Mitä mun pitää tuolle lapselle kertoa.. ihan avuton olo :(

[apuja]

Kerrot kuinka olit aina halunnut ihan oman lapsen, ajattelit että tuossapa kiva mies, sen kanssa saisi mukavan pienokaisen, isä ei valitettavasti ajatellut niin...

juu,muuten hyvä mutta se ei vaan mennyt kyllä näin..
ihan hyvä tulla tuollaisia selittämään kun et asiasta mitään tiedä.

Siis tässähän tämä vieras yritti vain auttaa?!

Huhhuh.

sori,taidan ottaa liian helposti itseeni tässä asiassa. en ymmärtänyt sitä noin ennenkuin sanoit. anteeksi.

 

[apuja]

Minä olen sanonut kun lapsi on puhunut jotain toisten lasten isistä että joillakin on yksi äiti ja yksi isä, joillakin kaksi äitiä tai kaksi isää, joillakin on kaksi mummoa ja kaksi ukkia tai vain yksi mummo, ja meillä on äiti, koira, ukki ja mummo. Lapsesta tilanne tuntuu normaalilta, kuten myös että jossakin perheessä on paljon lapsia ja hänen kanssaan samanikäinen ystävä onkin nuorin, vaikka lapsi itse on meillä vanhin kun koira lasketaan nuoremmaksi.

tuo on varmaan hyvä idea,puhua noin erilaisista perheistä! koitetaan tätä..
ehkä yritän siirtää sen pahimman stressin myöhempään ajankohtaan kun tyttö oikeesti ymmärtää että kyllä hänelläkin isä on..
en vaan osaa olla miettimättä näitä.

 

[harmaantui]

Ja mä tulen valehtelemaan lapselleni sitten kun sen aika on, niin julmalta kuin se kuulostaakin.
Sanon, että en tiedä kuka hänen isänsä on.
Tietysti painotan, kuten kyllä muutenkin, että se ei tarkoita sitä, etteikö lapsi olisi rakas ja ihana.
Mä olen tehnyt lupauksen lapsen "isälle",jota en kyllä todellakaan isänä pidä, ja elämä on uomissaan nyt. Ja tulee olemaankin aina, sillä tein itse päätökseni ja elän sen mukaan. Olen onnellinen. Ja pidän huolen, että niin on lapsikin, sen parhaaksi teen mitä teen, jätän sanomatta asioita jne., mies kun ei ikinä halua lasta elämäänsä.

Niin, voin kertoa näin aikuisen näkökulmasta että on todella ikävää kun äiti ei kerro kuka isä on vaikka tietää... Huolimatta siitä että mies/isä ei halua elämäänsä, niin haluaisin kuitenkin *tietää* kuka se on. Eikä minullakaan ole mitään vaatimuksia mihinkään suuntaan, en välttämättä edes koettaisi ottaa yhteyttä, mutta se tieto. Aiotko viedä salaisuuden mukanasi hautaan?

 

[apuja]

jos täällä on ihmisiä joilla ei ole isä elämään kuulunut niin olis mukava kuulla mitä olette miettineet ja mitä tunteita se on herättänyt kun isä ei ole elämään kuulunut?

 

[meillä näin]

http://www.pienikarhu.fi/kasvattajat.htm

Kirjastosta olen joskus aikonut lainata tuon linkin takaa esittelyssä löytyvän kirjan "Perhekirja" mutta en ole muistanut, vaikuttaa ihan hyvältä esittelyn perusteella.

 

[apuja]

http://www.pienikarhu.fi/kasvattajat.htm

Kirjastosta olen joskus aikonut lainata tuon linkin takaa esittelyssä löytyvän kirjan "Perhekirja" mutta en ole muistanut, vaikuttaa ihan hyvältä esittelyn perusteella.

vaikuttaa hyvältä kirjalta. kiitos vinkistä

 

[hei]

Voisitko kertoa tytölle vaikka sen että äiti ja isä ei voi asua yhdessä. Ettei hän ala ajattelemaan että itsessä vika..

 

[harmaantui]

jos täällä on ihmisiä joilla ei ole isä elämään kuulunut niin olis mukava kuulla mitä olette miettineet ja mitä tunteita se on herättänyt kun isä ei ole elämään kuulunut?

