Mitä mieltä tämmöisestä ystävästä?

["Terttu"]

Voisiko sanoa että noin joka toinen kerta, kun sovimme tapaamisen, olkoon se kahvit, lounas, lenkki, tai mitä vaan, tuo peruu. Syyt ovat mitä moninaisimmat mutta rivien välistä voi lukea ettei huvita tai jaksa, siis harvoin syy on että esim. kipeä. Joskus tuntuu että hän pitää minua pilkkanaan, tai ei arvosta yhtään. Ei ole kivaa kun tuntia ennen tapaamista tulee ilmoitus että ei jaksakaan...on minullakin elämä enkä ikinä antaisi toisen odottaa ja sitten ilmoittaa etten viitsikään lähteä. Siinä menee omatkin suunnitelmat ja sitten on yksin. Meillä on oikein kivaa ja mukavaa kun tavataan, oikeastaan aina, siksi ihmettelen miten tämä voi olla näin yksipuolista....

Mitä te tekisitte minun sijassani?
Lopettaisitteko yhteydenpidon?

Olen hälle sanonut tästä, hetkeksi muuttuu ja sitten sama jatkuu. Nyt vaan tuli minulle stoppi, en halua että mua kohdellaan huonosti. Itse oon häntä tukenut, kuunnellut ja piristänyt ja olen pitänyt oikein tärkeänä ihmisenä. Niin hänkin mulle sanoo, että oon tärkeä, ja välittää paljon jne. Mutta ei siltä vaikuta!

 

["Vieras"]

Tee samat temput hänelle jos tajuis..aika tuuliviiriltä kyllä vaikuttaa.

 

["Muusi"]

No, hän kuulostaa siltä, ettei oikeasti ole jaksanut tavata.

Ystävyytenne on kuitenkin hyvää, silloin kuin tapaamiset onnistuvat. Puhuisin asiasta uudestaan ja tapaisin ystävää harvemmin, jospa hän sitten jaksaisi aina tulla, kun ei tavata niin usein.

Ei kuulosta siltä, että hän tekisi noin sinulle koska ei arvosta sinua tms.

 

[hrthr]

Näitä aloituksia on tosi usein

Niin kauan kun ihmissuhteessa on enemmän hyvää kuin pahaa, sitä jaksaa. Kun pahan osuus kasvaa hyvää suuremmaksi, lakkaa jaksamasta.

 

[NoMother]

Minullakin oli tuollainen ystävä. Hän perui tapaamisia, lisäksi oli usein ärtyisä tapaamisissa, koska hänellä oli mukamas niin vaikeaa ja häntä piti lohdutella ja ymmärtää. Kyllästyin lopulta siihen, että minä sovittelin aikataulujani ja koin pettymystä, koska tapaamista ei tullutkaan. Lisäksi huomasin, että aloin olla jo helpottonutkin peruuntumisista. Lopulta vain erään hänen peruuttamansa tapaamisen (teatteri ja olin hankkinut liput) totesin, että eiköhän tämä ollut tässä, minulla ei ole enää aikaa eikä halua tällaiseen ystävyyteen. En enää suostuisi tuollaiseen kohteluun.

 

["Terttu"]

No en tiiä onko se oikein ystävää kohtaan että pahimmillaan puoli tuntia ennen tapaamista ilmoitetaan en jaksa, väsyttää tai pitääkin mennä jonnekin muualle....minusta se kertoo ettei toista arvosteta ja kohdellaan miten vaan

 

["vieras"]

Niin kauan kun ihmissuhteessa on enemmän hyvää kuin pahaa, sitä jaksaa. Kun pahan osuus kasvaa hyvää suuremmaksi, lakkaa jaksamasta.

Hyvin sanottu.

 

["Muusi"]

[QUOTE="Terttu";27820137]No en tiiä onko se oikein ystävää kohtaan että pahimmillaan puoli tuntia ennen tapaamista ilmoitetaan en jaksa, väsyttää tai pitääkin mennä jonnekin muualle....minusta se kertoo ettei toista arvosteta ja kohdellaan miten vaan[/QUOTE]

No tuossa olet ihan oikeassa. Todella inhottavaa käytöstä. Joku tässä jutussa saa minut tuntemaan, ettei ystäväsi tee tuota ilkeyttään... oletko yrittänyt puhua asiasta ja kysyä oikeita syitä? Pahoitteleeko hän käytöstään?

