Mitä minä nyt teen?? KAIKKI on pilalla

[vv]

[QUOTE="jatuli";22464367]Tietenkin se on tähän vuoden aikaan joulu!
Arjesta selviän, tiedän sen. Ehkäpä jokin "paskiainen" nosti minussa päätään, koska en suostu alistumaan surevaksi haamuksi, vaan alan tehdä töitä sen eteen, että lapsillani on hyvät muistot aina, eivätkä muista että "se oli surkein joulu ikinä"--
Toki isän puuttuminen perhejuhlasta tekee siitä erilaisen, mutten suostu siihen, että lapsillani ei olis joulua.[/QUOTE]

EIköhän siitä tule jokatapauksessa lapsille "surkein joulu ikinä". Tarkoitin kylllä sitä, että eiköhän ne päällimmäiset murheet pitäisi kuitenkin olla miten asian selittää lapsille, käytännön järjestelyt (lastenvalvojat ynnä muut) sekä se, että miksi mies lähti ja onko tulossa takaisin. Jouluunon vielä yli kuukausi aikaa, sitä ehtii miettiä lähempänäkin.

 

[Koivunkäpy]

Jatuli, kirppikseltä/joulupuusta paketit, vielä ehtii hyvin ommellakkin jos on taitoa.
Itsekkin olen susirajalta, laita vaikka yv jos siltä tuntuu, jos nyt läheltä olisit niin voisimma vaikka kahville tulla, sais lapset muuta ajateltavaa.

Ja miehesi on typerä ja julma, eihän ero toki ole helppo ikinä, mutta 2kk ennen joulua pitäisi olla kuoleminen ja eroaminen kiellettyä :ashamed:

Onko lapset minkäikäisiä?

 

["voi"]

Raskas tilanne. Voimia ja tsemppiä. Jotkut miehet tekee tuon. Mutta tärkeintä on, että saatte tapaamiset toimiviksi jne.

 

["MoM"]

No, mä oon kokenu sen, että ukko kertoo yhtenä päivänä vaan, et nyt on loppu ja yksin pitää selvitä.

Niinhän se meni, sen päivän jälkeen vaan kaksi kertaa sillä viikolla nähtiin, asioiden hoitamisen merkeissä. Kului reilu puolivuotta, synnytin yksin lapsemme. Koskaan emme enään ole tavanneet ja emme tapaakkaan, lasta ei ole koskaan tavannut ja ei tapaakkaan.
Suhteessa ei silloin olut mitään vikaa, ei riitoja ei mitään. Se ihminen vaan oli jotain, jota niin monet ei vaan pysty käsittämään.

Mutta, ap. Vaikka nyt jäisitkin yksin lasten kanssa, varmasti kohtaat vielä ihmisen, joka on se oikea sinulle. Siinä ei paljoa paina lauma lapsia, kun se tulee vastaan. Usko siihen. Ja jos joulun valmistelu on se, millä sinä jaksat, ala rakentaa sitä. Mene vaikka kuun lopussa kirkon puolelle juttelemaan tilanteesta. Minä itse en kuulu kirkkoon, mutta tiedän sieltä saatavan apua elämän kriiseihin. Jo tuki tuo voimia keksiä ratkaisuja.

Ne lähtijät ei ehkä tajua, että kun se lähdön syy selviä lapsille vanhempina, voi ollakkin mukava tuntea oman jälkeläisensä viha loppuelämänsä.

 

["elviira"]

Mä en suostuisi siihen, ettei mulla ole enää aviomiestä eikä viidellä lapsella isää, mutta ap on päättänyt, ettei suostu siihen ettei lapsilla ole joulua.
No huolensa kullakin.

 

["juu"]

joko ap on shokkivaiheessa tai provo. Mulla pyöris huolena ekana lapset ja niiden reaktio tilanteeseen.

 

["jatuli"]

[QUOTE="juu";22464481]joko ap on shokkivaiheessa tai provo. Mulla pyöris huolena ekana lapset ja niiden reaktio tilanteeseen.[/QUOTE]

Antaisin mitä vain, että tämä olisi joku typerä vitsi!!

 

["jatuli"]

[QUOTE="elviira";22464465]Mä en suostuisi siihen, ettei mulla ole enää aviomiestä eikä viidellä lapsella isää, mutta ap on päättänyt, ettei suostu siihen ettei lapsilla ole joulua.
No huolensa kullakin.[/QUOTE]

Kerro minulle, miten voin pakottaa aikuisen ihmisen tänne takaisin?
Mitä väliä sillä on, suostunko minä siihen, että lasteni isä ei enää halua asua meidän kanssa? Se ei todennäköisimmin ole minun päätettävissä
Joulu taas on sellainen asia, joka on lapsille tärkeä, ja johon voin vaikuttaa.

