Mitä mieltä tällaisesta elämäntilanteesta (raskautta ajatellen)?

[Valmis vanhemmuuteen]

Hei!

Ehkä mä kaipaan jotain vertaistukea tai jonkinlaista kannustavaa kommenttia, kun tästä tänne kirjoitan...

Eli täytän loppukesästä 22 vuotta. Opiskelen toista vuotta, vielä olisi muutama vuosi edessä ennen valmistumista. Työkokemusta on hieman, mutta tällä hetkellä en ole töissä. Mieheni kyllä käy töissä.

Onko tällainen ihan "apua"-tilanne, kun harkitsee raskautta?
Olisiko kaikkein fiksuinta suorittaa opinnot kylmän rauhallisesti loppuun? Toisaalta jos opiskelisin ensin, olisin 25-26-vuotias esikoisen syntyessä; haluaisin ensimmäisen lapsen nuorempana. :|

Pointti onkin, KANNATTAAKO TÄLLAISISSA TAPAUKSISSA TEHDÄ NIIN KUIN SYDÄN SANOO, siten miten haluaisi?

 

[sinihammas]

No mun mielestä järkevämpää hankkia lapsi kesken opintojen kuin HETI opintojen jälkeen. On helpomnpaa palata takaisin kouluun kuin etsiä duunia siltä pohjalta, että on valmistunut 1-3 vuotta sitten, mutta ei ole kokemusta alalta.

 

[kolmen äiti]

Minä taas opiskelisin opintoni loppuun, hankkisin hitusen työkokemusta ja sitten vauvan. Vauvaahan voi "tehdä" vaikka opintojen loppusuoralla, kun ei koskaan tiedä kauanko siihen menee että saa nyytin syliinsä...

 

[mum84]

Minä tein niinkuin sydän sanoo. Lukion loppuessa tulin raskaaksi ja sain ensimmäisen lapseni 19 vuotiaana niinkuin halusinkin. Toinen lapsemme syntyi seuraavana vuonna. Töissä olen nyt ollut pari vuotta ja kolmas lapsi tulossa. Äitiysloman jälkeen suunnitteilla yrittäjän erikoisammattitutkinto. Minulla ei ole ongelmaa ollut siinä suhteessa että missä vaiheessa lapset tein, ne joilla niitä ongelmia asian suhteen oli, olivat muutamat sukulaiset.

 

[Elppa]

Mä ajattelisin ensin koko elämää pakettina, en vain opiskelua. Onko hyvä mies, tarpeeksi vakaa parisuhde? Sellainen opiskelun ala, joka on "muodissa" vieläl parin vuoden kuluttua? Jne. Kyllä mä ainakin sydämen mukana menin, vaikka olin "jo" 27 kun jätkä syntyi.

 

[Olkoon kuka mitä mieltä tahansa, mutta tämä on tot]

Mun mielestä on tyhmää ylipäätään suunnitella tekevänsä/hankkivansa lapsen/lapsia, koska se ei ole itsestäänselvyys! Toivottavasti saat haluamasi lapsen..... Surullista vain on kuulla, että toiset vaan tekee lapsia (oikein olisikin, että näitä LAPSEN tekijjöitä rankaistaisiin niin, ettei heille annettaisi lasta!), kun tietää lapsettomia perheitä, jotka eivät ole saaneet/saa, vaikka haluaisivat.. Meille on tulossa vauva - elämämme suurin ja kallein lahja, kaikkein rakkain<3

 

[Apuva]

Tee niinkuin sydämesi sanoo. Ehdit opiskella myöhemminkin. Onhan teillä silti yksi tienaamassa.

 

[misStar]

Mun mielestä on turha ootella "sopivaa" hetkeä lapsen teolle koska sitä ei välttämättä tule edes koskaan...
Ja esim. mulla nyt rv41 eli vauva tulossa hetkenä minä hyvänsä ja elämäntilanne on ihan toinen kuin silloin 9 kuukautta sitten.Silloin kumpikin oli töissä ja nyt me kummatkin suunnitellaan opiskelemaan lähtöä..eli turha sitä on suunnitella kun kaikki kuitenkin muuttuu..

 

[Valmis vanhemmuuteen]

No, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, että kyllä me ollaan vakiinnuttu ja molemmat olisimme valmiita ottamaan vauvan vastaan. Tietenkään ei voi tietää meneekö elämä niin kuin suunnittelee, eli esimerkiksi tulenko helpolla raskaaksi...

Ylipäätään elämää on vaikea ennustaa etukäteen, mutta kovasti toivomme vauvaa ja parisuhde on kunnossa.

