Mitä mieltä tällaisesta miehestä kumppanina? Tykkäisitkö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hygieniasta huolehtimattomuus ja karjahtelu on mun silmissä sellaset miinukset, että ei käy, ei, vaikka ois muuten kuinka kiva. Ja myös toi, ettei viitsi kuunnella, olis mulle liikaa.

Mutta siis likaisuus ois ihan ylikamalaa. Mä voin kyllä lapselle huomauttaa, että vaihda sukat ja mee pesulle, mutta aikuisen pitää itse haluta olla siedettävän puhdas.
 
[QUOTE="vieras";23553066]Muistakaa ettei täydellistä miestä eikä naista ole olemassa![/QUOTE]

Riittävän täydellisiä on, oikeesti. se on tosi ällöä, jos toinen ei käy pesulla ilman pakottamista.
 
[QUOTE="vieras";23553066]Muistakaa ettei täydellistä miestä eikä naista ole olemassa![/QUOTE]

No ei oo, jokaisessa on vikansa. On mun miehessäkin vikoja, jotka voisi jonkun muun naisen tehdä hulluksi. Itse taas en niitä juurikaan huomaa. Ex sensijaan muistutti tuon ap:n miestä. Sen lisäksi oli väkivaltainen ja ongelmia päihteidenkäytön kanssa. Eniten mua hänessä kuitenkin riipoi se vastuusta luistaminen arkisista asioista ja äkkipikaiset raivonpuuskat. Ihan oikeasti hänen kanssaa tunsin olevani kuin murrosikäisen äiti.

Joku muu nainen pitäisi varmasti mun nykyistä miestä, joka on lauhkea, vähän arka ja varovainen ja tunnollinen kuin mikä, auttamattoman tylsänä ja epämiehekkäänä lapasena. Mulle hän on kuitenkin luonteeltaan se täydellinen mies. Musta on ihanaa olla kahden aikuisen välisessä parisuhteessa, jossa mua ei pakoteta sen enempää äidin kuin lapsenkaan rooliin jotta suhde toimisi, vaan saan olla ihan kumppani miehelleni.
 
[QUOTE="vieras";23554325]No ei oo, jokaisessa on vikansa. On mun miehessäkin vikoja, jotka voisi jonkun muun naisen tehdä hulluksi. Itse taas en niitä juurikaan huomaa. Ex sensijaan muistutti tuon ap:n miestä. Sen lisäksi oli väkivaltainen ja ongelmia päihteidenkäytön kanssa. Eniten mua hänessä kuitenkin riipoi se vastuusta luistaminen arkisista asioista ja äkkipikaiset raivonpuuskat. Ihan oikeasti hänen kanssaa tunsin olevani kuin murrosikäisen äiti.

Joku muu nainen pitäisi varmasti mun nykyistä miestä, joka on lauhkea, vähän arka ja varovainen ja tunnollinen kuin mikä, auttamattoman tylsänä ja epämiehekkäänä lapasena. Mulle hän on kuitenkin luonteeltaan se täydellinen mies. Musta on ihanaa olla kahden aikuisen välisessä parisuhteessa, jossa mua ei pakoteta sen enempää äidin kuin lapsenkaan rooliin jotta suhde toimisi, vaan saan olla ihan kumppani miehelleni.[/QUOTE]

Onneksi mun mies sentään ei ole väkivaltainen eikä ole ongelmia päihteiden kanssa.

Ei haittaisi vaikka mies olisi tylsäkin, tuo tiuskiminen vaan tekee niin pahan mielen usein.

Ja kun joku sanoi, että minussakin on vikaa, kun en vaan nosta miehen vaatteita pyykkikoriin, niin niinhän minä olen aina tehnytkin, korjannut hänen jälkensä siinä missä lastenkin, ja kehottanut pesulle tms.

Tuntuu tosiaan että joskus että olen hänen äitinsä enkä tasaveroinen kumppani.
 
Paha miinus on tuo henkilökohtaisen hygienian puute, jos se nyt on sitä. Miten usein hän sitten peseytyy?
Muuten ei mitään hirvittävää. kuka mies nyt oikeasti kuuntelee illalla vaimoaan mieluummin kuin katselee telkkaria? meillä on ainakin vaan kuuntelevinaan.

