Mitä mun pitää sanoa lääkärille, kun epäilen että olen masentunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Masentunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Masentunut

Vieras
Tällä viikolla vihdoin ja viimein sain hommattua itselleni ajan lääkäriin, epäilen olevani erittäin masentunut. En pysty menemään töihin, saati hoitamaan tätä kotia ja lapsia.
Mutta tiedättekö, mä olen niin pitkään joutunut pitämään sellaista "mulla on kaikki hyvin, ei kait täs mitään hätää oikeasti ole" -roolia päällä, että en oikeasti tiedä miten sille lääkärille mitään kerron. Vai saako hän kaiken kyselemällä selville ja näkee "pinnan alle", että kaikki on ihan rikki ja palasina, etten jaksa enää. Mä en tiedä voinko avautua hänelle rehellisesti vai yrittääkö mun ajatukset pakottaa kaiken näyttämään taas "hyvinvoivalta".
Miten teillä on juuri se ensimmäinen juttelu sujunut lääkärin kanssa? Tehtiinkö masennustestejä tms. kartoitusta? Kerroitteko elämästä ja tunteista ilman mitään estoja?
Mua niin ahdistaa ja pelottaa tuo tuleva lääkärikäynti.
 
Mä menin ekan kerran neuvolan kautta psygologille jutteleen. Tosin mä huomasin sen, että sielläKIN vedin jotain roolia et , juu juu eihän tässä niin kamalaa ole ja jne. Vaikka olin tosi rikki ja hajalla:(
Siellä hän teki mulle sen testin jossa mun "pisteet" näytti et olen siiä ja siinä olenko masentunut...
Sovittiin et katellaan ja jos olo vielä pahentuu tuun uudestaan. No siinä sit kävi niin et olo TODELLAKIN huononi ja soitin itse (miehen pakottamana kylläkin) neuvolalääkärille ja hän kirjoitti mulle siltä istumalta cipralexia. SE auttoi mulle tosi hyvin ja söin sitä n. 9kk.
Toisella kertaa (taas synn.jälk. masis) tunnistin oireet jo itse ja sanoin neuvolassa että taitaa olla taas masis niin kirjoittivat taas cipralexia jota söin vain 6kk. Nyt ei mitään mulla, olo ok. selvisin niistä...
Mutta sen vaan sanon että KERRO rehellisesti miltä suta tuntuu!!!
 
Kiitos vastauksista. Taidan pyytää sen testin ja keskityn kovasti siihen, etten piilota tunteitani. On oikeasti todella rankkaa vetää tätä "kaikki hyvin"- roolia muille, kun yksin ollessa seinät kaatuu päälle ja itku on todella herkässä. Ihan mitättömät asiat saa maailman kaatumaan.
Mä vihaan tätä oloa, koska 8 vuotta sitten mä olin niin iloinen ja ulospäinsuuntautunut nuori nainen ja nyt olen ahdistunut, pelokas, kotona lymyävä itkuinen peikko.
 
Beckin testi löytyy täältä: http://www.xestia.net/testit/bdi.php

Olin yllättynyt tuloksestani. 24 pistettä, viimeksi se oli 54 ja sitä ennen 58 (eli erittäin vakava masennus). Elämä tuntui paljon paremmalta jo silloin kun sain 54 pistettä, se oli eräänlaisen "käännöksen" aikaa, tai ainakin minusta tuntui siltä. Ehkäpä se sitten olikin.
 
tuo testi tuntuu muuten tosi naurettavalta. en ite ainakaan masentuneena osaa sanoa, onko mun kiinnostus muihin ihmisiin vähentynyt tai tuntuuko historia sarjalta epäonnistumisia. nyt kun on vuosien mittaan saanut vähän perspektiiviä, niin ois pitäny vastata niihin se pahin vaihtoehto, mutta vastasin aina jonkun keskivaihtoehdon ja meni aika lottoamalla muutenkin ne lomakkeet kun en osannu sanoa.. silloin ei vaan itse ymmärrä ja kaikki tuntuu hailealta eikä edes muista miltä joskus on tuntunut ja mikä on normaalia. ainahan se oma olotila sillä hetkellä tuntuu normaalilta. itellä on ainakin tällaista täydellistä arviointikyvyn ja päätöksenteon puutetta masentuneena. sekin kysymys, että" tappaisin itseni heti, jos se olisi mahdollista"! mietin aina, että kuka (elävä) oikeasti voi ruksia sen. jos on jossin pakkopaidassa niin miten voi pitää kynää kädessä jajos ei ole pakkopaidassa niin miksei sitten tapa sillä kynällä itseään siinä heti kun kerran on mahdollisuus. ihan paradoksaalinen koko kysymys.
 

Similar threads

Yhteistyössä