 

[Blushing]

Mä päätin, me päätettiin, odottaa koulun loppuun. Tilanne muuten ihan sama kuin sulla, paitsi mieskin opiskelee. Tämän päätöksen tein, koska haluan saada nauttia vauva-ajasta ilman kiirettä mihinkään. Ilman ressiä siitä, että oppari pitää vielä tehdä (ja vielä pienen lapsen kanssa), ilman ressiä koko koulun päätöksen viemisestä.
Mieluummin koulu loppuun ja sitten voi ilman mitään kiireitä nauttia vauva- ajasta

 

[Valmis vanhemmuuteen]

Mun mielestä on tyhmää ylipäätään suunnitella tekevänsä/hankkivansa lapsen/lapsia, koska se ei ole itsestäänselvyys! Toivottavasti saat haluamasi lapsen..... Surullista vain on kuulla, että toiset vaan tekee lapsia (oikein olisikin, että näitä LAPSEN tekijjöitä rankaistaisiin niin, ettei heille annettaisi lasta!), kun tietää lapsettomia perheitä, jotka eivät ole saaneet/saa, vaikka haluaisivat.. Meille on tulossa vauva - elämämme suurin ja kallein lahja, kaikkein rakkain<3

Jotkut pariskunnat nimenomaan tekemällä tekevät lapsia.
Juuri siitä syystä, ettei vauvaa kuulu. Asioilla on puolensa.
(Luin erään lapsettomuudesta kärsineen pariskunnan haastattelun, jossa nainen sanoi, että häntä suututtaa ja riipaisee kun moititaan "lasten tekoa", vaikka he nimenomaan TEKEMÄLLÄ TEKIVÄT esikoistaan, lapsettomuushoitojen ja muiden keinojen avulla.)

 

[Blushing]

Vaikka mäkin puhun lapsen "teosta" niin tarkoitan sillä ajankohtaa jollain jätetään ehkäisy pois ja aletaan katsella josko vauvaa kuuluisi. En oikein jaksa viilata pilkkua tämmösten kanssa...

Toisaalta mekin ajateltiin, kun meilläkin yhteiseloa takana melkein 5 vuotta, parissuhde vakaa ja voi hyvin, että mitään kiirettä ei ole. Tietty koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta jos nyt tilastot vedetään mukaan niin yhtä hyvät mahikset iän puolesta on saada lapsia 21 v tai 23-24v.

 

[Vastarannankiiski]

Meilläkin pitkä suhde, mutta silti halusimme opiskella ensin ammattiin ja sitten vasta perustaa perhe. Olin 25v, kun aloimme esikoista yrittämään, vajaat 2 vuotta siinä yrittämisessä meni. Silti olen tyytyväinen valintaamme, jos olisi aiemmin ollut (vahingossa) tuloillaan, niin tulla olisi saanut.

 

[kolmen äiti]

Mun mielestä on tyhmää ylipäätään suunnitella tekevänsä/hankkivansa lapsen/lapsia, koska se ei ole itsestäänselvyys! Toivottavasti saat haluamasi lapsen..... Surullista vain on kuulla, että toiset vaan tekee lapsia (oikein olisikin, että näitä LAPSEN tekijjöitä rankaistaisiin niin, ettei heille annettaisi lasta!), kun tietää lapsettomia perheitä, jotka eivät ole saaneet/saa, vaikka haluaisivat.. Meille on tulossa vauva - elämämme suurin ja kallein lahja, kaikkein rakkain<3

Kuulostat hitusen katkeralta?
Toiset nimenomaan tekemällä tekevät lapsia. Siskonikin teki monta tuloksetonta vuotta ja kuinka kurjalta se tuntuikaan
Itse tarkoitan "tekemisellä" samaa kuin joku tuossa edellä; hetki jolloin sovitaan että vauva saa tulla jos on tullakseen ja ehkäisy jää pois.

 

[ninaTT]

Tee niinku sydän sanoo :heart: Mun mielestä on parempi tehdä lapsi kesken opintojen ja jatkaa niitä lapsen kanssa kuin keskeyttää hyvin alkanut ura.

 

[Otsoemo]

kuuntele sydäntä. Ei tuo ole mikään "apua"-tilanne. Tiedän monia joille lapsi on tullut paljon hankalampaan tilanteeseen. =)

 

[Vastarannankiiski]

Tee niinku sydän sanoo :heart: Mun mielestä on parempi tehdä lapsi kesken opintojen ja jatkaa niitä lapsen kanssa kuin keskeyttää hyvin alkanut ura.

...no riippuu ihan alasta. Ainakaan meidän työssä ei mitään maata järisyttävää tapahdu vaikka äippälomalle jäisikin..

 

[bdt]

No mun mielestä järkevämpää hankkia lapsi kesken opintojen kuin HETI opintojen jälkeen. On helpomnpaa palata takaisin kouluun kuin etsiä duunia siltä pohjalta, että on valmistunut 1-3 vuotta sitten, mutta ei ole kokemusta alalta.

oikein fiksusti ajateltu.

