Mitä mieltä siitä, että mies ottaa avioliiton myötä naisen sukunimen?

[unikuu108]

mikäs siinä.

 

[Hellga]

Noh,sanotaanko vaikka näin,että pidän sitä perinteenä,koska näin on ollut meidän suvussa tapana. Mutta kukin tavallaan,näin meillä ja toisellalailla sitten jonkun muun kohdalla =)

 

[v]

Minulla ja lapsilla on minun sukunimeni ja miehellä omansa. Mitään muuta vaihtoehtoa emme edes ajatelleet. Maailma on täynnä "Virtasia ja Miettisiä", miehen sukunimi on täysin "tusinatavaraa" enkä halunnut sitä lapsilleni. Mies olisi voinut ottaa minun sukunimeni, kun menimme naimisiin. Ei ole vielä ottanut

 

[iipa]

Mun isä otti poikkeusluvalla aikoinaan n60v sitten äidin sukunimen kun menivät naimisiin.

Me kun mentiin naimisiin niin mies oli sitä mieltä, että yhteinen sukunimi otetaan oli kuulemma ihan sama otetaanko hänen vai minun. Päädyttiin miehen sukunimeen.

 

[nedra]

Mun mielestä jokainen ottaa tai on ottamatta sen puolison nimen,minä otin miehen sukunimen ihan senkin takia että en ole koskaan tykännyt omasta sukunimestäni.Mun mies olisi ottanut mun nimeni,jos olisin halunut.

 

[jep]

Olen miehelleni ehdottanut että jos joskus naimisiin menemme hän ottaisi sukunimeni. Nimeni on erittäin harvinainen ja mielestäni erittäin kaunis. Miehelläni taas on hyvin yleinen sukunimi ja paljon kaimoja. Lupasi harkita ainakin, tosin eipä ole hääpäivääkään päätetty. Minusta siinä ei ole mitään naismaista. Ei kaikki halua olla Virtasia tai Niemisiä johon tuo aina mihen nimi väistämättä ennenpitkää johtaisi. Tunnen myös miehiä jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen ja esim. hävittäjälentäjää on vaikea pitää naismaisena vain sukunimensä takia.

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

Ei herätä yhtään mitään ajatusta! Voihan naisen nimi olla paremmankuuloinen tai mies haluta "etäämmälle" omasta suvustaan tai vaikkapa aloittaa "uuden elämän" (vrt. Matti Nykänen-Paanala-Nykänen).

 

[Pessi]

Meillä on "onneksi" molemmilla harvinaiset nimet.

 

[No]

Minun mielestäni naisen vain kuuluu ottaa miehen sukunimi. Sehän on kaikkein tavallisinta. Eli ei niin kovin valtavirrasta poikkeavaa. MUTTA minun sukunimeni on todella, todella paljon harvinaisempi kuin miehelläni ja haluaisin pitää oman sukunimeni SEKÄ antaa lapsilleni sukuni nimen, joka kuitenkin on aivan erityinen ja kaunis - toisin kuin mieheni sukunimi :ashamed:

Tässä onkin siis pattitilanne. Vaikka emme menisikään naimisiin, lapset on kastettava jollekin nimelle ja oman käsitykseni mukaan se olisi miehen sukunimi, mutta... Ehh... Ei houkuttele!

Patti on sun päässäs. Jos et anna lapsille erityistä kaunista ja ilmeisen rakasta nimeäs. Et virtasia niistä sit tulee. Voi jösses näitä valtavirtoja..

 

[Kylkiluu]

Minusta matrilineaarinen sukunimen periytyminen on loogisempaa.

 

[Rukoilijasirkka]

Minusta matrilineaarinen sukunimen periytyminen on loogisempaa.

Isästä kun oikeasti ei voi olla varma, kuin se äiti, jos sekään aina.

 

[minkäs teet]

Tietty jos sattuu joku miljoonaperijätär af von bjärfstrandsdottir niin joutuuhan sitä sitten varmaan nimen vaihtaamaan.

 

[Kylkiluu]

Minusta matrilineaarinen sukunimen periytyminen on loogisempaa.

Isästä kun oikeasti ei voi olla varma, kuin se äiti, jos sekään aina.

Sepäs se. Ilman luotettavaa isyystestiä isyydestä ei ole koskaan täyttä varmuutta. Ja lapsihan saa automaattisesti aina äidin sukunimen, ellei toisin ilmoiteta.