No muuten se ei ole haitannut, ihan normaalisti kasvettu, mutta se on TODELLA kamalaa kun on joistakin isään liittyvistä asioista valehdeltu. JA kun suku saa tietaa jotkut asiat ennen kuin henkilö joita ne koskee niin johan alkaa sappi kiehua. Sellaisissa tilanteissa äiti teke todella paljon hallaa itselleen.

 

[apuja]

jos täällä on ihmisiä joilla ei ole isä elämään kuulunut niin olis mukava kuulla mitä olette miettineet ja mitä tunteita se on herättänyt kun isä ei ole elämään kuulunut?

No muuten se ei ole haitannut, ihan normaalisti kasvettu, mutta se on TODELLA kamalaa kun on joistakin isään liittyvistä asioista valehdeltu. JA kun suku saa tietaa jotkut asiat ennen kuin henkilö joita ne koskee niin johan alkaa sappi kiehua. Sellaisissa tilanteissa äiti teke todella paljon hallaa itselleen.

olen kanssa kuullut että pahempi on jos ei kerro asioista.
Minä aijon kertoa kyllä tytölle isästää.. ja koittaa hänestä jotain hyviä juttuja keksiä,haukkuminen ei varmasti ole hyväksi vaikka omat tunteet onkin mitä on
Koitan kuitenkin ajatella lapseni parasta.
Ja mukava tietää että ei ole kuitenkaan elämääsi "pilannut" isättömyys.
Pitäis varmaan itseni vaan oppia rentoutumaan ja luottaa siihen että asiat kyllä sujuu ja olla stressaamatta ihan kaikesta näin kamalasti. varsinkaan kun ei asiaan voi vaikuttaa.

 

[se vieras joka aikoo valehdella]

Aion viedä salaisuuden hautaan. Koskaan ei voi tietää, haluaisiko lapsi sittenkin ottaa yhteyttä.
Vaikka lapsi olisi aikuinenkin, en halua että hän joutuu tieten tahtoen torjutuksi.
Tai että väkisin alkaisi tekemään tuntemattomasta ihmisestä isää, siis että vaatii isyyttä, minusta sekin on sinänsä väärin, että minulla on ollut mahdollisuus valita, koska olen tiennyt "isän" kannan alusta saakka ja kanta oli, ettei koskaan, missään tilanteessa halua olla isä.

Eikä lapsi tiedä minun valehtelevan, sehän voisi aivan hyvin olla totuus, että en tiedä kuka isä on. Myöskään en tiedä missä tämä mies nykyään asuu, tms., enkä todellakaan ala kaivaa tietoa esille vaikka se olisikin mahdollista.

Tämä on minun elämääni, myös lapseni elämää. Minä olen tehnyt päätöksen, jonka mukaan elämme.

 

[se vieras joka aikoo valehdella]

En ole myöskään kertonut totuutta kenellekään, joten sitä ei pääse tapahtumaan, että joku muu asioista tietäisi ennen lastani.

 

[voi ei]

Minusta parempi on kertoa että isä ei osannut olla isä kuin se ettei halunnut edes yrittää

Voisi olla hyvä.

No ei minusta. Aivan kamala ehdotus. Lapsihan alkaa miettiä, että mikä HÄNESSÄ ITSESSÄÄN on kun se isä ei halunnut edes yrittää olla isä.

Anna asian olla. Lapsi on todennut, ettei hänellä ole isää. Myöhemmin tulee ne kyselyt, että missä ja miksi. Silloin kerrot, että kaikilla lapsilla on isä, lapsia ei pysty tekmään maailmaan muuten. isä tarvitaan siihen. Mutta tämän lapsen isä asuu muualla, ei teidän kanssanne. tms.

 

[vieras]

Minusta parempi on kertoa että isä ei osannut olla isä kuin se ettei halunnut edes yrittää

Voisi olla hyvä.

No ei minusta. Aivan kamala ehdotus. Lapsihan alkaa miettiä, että mikä HÄNESSÄ ITSESSÄÄN on kun se isä ei halunnut edes yrittää olla isä.

Anna asian olla. Lapsi on todennut, ettei hänellä ole isää. Myöhemmin tulee ne kyselyt, että missä ja miksi. Silloin kerrot, että kaikilla lapsilla on isä, lapsia ei pysty tekmään maailmaan muuten. isä tarvitaan siihen. Mutta tämän lapsen isä asuu muualla, ei teidän kanssanne. tms.