 

[vieras]

Itsellä tilanne se, että olen 25v, kaksi pientä lasta. Olen ollut viime vuodet kotona eli opiskeluaika olisi ensi syksynä edessä. Alaa nyt en paljasta mutta vaativaa opiskelu tulee käsittääkseni olemaan. Silti suunnitelmissa ja toiveissa on se kolmas pieni kesken opiskelujen. Koska niin kuin moni sanoi, helpompi on työelämään siirtyä suoraan koulusta tai mistä valmistuukaan.

Mä olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että uskallettiin tehdä asiat näin ja lapsia siunaantui silloin kun toivottiinkin. Mulla on vielä monen monta vuotta työelämää ja muuta edessäni, ei ainakaan siitä ole kiinni. Rahallisesti meitä autetaan omien vanhempieni taholta, mutta ilman apuakin takuulla pärjäisi. Siitä ei kannata ainakaan vauvahaaveita jättää "kiinni". Minusta kivempi ajatus saada lapset nuorena kun siihen kerran on ollut parisuhteen ym kannalta mahdollisuus.

 

[kui sydän sanoo]

Me ainakin ollaan eletty niin kui sydän sanonu. Eli mul jäi opinnot ku ekka tuli ja olin 18, ostettiin viel omakotitalo samaan aikaan, elettii tiukilla mut en katunu ja ny kolmonen tulos ja yhäkään en ole työssä käynyt, välil tiukempaa ollut, mutta kuiten, olen onnellinen näin, ehdin opiskella myöhemmin, ja tehdä viel piiiitkän työuran. (ikää ny 24)

 

[ninaTT]

Tee niinku sydän sanoo :heart: Mun mielestä on parempi tehdä lapsi kesken opintojen ja jatkaa niitä lapsen kanssa kuin keskeyttää hyvin alkanut ura.

...no riippuu ihan alasta. Ainakaan meidän työssä ei mitään maata järisyttävää tapahdu vaikka äippälomalle jäisikin..

Totta tuokin. Ajattelin omalle kohdalleni.

 

[Valmis vanhemmuuteen]

Toki jonkin verran haluan elämää kasaan ennen lasta, ihan järkisyistä. Olemme esim. antaneet vauvahaaveiden hautua tähän päivään asti, jotta saisin lukion suoritettua ja saisin mieluisan opiskelupaikan - siis edes jotain pohjaa, etten mä olisi ihan tyhjän päällä sitten kun lapsi on isompi.

 

[Hankey]

Ainut hankaluus, mikä tulee mieleen.on se että lapsen kanssa opiskelussa on omat kommervenkkinsä. Illalla on läksyjen tekoa ja kirjalliset tehtävät vievät ajatukset jo valmisteluvaiheessa. Lapsen sairastuessa puolisosi ei voi jäädä kotiin vaan se on aina sinun vuorosi (ellette saa mummoa/kummia tms hoitamaan) vaikka olisi tenttipäivä.

 

No, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, että kyllä me ollaan vakiinnuttu ja molemmat olisimme valmiita ottamaan vauvan vastaan. Tietenkään ei voi tietää meneekö elämä niin kuin suunnittelee, eli esimerkiksi tulenko helpolla raskaaksi...

Ylipäätään elämää on vaikea ennustaa etukäteen, mutta kovasti toivomme vauvaa ja parisuhde on kunnossa.

Eli teinirakkaudesta edelleen kyse... Sittenhän onkin hyvä erota parin vuoden sisään lapsen syntymästä. Eihän niin kaikille käy, mutta valitettavan usein ei teinirakkaudet kestä "totisen" aikuisuuden alkua lapsineen, opiskeluineen, asuntolainoineen yms.

 

[Valmis vanhemmuuteen]

No, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 6 vuotta, että kyllä me ollaan vakiinnuttu ja molemmat olisimme valmiita ottamaan vauvan vastaan. Tietenkään ei voi tietää meneekö elämä niin kuin suunnittelee, eli esimerkiksi tulenko helpolla raskaaksi...

Ylipäätään elämää on vaikea ennustaa etukäteen, mutta kovasti toivomme vauvaa ja parisuhde on kunnossa.

Eli teinirakkaudesta edelleen kyse... Sittenhän onkin hyvä erota parin vuoden sisään lapsen syntymästä. Eihän niin kaikille käy, mutta valitettavan usein ei teinirakkaudet kestä "totisen" aikuisuuden alkua lapsineen, opiskeluineen, asuntolainoineen yms.

Siksipä sanoinkin, että elämää ei voi eteenpäin ennustaa. Ei mulla ole tarkoituksena sen vuoksi erota nykyisestäni, että pääsisin jonkun muun kuin sen ensimmäisen pitkäaikaisen kumppanini kanssa lapsia yrittämään. Psst, mieheni ei ole se teinirakkauteni = ensirakkauteni.