L
lopenuupunut
Vieras
muutettiin mun kotikaupungista 2 vuotta sitten tänne tuppukylään lasten kanssa.
Syynä oli ero lasten isästä ja se että mun vanhemmat asuu täällä niin heistä oli tukea mulle.
Nyt kuitenkin tilanne on sellainen että nuorempi lapseni on jo 3v. ja täältä käpykylästä ei löydy töitä millään, täällä ei ole mitään koulutusta mikä mua kiinnostas jne.
Haluan kuitenkin menestyä työelämässä ja en todellakaan mennä siivoomaan tai pikaruokaravintolaan töihin. Muita töitä täältä ei voi saada kun ei vaan töitä ole niin ei ole.
Olen aivan lopen uupunut tähä hakemiseen ja jahkailuun.
Nyt olen katsellut että tuolla kotikaupungissa tampereella on töitä hirveästi ja olen soittanutkin muutamaan työpaikkaan ja menossa haastatteluun tällä viikolla.
En tiedä mitä mun pitäs tehdä, jos muutan sinne niin mun vanhemmat jää tänne jotka on lähinnä ainoat kelle voin saada lapset hoitoon vaikka päivittäin jos haluan päästä harrastamaan jne.
lasten isä asuu helsingissä ja tapaa lapsia kerran kk.
On tampereellakin mulla paljon ystäviä ja rakkaita sukulaisia joista varmasti tukea sais ja lastenhoitoapua, mutta ei tietenkään niinkun täällä. Pelottaa millasta on elää täysillä yh-äidin elämää..
Toisaalta täällä mulla ei ole mitään tulevaisuutta työelämää ajatellen.
Nyt mulle ehkä avatus tilaisuus päästä kunnon hyväpalkkaiseen työhön ja tehdä työtä josta pidän oikeasti. Mutta miten lapset 3v ja 5v jaksaa taas muuttaa, tuntuu niin pahalta retuuttaa ne taas toiseen kaupunkiin kun juuri ovat tasapainottuneet tähän elämään täällä, meillä on oma koti, tutut kaverit, harrastukset ym. tuntuu kauheelta muuttaa ja itkisin varmaan lopunikää tätä kotia ja ystäviä täällä...
Syynä oli ero lasten isästä ja se että mun vanhemmat asuu täällä niin heistä oli tukea mulle.
Nyt kuitenkin tilanne on sellainen että nuorempi lapseni on jo 3v. ja täältä käpykylästä ei löydy töitä millään, täällä ei ole mitään koulutusta mikä mua kiinnostas jne.
Haluan kuitenkin menestyä työelämässä ja en todellakaan mennä siivoomaan tai pikaruokaravintolaan töihin. Muita töitä täältä ei voi saada kun ei vaan töitä ole niin ei ole.
Olen aivan lopen uupunut tähä hakemiseen ja jahkailuun.
Nyt olen katsellut että tuolla kotikaupungissa tampereella on töitä hirveästi ja olen soittanutkin muutamaan työpaikkaan ja menossa haastatteluun tällä viikolla.
En tiedä mitä mun pitäs tehdä, jos muutan sinne niin mun vanhemmat jää tänne jotka on lähinnä ainoat kelle voin saada lapset hoitoon vaikka päivittäin jos haluan päästä harrastamaan jne.
lasten isä asuu helsingissä ja tapaa lapsia kerran kk.
On tampereellakin mulla paljon ystäviä ja rakkaita sukulaisia joista varmasti tukea sais ja lastenhoitoapua, mutta ei tietenkään niinkun täällä. Pelottaa millasta on elää täysillä yh-äidin elämää..
Toisaalta täällä mulla ei ole mitään tulevaisuutta työelämää ajatellen.
Nyt mulle ehkä avatus tilaisuus päästä kunnon hyväpalkkaiseen työhön ja tehdä työtä josta pidän oikeasti. Mutta miten lapset 3v ja 5v jaksaa taas muuttaa, tuntuu niin pahalta retuuttaa ne taas toiseen kaupunkiin kun juuri ovat tasapainottuneet tähän elämään täällä, meillä on oma koti, tutut kaverit, harrastukset ym. tuntuu kauheelta muuttaa ja itkisin varmaan lopunikää tätä kotia ja ystäviä täällä...