 

["ohoi"]

Anteeksi kun en kaikkea jaksanut lukea, mutta jouluko sinua eniten huolettaa kun mies lähtee ja sanoo ettei jaksa niin montaa lasta? Miusta siun ( ja miehesi) huolet on vakavampia kuin yksi joulu.

 

["mä"]

Heti yhteys sosiaalitoimistoon ja varaat oikean ajan sosiaalityöntekijälle. Hän osaa auttaa taloudellisissa asioissa (perustoimeentulotuki sekä harkinnanvarainen, mieti valmiiksi mitä kaikkea tarvitsette välttämättä) ja jos hän ei itse ehdota, niin pyydä saada MLL:n lahjakortti. Myös seurakunnalta kannattaa kysyä jouluavustuksia ja pelastusarmeijalta.

Tälle palstallekin ilmestyy piakkoin ketju, jossa jaetaan vähävaraisille paketteja, ilmoittaudut ehdottomasti siihen mukaan.

 

[....]

[QUOTE="jatuli";22464316]Eipä ole. Kahdestaan olemme menneet läpi nämä 15 vuotta ihan kaikesta. Toki appivanhemmat ovat näennäisen kiinnostuneita olleet lapsista, omat vanhempani löivät ovet kiinni kun naimisiin menin mieheni kanssa.[/QUOTE]

Taisi vanhemmat olla oikeassa....
Mutta muuten, niin lakkaa nyt tuota joulua sureksimasta, se nyt lienee pienimpiä ongelmiasi tällä hetkellä. Ei se lasten elämä ole pilalla, vaikka yksi joulu vähän vaatimattomampi olisi.

 

[,,,]

[QUOTE="Majuri";22464395]Noin siinä käy, kun JATKUVASTI AUOTTE PÄÄTÄNNE TURHASTA MIEHELLE[/QUOTE]

Aamen!

 

["Juu"]

Musta tuntuu kummalta että jos mies lähtee ovet paukkuen täysin yllättäen kun on väsynyt lasten sairasteluun ja muuhun, niin vaimon eka reaktio on että no niin, sinne meni, se on loppu ny, alanpa elää marttyyri-yh:n elämää.

Jos tilanne tuli kun salama kirkkaalta taivaalta niin pakko teidän on PUHUA asiat selviksi. Jos miehellä meni kuppi nurin jaksamisen kanssa, hän voi löytää vielä sen jaksamisen ja vaikka hakea ulkopuolista apua jaksamiseen. Siinä vaiheessa kun mies on niin uupunut henkisesti että on valmis hylkäämään 5 lasta, voisin sanoa melkosella varmuudella että alkaisin itse miettiä jonkinasteista masennusta, stressiä tms.

 

[ihmettelee]

Nyt kyllä kerrot mihin se miehes meni, äidilleen? Uusi nainen? Pakkohan hälläkin oli olla joku suunnitelma... vai oikeestikko se oli joku päähän pisto ja nyt miehes harhailee pihalla matkalaukku kainalossa?

 

["vieras"]

mun provokello soi.
onko tämä nyt uusi kusetustapa hyväuskoisille palstalaisille, lapsille ilmaiset joululahjat...?

 

[kaikkee ne kehtaa]

Tais sittenkin olla se provo, hohhoijaaa.

 

["Hmmm"]

Te kaikki jotka vaivaatte päätänne sillä että ap miettii joulua ensimmäisenä, niin olette varmaan kuulleet että ihmiset on YKSILÖITÄ erityisesti kriisin hetkellä ja käsittelevät asioita omalla tavallaan. Kyseessä voi olla puhdas suojamekanismi, ja niin kuin ap itse sanoi, niin ainakin sellainen asia mihin pystyy itse vaikuttamaan.
Jaksamisia ap:lle.

 

[nanaali]

Hupaisaa.

 

[:/]

Kyllä minä ymmärrän miksi joulu on ensimmäinen asia mielessä. Kun meidän kaksoset syntyivät kolme kuukautta ennen laskettua, oli jouluun reilu kuukausi. Ja suurin suru minulla oli aluksi, miten surkea joulu esikoiselle nyt tulee. Joulu oli ainoa tuttu asia, asia jonka pystyi jotenkin hallitsemaan. Kaikki muu oli liian uutta, yllättävää ja pelottavaa.

Älkää kiltit toista lynkatko, jos ensimmäisenä huolehtii sellaisesta asiasta joka on tuttua. Ap:lle kaikki tuli niin yllättäen, ettei hän ole vielä ehtinyt käsittelemään mitä muuta tilanne tuo tullessaa ja vaatii. Kyllä hän tietää, että joulu tulee kuitenkin ja sekin jotenkin hoituu. Se vain on nyt ainoa turvallinen asia ajateltavaksi. Mutta eiköhän jo päivän päästä ole ehtinyt jäsentelemään ajatuksiaan ja silloin päällimäisenä mielessä on muut käytännön asiat.

