vanhempien toimintaa paheksuisi. Mun mielestä ei pidä pakottaa syömään, tosin en joka päivä tarjoaisi makkaraakaan.
Mitä pahaa siiinä on, jos ettei ruokaa sotketa ja sekoiteta lautasella?
 
Tähän pitäisi sitten vissiin vastata että onpas onnettomat vanhemmat kun ovat lapsensa tuollaiseksi opettaneet?

Itsellä menee noissa ruokailuissa kuitenkin niin paljon aikaa omien lasten syömisten ohjailuun etten jaksa toisia siinä arvostella, jos taas olen liikkeellä ilman lapsia niin en omaa kiinnostusta keskittyä muiden lasten syömisiin. Lähinnä vaan olisin helpottunut siitä ettei minun tarvi tällä kertaa olla se vanhempi joka joutuu noita aterioita lautaselle taiteilemaan. Helpommalla pääsee kun on lapsi joka syö kaiken noin vain.

Ja juu, noita autismin kirjon piirteitä voi olla ilman varsinaista autismiakin. Esim juuri niin että lapselle on tärkeää että asiat ovat oikealla tavalla ja oikeassa järjestyksessä. Pompotteluksikin sitä voi kutsua jos vanhemmat lähtee mukaan.
 
Jos ei nyt heti hypättäisi autismiin vaan todetaan se aistisätelyhäiriöksi, mikä voi liittyä autismiin, ADHD, kielelliseen erityisvaikeuteen tms. tai sitten ei mihinkään sen vakavampaan. Aika helpottaa.
 
"Sotketun" ruoan syöminen on monelle lapselle haaste. Lapsille suositellaan tarjottavaksi selkeitä ruokia. Salaatit erillisenä ym. Ihan normaalilta lapselta kuulostaa.
 
Tää ei kyllä ole tervettä vetää jotain autismikorttia joka asiassa. Penskat on oikukkaita, jotkut enemmän kuin toiset. Joka asiaan ei tarvitse kiinnittää huomiota niin paljon, esimerkiksi ruokailuun. Jos on ainoa lapsi niin siinä syy miks ei ruoka kelpaa, vanhemmat höösää liikaa. Mulla olis tässä tapauksessa sitten vissiin kaks autistista lasta kun molemmat on ihan älyttömän nirsoja ja olis vaikka mitä sääntöjä sen ruokailun kanssa. MUTKUN mä en lähde siihen leikkiin. Ruokaa syödään ja jos ei kelpaa niins itten on seuraavaan ateriaan asti syömättä. Nälkä on varmaan joskus tullut molemmille mutta ruokaa on ruoka-aikoina tarjolla runsaasti. Se on oma valinta jos ei syö. Kyllä ne aika pian alkavat syömään jos vaan kantti kestää vanhemmalla kuunnella sitä mäkätystä ruokailujen välillä. Olkaa vanhempia eikä mitään sätkynukkeja!
 
Ei se kyllä mitään autismia ole. Omani on vähän samanlainen, eli ei pidä jos ainekset on muussattu vaikka perunamuussiin, mutta syö perunaa paloina. Samoin tykkää että eri ruokalajit ovat lautasella erikseen. Olettaisin että tässä on enemmän kyse lapseni taipumuksesta haluta tietää tarkalleen mitä laittaa suuhunsa kuin siitä että joku ruokalaji ei maistuisi. Mössöistä ei todellakaan pidä, mutta esim. keittoja syö mielellään kun niistä näkee mikä pala on mitäkin.
 
[QUOTE="Vieras";29202674]Mä aloin just miettiä että hakeeko palstamammat näitä diagnooseja sen takia että saisivat jotain Kelan tukia sitten lisää?[/QUOTE]

No tottakai, miksikäs muuten? :)

(Ja juu, en sanonut sen olevan autismia vaan että tuollaista häikkää voi olla muillakin lapsilla. Itsellänikin oli pienenä. Itse en vaan jaksaisi ulkona syödessäni keskittyä etsimään vikoja muista vanhemmista)
 
Juu se on varmaan mun lapsi :D paitsi että on jo 6v eikä missään tapauksessa autistinen :D
Kaikki pitää olla erillään, kastikkeista ei oikein tykkää muutenkaan, mielellään syö siten, että lautaselle laitetaan kaikki ruoka-aineet erilleen. Jos on kastiketta niin dippaa esim. perunan paloja kastikkeeseen, mutta niitä ei saa missään tapauksessa sötkötää yhteen.
Meillä tosin syödään kaikenlaista, ja tää sitte valtisee niistä mitä syö tai on vaikka syömättä... no ei yleensä ole syömättä vaan pyrin tekemään sellaista ruokaa mistä pystyy syömään jonkun osion.
 
Lapsi käyttyäytyy juri niin huonosti kuin sen antaa käyttyäytyä. Mä en jaksa katella tuollaisia vanhempia jotka lähtee tuohon sirkukseen mukaan. Oikeat vammat on erikseen, autisimiakin olen nähnyt ihan todellista ja se kyllä oireilee ihan eri tavalla, ei tarvitse arvuutella onko jossain vikaa. Jos penka on muuten normaali niin tuo on vaan valtapeliä jonka vanhemmat voisivat lopettaa jos uskaltaisivat (kestäisivät niitä raivareita mitä alkuunsa tulee). Meillä oli esikoisen kohdall lempeämpää mutta kun toinen syntyi niin ei jaksettu enää niitä oikkuja. Nyt syövät ihan nätisti mitä annetaan, molemmat lapset.
 
meidän lapsia on päivitelty kans: 3 lasta joista yks ei haluu syödä puuroa koska se on pahaa (koostumus/maku), yks joka nimenomaan haluaa syödä puuroa, kunhan siinä on päällä sokeria tai hilloa tai edes voisilmä ja yks joka on aina syönyt puuron mukisematta tai valinnut jotain muuta jos sitä tarjolla...
sama lettujen kans: yks joka tykkää ja syö miten vaan, toinen joka ei syö koska ei tykkää (tosin eri lapsi joka ei tykännyt puurosta) ja yks joka syö vain ja ainoastaan kermavaahdolla ilman letun pilkkomista...

so what, jos on mahdollista elää lapsen mielihalunkin mukaan niin mitä se on muilta silloin pois?? eriasia olisi tietty että rupeisin tekemään erikseen yhdelle jotain mutta kun itsekään en tykkää kaikesta niin miksi lapsen pitäisi? siksi että on lapsi?
 
Nää ihme lievät autismit ja aspergerit voivat olla ihan vaan huonosti käyttäytyviä, epäsosiaalisiksi opetetttuja ongelmaisten ja saamattomien vanhempien lapsia. Siinä teille diagnoosia kerrakseen... Me ollaan jokainen erilaisia, ei siihen aina diagnoosia tarvita. Varsinkaan kun lääkkeet eivät niihin aina auta vaan se että ollaan porukassa muiden kanssa ja opetellaan/opetetaan yhteisön tavoille.
 
Mulla on kaks tervettä lasta ja jos ruoka ei kelpaa tai on väärässä järjestyksessä niin se on sitten "voi voi". En jaksa ruokatappelua, musta se on ihan turhaa ajan ja energian tuhlausta. Eri asia tietenkin jos lapsella on joku sairaus, vaikka se autismi, niin sitten olisi vain pakko jaksaa.
 

Yhteistyössä