Onko sinulla luetun ymmärtämisessä vikaa? Luepas kuule uudelleen...

 

[vieras]

Mun kaverin tytöllä "ei ollut isää" viiteen vuoteen. Eräänä päivänä isä ottikin yhteyttä ja halusi tutustua tyttöön. Nykyään tapaavat säännöllisesti, ja hyvin on kuulemma mennyt. Joskus voi käydä näinkin, eli kannattaa tosiaan miettiä, mitä isästä kertoo.

 

[meillä näin]

Silloin kerrot, että kaikilla lapsilla on isä, lapsia ei pysty tekmään maailmaan muuten. isä tarvitaan siihen. Mutta tämän lapsen isä asuu muualla, ei teidän kanssanne. tms.

Itse olen ajatellut kertoa kun aihe tulee joskus ajankohtaisemmaksi että lapsen tekemiseen tarvitaan nainen ja mies ja periaatteessa kuka tahansa käy siihen hommaan, mutta äiti ja isä ovat niitä jotka sitten lapsen kanssa elävät ja häntä hoitavat. Mun mielestä kerran kikkelillä tuikkaaminen ei tee kenestäkään miehestä isää, vaan se isyys tulee ihan muista jutuista.

 

[harmaantui]

En ole myöskään kertonut totuutta kenellekään, joten sitä ei pääse tapahtumaan, että joku muu asioista tietäisi ennen lastani.

No hyvä että *kukaan* ei tiedä asiasta, mutta se ei tietenkään estä sitä etteikö lapsi joskus miettisi sitä, vaikka viiskymppisenä. Silloinhan isä voi jo olla kuollut, ja sinäkin, mutta lapsi ehkä haluaisi tietää onko hänellä muuta biologisesti läheistä sukua, esim. sisaruksia. Onko reilua ettei hän saa sitä koskaan tietää? Sitäpaitsi vasta oli Englannissakin aika kamala tapaus kun sisarukset olivat menneet keskenään naimisiin ilman että tiesivät olevansa sisaruksia, kun kukaan ei ollut kertonut mitään...

 

[se vieras]

En ole myöskään kertonut totuutta kenellekään, joten sitä ei pääse tapahtumaan, että joku muu asioista tietäisi ennen lastani.

No hyvä että *kukaan* ei tiedä asiasta, mutta se ei tietenkään estä sitä etteikö lapsi joskus miettisi sitä, vaikka viiskymppisenä. Silloinhan isä voi jo olla kuollut, ja sinäkin, mutta lapsi ehkä haluaisi tietää onko hänellä muuta biologisesti läheistä sukua, esim. sisaruksia. Onko reilua ettei hän saa sitä koskaan tietää? Sitäpaitsi vasta oli Englannissakin aika kamala tapaus kun sisarukset olivat menneet keskenään naimisiin ilman että tiesivät olevansa sisaruksia, kun kukaan ei ollut kertonut mitään...

No aika kaukaa haettua, tuo Englannin tapaus.
En myöskään stressaa asioista etukäteen.
Elän päivän kerrallaan, huomisesta ei koskaan tiedä,
mutta kyllä minun lupaukseni pitää.
En myöskään anna muiden mielipiteiden vaikuttaa minun päätökseeni, koska muut eivät tunne sydämessään minun elämääni, minun asioitani, yms.

 

[apuja]

kiitoksia teille kaikille vastauksista. varmasti on apua kun tulee se hetki kun käytävä näistä jutuista keskustelemaan tytön kanssa..

 

[Hankey]

jos täällä on ihmisiä joilla ei ole isä elämään kuulunut niin olis mukava kuulla mitä olette miettineet ja mitä tunteita se on herättänyt kun isä ei ole elämään kuulunut?

Isä oli satunnaisesti lapsuudessani ja nuoruudessani mukana. Halusin nuorena aikuisena tutustua isään ja olen tyytyväinen, että niin tein, koska isäni kuoli alle 50v.

 

[Hankey]

Vaikka lapsi olisi aikuinenkin, en halua että hän joutuu tieten tahtoen torjutuksi.
.

Asia ei sitten enää sinulle kuulu ja lapsi saa luvan kestää muutkin pettymykset.