Voin olla väärillä jäljillä, toki hän saattaa olla vain moukka.

 

["Terttu"]

[QUOTE="Muusi";27820162]No tuossa olet ihan oikeassa. Todella inhottavaa käytöstä. Joku tässä jutussa saa minut tuntemaan, ettei ystäväsi tee tuota ilkeyttään... oletko yrittänyt puhua asiasta ja kysyä oikeita syitä? Pahoitteleeko hän käytöstään?

Voin olla väärillä jäljillä, toki hän saattaa olla vain moukka.[/QUOTE]

Pahoittelee kyllä. En usko että on ilkeä. Mutta ei se hyvältä tunnu kun useimmiten muihin juttuihin riittää virtaa... Toisena hetkenä perutaan minun kanssa, mutta seuraavana hetkenä mennään jonkun toisen kanssa. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Olen sanonut kyllä etten hyväksy moista kohtelua mutta luulen ettei pyydä mua enää minnekään...enkä minäkään.

 

["Terttu"]

Masentunut ei kylläkään ole

 

[NoMother]

Toki voi olla paniikkikohtauksia, surua, melankoliaa. Mutta uskon, että ne tietää ja vaistoaa. Oman ystäväni kohdalla oli joskus niin, että hän menikin johonkin muualle, jonka koki mukavammaksi. Eli usein petaili ja varmisteli itselleen varmaa seuraa ja tekemistä ja jos tuli jotain muuta, niin meni sinne. Sain kerran hänet kiinni tällaisesta, kun oli mukamas ollut kotona kipeänä. Tertun ystävän tapauksessa näin ei tarvitse olla. Kyse on mielestäni kuitenkin toisen ihmisen jonkinasteisesta hyväksikäytöstä, pidetään siinä varalla. Jos olisi paniikkihäiriötä tms, niin oletettavasti olisi tullut jollain tavoin ilmi. Olen sen verran raadollinen, että uskon ystävän olevan vain itsekäs. Omasta itsestä on kiinni, miten paljon toisen huonoa käytöstä jaksaa. hrthr:n ajatuksen kanssa samaa mieltä: jos suhteessa enemmän hyvää kuin pahaa, niin sitten sitä jaksaa.

 

[NoMother]

Terttu, miten vanhasta ystävyydestä on kyse? Tämä minun peruuttaja-ystäväni oli silloin melko uusi tuttavuus. Jos jokin vanha, hyvä ystäväni olisi alkanut käyttäytyä noin, olisin reagoinut toisella tavoin. Ottanut selvää vaikka väkisin, mistä kiikastaa ja jos olisi masennusta tms. niin olisin varmasti pysynyt ystävänä. Ymmärrän Metsänpeiton näkökannan: jos ihminen on pahasti masentunut, käytös ei ole normaalia. Mutta sitäkin voi käyttää hyväkseen, etsii luotettavan ihmisen ja käyttää häntä pahan olonsa purkamiseen.

 

["hmmm"]

jaa, jos äiti-ihminen jaksaa edes joka toinen kerta vääntäytyä treffeille jonkun ystävän kanss,a niin hienoa!

 

[lissukka.]

Ei pahalla, mutta ainoa joka tuohon voi vastata on hän itse.

Näin on. Minulla oli samantyylinen kaveri joskus. Ei siis mikään hirmu läheinen, mutta masentunut hän loppujen lopuksi oli. Saamaton, vaikka aina tavatessa pirteä.

 

["Terttu"]

Ei kovinkaan pitkä ystävyys, muutaman vuoden. Mutta asumme kohtalaisen lähekkäin, joten näkeminen on helppoa. MUTTA aika mahdotonta. Jos aikaa on mulle niin sitä on kiire heti seuraavaan paikkaan, tai jos me sovitaan että tehdään jotain, niin useimmiten ei kerkeekään mutta on ikävä huomata että toisen kanssa mennään ja siitä iloitaan. Helpompi tuo peruminen olis ymmärtää jos pyytäis sitten toisena päivänä ja tulisi, vaan ei....se on semmoista ylimalkaista...eikä hänellä ole enää pienet lapset joten ei se ole este