 

[Rieputarallaa]

Mulla ei oikeastaan ole asiasta mielipidettä, muuta kuin että saatananmoisia sovinisteja kaikki ne, joiden mielestä miehen sukunimi on ainoa oikea vaihtoehto perheen yhteiseksi nimeksi.

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

Tietty jos sattuu joku miljoonaperijätär af von bjärfstrandsdottir niin joutuuhan sitä sitten varmaan nimen vaihtaamaan.

Munatonta on se, jos antaa yleisen mielipiteen vaikuttaa omiin mieltymyksiinsä.

 

[Rieputarallaa]

Tietty jos sattuu joku miljoonaperijätär af von bjärfstrandsdottir niin joutuuhan sitä sitten varmaan nimen vaihtaamaan.

Munatonta on se, jos antaa yleisen mielipiteen vaikuttaa omiin mieltymyksiinsä.

Tätä ei voi kuin peesata!

 

[maritu]

Jos naisen sukunimi on jollain lailla erikoinen tai ns. säilyttämisen arvoinen, sitten ymmärrän täysin. Mutta jos kyse on jostain perusvirtasesta niin minustakin se kertoo tossukoinnista. Ja minä pidän vahvoista miehistä.

 

[Räisänen]

Mulla ei oikeastaan ole asiasta mielipidettä, muuta kuin että saatananmoisia sovinisteja kaikki ne, joiden mielestä miehen sukunimi on ainoa oikea vaihtoehto perheen yhteiseksi nimeksi.

Ja kaiken lisäksi vielä nen-loppuinen.

 

[Rieputarallaa]

Mulla ei oikeastaan ole asiasta mielipidettä, muuta kuin että saatananmoisia sovinisteja kaikki ne, joiden mielestä miehen sukunimi on ainoa oikea vaihtoehto perheen yhteiseksi nimeksi.

Ja kaiken lisäksi vielä nen-loppuinen.

Must sillä ei oo mitään tekemistä millainen se nimi on. Tärkeämpää on se, mitä se nimi perheelle merkitsee.

 

[IhanaValo]

Eiköhän jokainen pari sen päätä yhdessä miten tuon sukunimihomman hoitavat.
Miulla ei asiaan oo sen enempää sanomista tai mielipidettä, kuin että ittelleni oli miltei automaattista että miehen nimen otan. Näin on meijän suvussa tehty ties miten kauan eikä itelläni ollut mitään sitä vastaankaan.

 

[kookosta]

Ohan se aika vahvan miehen kuva, tohtii olla munaton ja tossukka muiden silmissä ja tehdä niin kun itsestä hyvälle tuntuu :saint:

 

[Miili]

Mun mies olis ottanu mun sukunimen, mut mä en antanu .

 

[Kowalski]

Mun mies olis ottanu mun sukunimen, mut mä en antanu .

Mun mies ehdotti samaa joskus mutta onneksi se ei ollut mahdollista . Mä meinaan halusin miehen sukunimen itselleni ja tuleville lapsille.
Sitäpaitsi, miehen nimi olis ihan törkee lähiönimi jos sillä olis mun sukunimi :snotty:

 

[no enpä mitään]

Sitä mieltä, että vaimolla on varmaan ollut heidän mielestään parempi sukunimi. Meinattiin itsekkin tehdä niin kun mentiin naimisiin, koska minulla aika harvinainen sukunimi ja miehellä taas tavallinen. Otin sitten kuitenkin miehen nimen, kun oli jo kaksi lasta, joilla isänsä sukunimi, niin helpommalla päästiin, kun vain minä sitten vaihdoin nimeä.

 

[Miili]

Mun mies olis ottanu mun sukunimen, mut mä en antanu .

Mun mies ehdotti samaa joskus mutta onneksi se ei ollut mahdollista . Mä meinaan halusin miehen sukunimen itselleni ja tuleville lapsille.
Sitäpaitsi, miehen nimi olis ihan törkee lähiönimi jos sillä olis mun sukunimi :snotty:

Meillä ei ois lähiönimi, ennemmin se on nyt törkee lähiönimi. Mut mä halusin eroon siitä et mut aina tunnettiin suvun perusteella. Eipä silti ei siinä suvussa mitään vikaa ollu ja olihan siitä välillä hyötyäkin että "tunnettiin", ainakin silloin nuorena työpaikanhaussa ja isoissa hankinnoissa sai helpommin alennusta. Mut mä halusin olla MÄ, nyt oon vaikka en -nen "aatelinen" olekaan .