Stemppiä ap:lle!

 

["Niin"]

[QUOTE="Hmmm";22464594]Te kaikki jotka vaivaatte päätänne sillä että ap miettii joulua ensimmäisenä, niin olette varmaan kuulleet että ihmiset on YKSILÖITÄ erityisesti kriisin hetkellä ja käsittelevät asioita omalla tavallaan. Kyseessä voi olla puhdas suojamekanismi, ja niin kuin ap itse sanoi, niin ainakin sellainen asia mihin pystyy itse vaikuttamaan.
Jaksamisia ap:lle.[/QUOTE]

Te kaikki jotka vaivaatte päätänne sillä että ap:n mies hylkäsi lapsensa koska ei jaksanut sairastelua, niin olette varmaan kuulleet että ihmiset ovat YKSILÖITÄ ja erityisesti kriisin hetkellä käsittelevät asioita omalla tavallaan. Ap:n miehen käyttäytymisessä kyseessä voi olla puhdas suojamekanismi, ja niin kuin mies sanoi, lähteminen voi olla kriisin hetkellä ainoa asia johon oma jaksaminen tuntuu riittävältä.

 

["torsti"]

Miksi kaikki takertuu nyt tuohon jouluun? Hei haloo! Lasten isä on häipynyt ja sanonut että keskustelut hoidetaan lastenvalvojan kanssa... Voi blaah...

 

["vieras"]

Hei haloo! Eikö teille koskaan ole tullut mitään isoa asiaa ihan shokkina? Kyllä siinä pää usein tekee niin, että joku yksittäinen asia nousee pinnalle - ap:lla nyt joulu. Hyvä se on sivusta nenänvartta pitkin taivastella, että "minä kyllä tuossa tekisin niin ja näin". Ei se kuulkaa niin mene.

Miellä kans mies sai perhe-elämästä tarpeekseen kun lapset oli pieniä. Ihan yllärinä tuli minulle. Päällimmäinen huoli minulla oli seuraavalle viikolle sovittu juttu, johon tarvitsin mieheltä autokyytiä. Parin päivän päästä asioilla oli jo toinen tärkeysjärjestys. Meillä mies muutaman kuukauden jälkeen huomasi, että haluaakin olla meidän kanssa. Ja vierellä on pysynyt jo vuosia

Ap, tsemppiä! Kyllä sinä pärjäät ja saat asiat järjestykseen.

 

[48h sääntö]

Miten voi olla muka mahdollista, että olette onnistuneet olemaan yhdessä peräti 15 vuotta ja sitten tulee erouutinen kuin salama kirkkaalta taivaalta ja täydellinen varmuus siitä ettei ole mitään tehtävissä? Tässä näen 3 vaihtoehtoa: 1. provo, 2. liian tuore juttu, minkä takia tunteet pinnassa, shokkitila, jumitus ja tunne siitä, ettei ole mitään tehtävissä (mikä mielestäni lähinnä totuutta näistä kolmesta) tai 3. olet käsittämättömän taitamaton parisuhdeasioissa ja se, että psyit suhteessa noinkin kauan oli pelkästään "hyvää tuuria" eikä lainkaan teidän kahden suunnittelema ja aikaansaama.

 

[Moraalinvartija]

Sitä on vaikea selittää, mutta hyvin luultavasti reagoisin itse samoin. Projektin (joulu) avulla selviää pahimman kriisin yli, syntyy usko huomiseen ja elämän jatkumiseen.

A.p: sinä saat aivan varmasti tehtyä lapsille sen joulun:flower:Nyt kiiresti huutikseen etsimään halvalla lahjoja (esim. satu cd:t tai kirjat tms)! Meillä pienimmät on myös olleet ihan tohkeissaan jo siitä, jos paketista paljastuu rasia suklaarusinoita Kyllä ne aika vähästä on kuitenkin onnellisia! Ja ehkä saatte kuitenkin sukulaisilta/kummeilta muutaman paketin? Jos yhtään osaat, tee toki itsekin. Lorupussi, omatekoinen peli, prinsessapuku tms..Isommat lapset onkin hankalampia, mutta jos heille jotain kalliimpaa yhteistä?

Muista myös, kun olet sen joulun (hienosti!) järjestänyt, surra. Koska kyllä se surukin sieltä tulee kun sille on tilaa ja se on pakko surra aikanaan.

 

[v]

Huonossa suhteessa on turha roikkua koska meillä on vain yksi elämä elettävänä.