Mitä minä nyt teen?? KAIKKI on pilalla

["äiti"]

Mene hyvä ihminen töihin vai millä ajattelit vuokran maksaa ja lapset elättää?

 

[Best Regards]

Kyllä ne asiat siitä alkavat järjestyä pikkuhiljaa, vaikka alkuun ajatus ehkä tuntuukin mahdottomalta. Parasta on toki varautua siihen, että asiat tulevat olemaan noin, eikä mies palaa. Mitä nopeammin alat rakentaa elämääsi itsesi varaan, sitä paremmin selviydyt - siinäkin tapauksessa, että mies palaisi takaisin.

Löydät kyllä itsestäsi voimavaroja, joita et tiennyt olevankaan!

 

["juu"]

tää stoori on melkein liijan uskomaton ollakseen totta. Käy se Kimmelistä lauantaina hakemassa takas himaan. Siellä kait se pyörii ja ettii uutta kotia.

 

["mä"]

Eron hetkellä minäkin mietin ensimmäisenä joulua, lapsen joulua. Se oli ainoa asia, mitä lapsi itse osasi murehtia, kun tiesi sellaisen tulevan (raha-asioista tai muista sellaisista lapsi ei mitään tiennyt, joten ei hän sellaisia osannut murehtia). Ja ehdottomasti halusin ehkäistä lapselta kaiken mahdollisen murheen ja surun, mitä vain voin. Eron tuoma murhe oli lapselle jo ihan riittävä kannettavaksi.

Joten ymmärrä täysin, miksi ap miettii nyt joulua ja joulun miettiminen nyt on aivan oikein!

 

["vieras"]

En ihmettele minäkään vaikka ap ajattelee vaan Joulua ja miten siitä selviää. Samaa varmaan ajattelisin minäkin.
Jos se mies tosiaan lähti eikä takaisin tule, niin tottakai hänen täytyy myös osallistua lasten elatukseen. Tuet kuuluu sulle myös, ainakin ens kuun alusta, kuluvasta kuusta en tiedä miten lasketaan.
Kyllä sää tässä elämässä selviät kun alkuun pääset ja Joulusta :heart: myös :hug:

 

["Joo"]

Onkohan nyt ihan viisasta kertoa isän lähdöstä lapsille samana päivänä kun isä on lähtenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ilmoittanut ettei jaksa enää?

Vai onko ap jo päättänyt että jos kyseessä olikin miehen hetkellinen kriisi ja hän palaakin tänään illalla, niin takaisin ei ole tulemista? Vai sittenkö kerrotaan lapsille että lällislää, ei iskä lähtenytkään?

Oikeasti, ota nyt rauhassa muutama päivä.

 

["vieras"]

Tuli mieleen te jotka ihmettelette kun ap:lla joulu vaan pyörii mielessä, niin oletteko oikeasti ikinä joutuneet äkillisesti kriisitilanteeseen? Usein siinä käy juuri niin, että ihminen takertuu johonkin pikkuasiaan mitä pyörittelee mielessään, kun tajunta kieltäytyy ymmärtämästä kokonaisuutta. Tavallaan itsesuojelua. Tottakai sitä mieluummin miettii että pettyvätkö lapset jouluna, kuin että millä pystyvät hyväksymään sen että isänsä on hylännyt heidät.

 

["Joo"]

[QUOTE="vieras";22466848]Tuli mieleen te jotka ihmettelette kun ap:lla joulu vaan pyörii mielessä, niin oletteko oikeasti ikinä joutuneet äkillisesti kriisitilanteeseen? Usein siinä käy juuri niin, että ihminen takertuu johonkin pikkuasiaan mitä pyörittelee mielessään, kun tajunta kieltäytyy ymmärtämästä kokonaisuutta. Tavallaan itsesuojelua. Tottakai sitä mieluummin miettii että pettyvätkö lapset jouluna, kuin että millä pystyvät hyväksymään sen että isänsä on hylännyt heidät.[/QUOTE]
No tossa tilanteessa ei siltikään ole järkevintä kertoa lapsille että juu kuulkaas, iskä hylkäs teitit mutta huoli pois, äiti tässä keskittyykin joulun järjestämiseen. Enemmän se isän lähtöuutinen lapsia järkyttää, joten siihen heitä ois vähän kannattanu valmistella.

 

["vieras"]

[QUOTE="Joo";22466858]No tossa tilanteessa ei siltikään ole järkevintä kertoa lapsille että juu kuulkaas, iskä hylkäs teitit mutta huoli pois, äiti tässä keskittyykin joulun järjestämiseen. Enemmän se isän lähtöuutinen lapsia järkyttää, joten siihen heitä ois vähän kannattanu valmistella.[/QUOTE]

Tottakai, olen samaa mieltä. Toisaalta ainakin isommat lapset haluavat varmasti selityksen miksei isä ole kotona, joten mikä on sitten parempi, keksiä hätävalheita vai kertoa totuus. Vaikea tilanne.