Mitä mieltä tällaisesta naisesta?

[Raitalankakäärme IV]

Mitä mieltä olisitte tällaisesta naisesta? Naimisiin menty miehen kanssa viitisen vuotta aikaisemmin, nainen kotiäitinä, mies töissä. Lapsia kolme, iät 4, 3 ja vajaat 1 v. Yhtenä päivänä ovella seisoo vieras nainen vauvan kanssa, ilmoittaa että tuo nyt vauvan isälleen kun ei itse pysty/halua siitä huolehtia, ja lähtee sitten pois.

Mitä tekee ensimmäinen nainen? Ottaa vauvan omaan katraansa jatkoksi ja kasvattaa omanaan...

Mielipiteitä?

 

[Palikat]

Vahva on nainen!

 

[v]

kunnioitettavaa, urhea nainen :heart:

 

[Madrigal]

avosydäminen, vahva, ihana kunnioitettava nainen! :heart:
suuren sydämen omaava

 

[Black Diamond]

Pimee nainen.Mä veisin se sossun tädeille.
En haluaisi jonkun akan lasta ottaa omaksi.

 

[mimonmami]

ihana

 

[neiti Apila]

Eikö noita oo vaan elokuvissa ja saduissa?

 

[Rukoilijasirkka]

Mites, heittikö äijän pellolle?

 

[Kylkiluu]

Todella avarakatseinen ja suurisydäminen...

 

[paapelo]

Erittäin luja hermoinen ja epäitsekkään sielun omaava nainen =)

 

[Kylkiluu]

Mites, heittikö äijän pellolle?

Tätä minäkin jäin miettimään...

 

[juuh]

kunnioitettava, vahva nainen

 

[Orion-]

Viisas ja hyväsydäminen nainen. Kun ei syytä vauvaa tapahtuneesta.

 

[Raitalankakäärme IV]

Eikö noita oo vaan elokuvissa ja saduissa?

Totuus tarua ihmeellisempää...? Kyseessä on minun isänäitini, isä on siis tuo siihen aikaan 3-vuotias, yllätysvauva taas isän veli(puoli).

Sain jo lapsena tietää että tuossa perheessä oli joku hämmentävä juttu, en millään ymmärtänyt miten isän nuorin setäni ei olisikaan mummuni poika (lapsen logiikkaa, en tajunnut miten voi tehdä lapsia jos ei ole naimisissa ). Ja nyt jouluna setä kertoi minulle miten tuo tarina oikeastaan meni.

1950-luvun alkupuolta tuossa taidettiin elää... en tiedä miten olisi käynyt tänä päivänä. Mutta mummini oli kyllä monella muullakin tapaa maailman ihanin nainen, näin olen kuullut. Minulle lapsena ihan rakkain, itkin kauan kun hän kuoli kun olin 8-vuotias.

 

[Raitalankakäärme IV]

Mites, heittikö äijän pellolle?

En tiedä millaisia perheriitoja tuosta on aikanaan käyty, mutta tämä tapahtui 1950-luvun alussa, jolloin ero ei tainnut olla "taviskansalle" vaihtoehto numero yksi. Yhdessä olivat kuolemaansa saakka...

 

[ass]

Eikö noita oo vaan elokuvissa ja saduissa?

juu peesi. Jos saisin lapsen ihan "ikiomaksi" ettei nainen tulis koskaan haluamaan takas ja miehellä olis ihan täydellisen hyvä hyvä selitys (hmm mikäköhän se vois olla...) niin ottaisin kainaloon ja jonon jatkoksi.

 

[Raitalankakäärme IV]

Eikö noita oo vaan elokuvissa ja saduissa?

juu peesi. Jos saisin lapsen ihan "ikiomaksi" ettei nainen tulis koskaan haluamaan takas ja miehellä olis ihan täydellisen hyvä hyvä selitys (hmm mikäköhän se vois olla...) niin ottaisin kainaloon ja jonon jatkoksi.

Ei kai tuossa voi muuta selitystä antaa kuin että teki mieli uittaa melaa vieraassa virrassa? Entisaikoina ei vaan niitä ehkäisykeinoja ollut samalla lailla kuin nykyään, että näin saattoi sitten käydä...

 

[JUMALA]

Tarina on kuin suoraan suomifilmeistä, vaikea siirtää nykypäivään

 

[DarkVanillaDevil]

Helvetin hienoa...mie voisin itsekin tehdä saman...niin siis ottaa sen vauvan hoitaakseeni

 

[Istafra]

Todella avarakatseinen ja suurisydäminen...

Samaa mieltä.

 

[neiti Apila]

Totuus tarua ihmeellisempää...? Kyseessä on minun isänäitini, isä on siis tuo siihen aikaan 3-vuotias, yllätysvauva taas isän veli(puoli).

Aah, kaunis tarina, mutta paljon ymmärrettävämpää nyt kun mukana on vuosiluku. Vähättelemättä lainkaan tuota sinun tarinaasi, eikö tuolloin (ja varsinkin sota-aikana ja sodan jälkeen) huolehdittu vähän kenen lapsista sattuu. Ainakin meidän suvusta löytyy myös ei-biologisia lapsia tuolta sota-ajalta, joista on rakkaudella huolehdittu isään tai äitiin, isän tai äidin synteihin, puuttumatta.

 

[Rukoilijasirkka]

Mites, heittikö äijän pellolle?

En tiedä millaisia perheriitoja tuosta on aikanaan käyty, mutta tämä tapahtui 1950-luvun alussa, jolloin ero ei tainnut olla "taviskansalle" vaihtoehto numero yksi. Yhdessä olivat kuolemaansa saakka...

Wou... Se nainenhan säästi niin miehensä kuin itsensä myöskin isolta häpeältä. Ehkä itsensä kuitenkin eniten. Naisen häpeähän tuollainen avioton lapsi siihen aikaa oli. Tällä tavalla nainen otti lapsen itsellensä ja vähin äänin hoiti moisen kohujutun.

Pelasti myös sen toisen naisen nahkan taitavasti.

 

[Raitalankakäärme IV]

Totuus tarua ihmeellisempää...? Kyseessä on minun isänäitini, isä on siis tuo siihen aikaan 3-vuotias, yllätysvauva taas isän veli(puoli).

Aah, kaunis tarina, mutta paljon ymmärrettävämpää nyt kun mukana on vuosiluku. Vähättelemättä lainkaan tuota sinun tarinaasi, eikö tuolloin (ja varsinkin sota-aikana ja sodan jälkeen) huolehdittu vähän kenen lapsista sattuu. Ainakin meidän suvusta löytyy myös ei-biologisia lapsia tuolta sota-ajalta, joista on rakkaudella huolehdittu isään tai äitiin, isän tai äidin synteihin, puuttumatta.

Totta, aika on ollut vähän erilainen. Tuntuu että ei aina ole katsottu että kenenkin lapsi on kyseessä... mutta joskus on sitten niin omat kuin vieraatkin lapset saaneet mennä omia menojaan ja elää isättä tai äidittä, meidän suvussa paljon niitäkin