V
väsynyt!
Vieras
Haluan erota, mies ei. Jos otan eroamisen puheeksi, mies alkaa uhkailla etten koskaan enää näe lapsiani, hän tekee elämästäni helvettiä jne. Pari kertaa on painanut veitsen kurkulleni (lasten nähden).
Meillä on siis yksi yhteinen lapsi, taapero vielä, sekä alle kouluikäinen lapsi jonka ainoa huoltaja olen. Suurimmat riidat koskevat tätä minun lastani, jota mies suoraan sanoen kiusaa. Jopa miehen vanhemmat ovat sanoneet, että kuinka voin hyväksyä moisen käytöksen lastani kohtaan. Kyse ei ole edes mistään erityislapsesta, vaan ihan normaalista iloisesta ja reippaasta pojasta. Mies jaksaa puuttua pojan jokaiseen sanaan ja tekoon, esim. ovi pitää sulkea tietyllä tavalla. Riitelemme lähes päivittäin näistä asioista, koska en voi ymmärtää enkä hyväksyä miehen komentelua ja kontrollifriikkeyttä. Mies taas ei hyväksy että arvostelen hänen "kasvatustaan". Hän ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa, koska täytyyhän jonkun kuulemma opettaa lapselle tapoja kun minäkään en sitä osaa tehdä. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa ja vaikka mitä, mutta ongelma on kuulemma minun päässäni; kaikki sujuisi hyvin, jos olisin hänen kanssaan samaa mieltä (ja antaisin hänelle enemmän seksiä).
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, miten eri tavalla hän yhteistä lastamme kohtelee. Paitsi ettei ota mitään vastuuta lapsen nukuttamisesta, potalle opettamisesta eikä juuri mistään, ellei pääse joillekin ulkopuolisille pätemään isyydellään.
Olen miettinyt, että auttaisiko sossu hankkimaan minulle ja lapsille oman asunnon mahdollisimman pian, ja jaksanko sitä huoltajuustaistelua ja ls-ilmoitusten tulvaa. Tiedän, että hän tulee kiristämään minua kaikilla mahdollisilla keksityillä syytöksillä.
Meillä on siis yksi yhteinen lapsi, taapero vielä, sekä alle kouluikäinen lapsi jonka ainoa huoltaja olen. Suurimmat riidat koskevat tätä minun lastani, jota mies suoraan sanoen kiusaa. Jopa miehen vanhemmat ovat sanoneet, että kuinka voin hyväksyä moisen käytöksen lastani kohtaan. Kyse ei ole edes mistään erityislapsesta, vaan ihan normaalista iloisesta ja reippaasta pojasta. Mies jaksaa puuttua pojan jokaiseen sanaan ja tekoon, esim. ovi pitää sulkea tietyllä tavalla. Riitelemme lähes päivittäin näistä asioista, koska en voi ymmärtää enkä hyväksyä miehen komentelua ja kontrollifriikkeyttä. Mies taas ei hyväksy että arvostelen hänen "kasvatustaan". Hän ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa, koska täytyyhän jonkun kuulemma opettaa lapselle tapoja kun minäkään en sitä osaa tehdä. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa ja vaikka mitä, mutta ongelma on kuulemma minun päässäni; kaikki sujuisi hyvin, jos olisin hänen kanssaan samaa mieltä (ja antaisin hänelle enemmän seksiä).
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, miten eri tavalla hän yhteistä lastamme kohtelee. Paitsi ettei ota mitään vastuuta lapsen nukuttamisesta, potalle opettamisesta eikä juuri mistään, ellei pääse joillekin ulkopuolisille pätemään isyydellään.
Olen miettinyt, että auttaisiko sossu hankkimaan minulle ja lapsille oman asunnon mahdollisimman pian, ja jaksanko sitä huoltajuustaistelua ja ls-ilmoitusten tulvaa. Tiedän, että hän tulee kiristämään minua kaikilla mahdollisilla keksityillä syytöksillä.
Voimia ja parempaa uutta vuotta perheellesi!