Sanotaanko, että jos olisin moisen valinnut, niin en varmaan vaihtaisi. Koska lapset tarvitsevat isän ja hän oli kai hyvä isä.
 
[QUOTE="hih";23554726]Paha miinus on tuo henkilökohtaisen hygienian puute, jos se nyt on sitä. Miten usein hän sitten peseytyy?
Muuten ei mitään hirvittävää. kuka mies nyt oikeasti kuuntelee illalla vaimoaan mieluummin kuin katselee telkkaria? meillä on ainakin vaan kuuntelevinaan.

Sanotaanko, että jos olisin moisen valinnut, niin en varmaan vaihtaisi. Koska lapset tarvitsevat isän ja hän oli kai hyvä isä.[/QUOTE]

Peseytyy pari kertaa viikossa yleensä, kun joka päivä jaksan muistuttaa asiasta. Yleensä vastaus on että "menen huomenna". Siis tätä ei todellakaan ole ollut ennen lapsia.

Olen kysynyt onko masentunut, ei kuulemma ole. Eikä siltä vaikutakaan.

Jännä että osa pitää ihan Ok kumppanina, ja osa taas ei. No, jokaisella on oma mittapuunsa, toiselle riittää vähempikin.
 
Kyllähän noissa miinuspuolissa on sen verran itselleni tärkeitä juttuja (kuten hygienia ja se, että mies ei jaksa olla kiinnostunut vaimon asioista, ei kuuntele jne), etten tuollaista miehekseni kyllä ottaisi. Mun mieheltäni löytyy kaikki nuo plussat, ilman miinuksia. Mutta kun kerran ap:lla ja miehellä on jo yhteisiä lapsia, niin eipä tuossa auta muu kuin tiukka keskustelu, pelisääntöjen sopiminen jne. Uskoisin, että kun miehessä kerran on paljon noita plussapuolia, niin hänessä voi piillä kyky muuttua, petrata edes joissain noissa miinuksissa.
 
[QUOTE="vieras";23553054]Mulle rasistisuus yksinään olisi niin iso miinus, että mitkään hyvät puolet eivät saisi mua alkamaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.[/QUOTE]

Peesi!
 
[QUOTE="vieras";23554754]Kyllähän noissa miinuspuolissa on sen verran itselleni tärkeitä juttuja (kuten hygienia ja se, että mies ei jaksa olla kiinnostunut vaimon asioista, ei kuuntele jne), etten tuollaista miehekseni kyllä ottaisi. Mun mieheltäni löytyy kaikki nuo plussat, ilman miinuksia. Mutta kun kerran ap:lla ja miehellä on jo yhteisiä lapsia, niin eipä tuossa auta muu kuin tiukka keskustelu, pelisääntöjen sopiminen jne. Uskoisin, että kun miehessä kerran on paljon noita plussapuolia, niin hänessä voi piillä kyky muuttua, petrata edes joissain noissa miinuksissa.[/QUOTE]

No, munkin mieheltä löytyi nuo kaikki silloin kun l apsia ei ollut vielä. Minä itsekin jaksoin meikata, laitttaa itseäni enemmän, käydä suihkussa useammin... ennen lapsia.
 
[QUOTE="aapee";23554751]Peseytyy pari kertaa viikossa yleensä, kun joka päivä jaksan muistuttaa asiasta. Yleensä vastaus on että "menen huomenna". Siis tätä ei todellakaan ole ollut ennen lapsia.

Olen kysynyt onko masentunut, ei kuulemma ole. Eikä siltä vaikutakaan.

Jännä että osa pitää ihan Ok kumppanina, ja osa taas ei. No, jokaisella on oma mittapuunsa, toiselle riittää vähempikin.[/QUOTE]

Mitä tapahtuisi jos et muistuttaisi? Olisi inhottavaa muistuttaa aikuista miestä. Lapsissa on jo niin kova työ.
 
[QUOTE="vieras";23554754]Kyllähän noissa miinuspuolissa on sen verran itselleni tärkeitä juttuja (kuten hygienia ja se, että mies ei jaksa olla kiinnostunut vaimon asioista, ei kuuntele jne), etten tuollaista miehekseni kyllä ottaisi. Mun mieheltäni löytyy kaikki nuo plussat, ilman miinuksia. Mutta kun kerran ap:lla ja miehellä on jo yhteisiä lapsia, niin eipä tuossa auta muu kuin tiukka keskustelu, pelisääntöjen sopiminen jne. Uskoisin, että kun miehessä kerran on paljon noita plussapuolia, niin hänessä voi piillä kyky muuttua, petrata edes joissain noissa miinuksissa.[/QUOTE]

Viimeksi eilen aamulla otin eron puheeksi, itkin ja sanoin etten vaan enää jaksaisi, kun mikään keskustelu ei auta vaikken mielestäni vaadi liikoja. En vaadi miestä muuttumaan, arvostamaan minua vaan enemmän, antamaan minulle aikaansa, keskustelemaan kanssani edes joskus, tai jopa viettämään kanssani kahdenkeskistä aikaa. Emme juuri koskaan käy missään kahdestaan. Haluaisin myös että mies ottaisi vastuuta enemmän kodista ja kodin asioista, ainakin kun on itse paljon kotona. Haluaisin tosiaan kumppanin, enkä yhtä isoa lasta.

Mies sanoi ettei halua luopua minusta koska rakastaa minua, ja lupasi skarpata. Näin se on mennyt ennenkin kun olen ottanut eron puheeksi. Pian kaikki on ennallaan.
 
Oletteko tehneet konkreettisia sopimuksia siitä, minkä pitäisi muuttua? Kirjoittakaa vaikka yhdessä paperille asiat, minkä on pakko muuttua, että pystyt jatkamaan suhteessa...tosin niin mekin yritimme. Ja lupasin antaa miehen yrittää vielä sen kerran, lupasin etten yhtään nalkuta enkä valita mistään vaan annan hänen yrittää, onnistuin myös lupaukseni pitämään. "Koeajan" jälkeen huomasin, että ei mikään ollut muuttunut. Mut kai siitä paperista oli se hyöty, että sen avulla mulle konkretisoitui, että mies ei lupauksistaan ja tahdostaan huolimatta kykene muuttumaan semmoiseksi, että minä voisin hänen kanssaan elää elämää, jota millään lailla voisi pitää normaalina parisuhde-elämänä.

Ja en siis todellakaan vaatinut mitään kuuta taivaalta, vaan että ihan semmoiset perusasiat, jotka jokaikiseltä muulta tuntemaltani päästään terveeltä aikuiselta ihmiseltä hoituvat ihan itsestäänselvästi, olisi toimineet. Niinkuin just säännöllinen peseytyminen ja hampaiden harjaus edes kerran päivässä.
 
[QUOTE="hih";23554770]No, munkin mieheltä löytyi nuo kaikki silloin kun l apsia ei ollut vielä. Minä itsekin jaksoin meikata, laitttaa itseäni enemmän, käydä suihkussa useammin... ennen lapsia.[/QUOTE]


Jaa, no meillä on 3 lasta ja edelleen mies jaksaa käydä vähintään kerran päivässä suihkussa, jaksaa urheilla ja pitää huolta itsestään. Samoin minä, urheilen väh. 4 kertaa viikossa, käyn suihkussa joka päivä, meikkaan... Huh, ja vielä jaksetaan molemmat pestä hampaatkin 2 kertaa päivässä. Mutta me ollaankin vissiin sitten supervanhempia...
 
En rikkoisi perhettä noiden miinusten takia. mieti minkätasoisia äijiä saisit kahden lapsen taviksena yh- äitinä...

Luultavasti samoja rasistisia besserwissereitä, joilla hyvällä tuurilla on alkoholiongelma ja väkivaltaisia piirteinä kaiken muun kivan lisäksi.

Rakentakaa suhdettanne, menkää vaikka pariterapiaan.
 
No jos olisin häneen rakastunut niin varmaan sietäisin noi miinukset, mutta näin listattuna en tykkää. Pahinta tossa on tyly käytös, muiden ylenkatsominen, rasistinen päänaukominen ja se että jumittaa tv:n ääressä niin ettei näe eikä kuule muuta. Rakastua voisin tuollaiseen ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä piirteet/tavat tulevat ilmi yllätyksenä sit joskus myöhemmin.
 
Ihan aluksi sanon, että jokaisen on tiedettävä nää jutut itse omassa sydämessään. Mitä joku toinen tekisi samassa tilanteessa voi olla ihan eri juttu, kuin mitä itse haluat. Ja sitä rakkautta, mitä teillä kenties on välillänne, ei kukaan ulkopuolinen pysty arvioimaan.

Mutta sitten itse kysymykseesi: mä en vois olla tuollaisen miehen kanssa. Syynä on, että haluan aikuisen kumppanin, joka osaa huolehtia itsestään ja kantaa omaan puolensa yhteisestä vastuusta. Mä jätin juuri lupaavan suhteen alun vähän samojen syiden takia. Mutta nyt oonkin sitten sinkku. Joten asiathan riippuu siitä, mitä elämältä haluaa ja mitä on valmista kestämään...

Jos päätät olla miehesi kanssa yhdessä, niin jotain sun on kyllä muutettava. Mitä tapahtuu jos lakkaat huolehtimasta miehen puolesta? Jos et enää muistuttaiskaan peseytymisestä? Mutta tyynesti nukkuisit muualla jos alkaa haista...?
 
[QUOTE="aapee";23554780]Viimeksi eilen aamulla otin eron puheeksi, itkin ja sanoin etten vaan enää jaksaisi, kun mikään keskustelu ei auta vaikken mielestäni vaadi liikoja. En vaadi miestä muuttumaan, arvostamaan minua vaan enemmän, antamaan minulle aikaansa, keskustelemaan kanssani edes joskus, tai jopa viettämään kanssani kahdenkeskistä aikaa. Emme juuri koskaan käy missään kahdestaan. Haluaisin myös että mies ottaisi vastuuta enemmän kodista ja kodin asioista, ainakin kun on itse paljon kotona. Haluaisin tosiaan kumppanin, enkä yhtä isoa lasta.

Mies sanoi ettei halua luopua minusta koska rakastaa minua, ja lupasi skarpata. Näin se on mennyt ennenkin kun olen ottanut eron puheeksi. Pian kaikki on ennallaan.[/QUOTE]


No ei tuo vielä riitä, että lämpimiksenne puhelette ja lupailette kuun taivaalta. Pitää tehdä yhdessä toimintasuunnitelma, kuinka saatte arjen ja yhteiselon toimivammaksi. Pistätte sen kahdenkeskisen ajan ihan kalenteriin ja sovitte, kumpi hoitaa lapsenvahdin, kumpi tekee ravintolavarauksen tms. Sovitte, mitkä ovat kotona olevan vanhemman kotityöt, mitkä kuuluvat työssäkäyvälle ja mitkä hoidetaan yhdessä. Ja kirjaatte ylös myös kuinka usein nämä asiat hoidetaan. Olisiko liikaa vaadittu, että esim. sinun tultua kotiin, keitätte kahvit ja istutte vartiksi kahvittelemaan ja juttelemaan päivän kuulumiset. Sovitte, milloin on miehen oma telkkuaika, jolloin saa rauhassa keskittyä ohjelmiinsa ilman että joku keskeyttää ja milloin taas laitatte toosan kiinni ja keskitytte yhteisiin asioihin.
 
En tykkäis! Vaikka jokaisessa ihmisessä omat hyvät ja huonot puolet, niin osa noista miinuksista oli niin painavia että muhun vaikuttais todella! En ottais tollasta miestä! Muttei se sitä tarkoita, etteikö jollekin sopis. :) Kuka mitäkin pitää tärkeänä...
 
[QUOTE="vieras";23554812]Oletteko tehneet konkreettisia sopimuksia siitä, minkä pitäisi muuttua? Kirjoittakaa vaikka yhdessä paperille asiat, minkä on pakko muuttua, että pystyt jatkamaan suhteessa...tosin niin mekin yritimme. Ja lupasin antaa miehen yrittää vielä sen kerran, lupasin etten yhtään nalkuta enkä valita mistään vaan annan hänen yrittää, onnistuin myös lupaukseni pitämään. "Koeajan" jälkeen huomasin, että ei mikään ollut muuttunut. Mut kai siitä paperista oli se hyöty, että sen avulla mulle konkretisoitui, että mies ei lupauksistaan ja tahdostaan huolimatta kykene muuttumaan semmoiseksi, että minä voisin hänen kanssaan elää elämää, jota millään lailla voisi pitää normaalina parisuhde-elämänä.

Ja en siis todellakaan vaatinut mitään kuuta taivaalta, vaan että ihan semmoiset perusasiat, jotka jokaikiseltä muulta tuntemaltani päästään terveeltä aikuiselta ihmiseltä hoituvat ihan itsestäänselvästi, olisi toimineet. Niinkuin just säännöllinen peseytyminen ja hampaiden harjaus edes kerran päivässä.[/QUOTE]

Ei olla paperille laitettu, mutta muuten ollaan noista kyllä puhuttu monet monituiset kerrat.

Yksi mikä ärsyttää paljon, on se, että vaikka mies itse on sotkuinen ja minä siivoan jäljet täällä, niin hän valittaa heti jos olen vaikka jättänyt jonkun tavaran väärään paikkaan. Eli omia virheitään ei näe, vain toisen. Tässä iltasella taas vetäisin vähän herneet nenuun, kun siivosin lattialta haisevat sukat pyykkikoriin, lasten lelut, iltapalatarpeet pois, siivosin keittiön tms., sitten itse olin päivällä unohtanut huulipunani pöydälle josta lapsi sen sai ja vei isälleen. Se oli sitten niin kamalaa että siitä piti valittaa, vaikka minä täysin valittamatta olin tapani mukaan järkkäillyt ja siivoillut paikkoja. Minä olen siisti ihminen ja harvoin unohdan tavaroitani mihinkään vääriin paikkoihin, mutta jos niin käy, niin aina saan kuulla siitä. :-(

Yksi vaihtoehto olisi vaan sitten tyytyä ja alistua. mutta kun minä en oikein ole sellainen. Pärjäisin kyllä yksinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en jättäisi todellakaan;23554828:
En rikkoisi perhettä noiden miinusten takia. mieti minkätasoisia äijiä saisit kahden lapsen taviksena yh- äitinä...

Luultavasti samoja rasistisia besserwissereitä, joilla hyvällä tuurilla on alkoholiongelma ja väkivaltaisia piirteinä kaiken muun kivan lisäksi.

Onko sulla käynyt mielessä, että ei siitä paskasta suhteesta ole pakko vaihtaa toiseen paskaan? Voi olla yksinkin, ja joskus se voi olla kaikista paras vaihtoehto.

Toisekseen, saako ap mieheltään loppujen lopuksi mitään muuta, mitä kumppanilta kuuluisi saada kuin seksiä? Mies ei kuuntele, ei tahdo viettää aikaa ap:n kanssa, ei osallistu kotitöihin, vaikka on kaikki päivät kotona. Voin kertoa, että semmoista naista ei ole joka ilman seksiä joutuisi elämään erottuaankaan, oli vaikka kymmenen lapsen yh, koska maailma on täynnä puutteessa olevia miehiä. Jos miehestä ei saa minkäänlaista tukea tai seuraa muuten, niin tuo yksi yksittäinen asia on kyllä äärimmäisen helposti ulkoistettavissa eikä tarvitse kuunnella kenenkään ilkeää tiuskimista tai pelätä karjumista. Veikkaan, että aika helposti löytyisi semmoinenkin seksiseuralainen, joka tajuaisi käydä siellä pesulla ihan oma-aloitteisesti.

Lapsistaanhan mies voisi huolehtia eron jälkeenkin.

Toki siis toivon, että ap. ja mies saisivat asiansa selvitettyä, mutta en keksi miten se onnistuisi ellei mies muutu todella paljon. Ap:n vaatimukset eivät ole mitenkään kohtuuttomia, vaan kuuluvat normaaliin parisuhde-elämään. Enkä tiedä, kykeneekö ihminen kuitenkaan muuttamaan persoonaansa niin paljon, mitä miehen olisi pakko jotta tuo suhde voisi toimia kuten PARIsuhteen kuuluu. Toki kannattaa yrittää vielä.
 

Yhteistyössä