Mitä odotatte lapsen kummilta?

["heta"]

Mitä kaikkea odotatte kummilta? Millä perusteella valitsit lapsen kummin? Onko hän sukulainen, ystävä vai puolituttu? Kuinka kauan kummin velvollisuudet jatkuvat? Oletko joskus pettynyt kummiin?

 

[Vvbnm]

Hyviä lahjoja ja yhteyttä lapseen.

 

["susu"]

Meillä on kummeja moneen junaan,melkein kaikki kuitenkin muistaa lapsia merkkipäivinä.Harmikseni muuttojen takia kahta kummia lukuunottamatta kummit asuvat kaukana.Koskaan kummit eivät ole viettäneet aikaa lapsen kanssa kahden kesken.

 

[leijona76]

Emme olettaneet heidän olevan lahja-automaatteja, kunhan oisivat mukana lapsen elämässä. Toisen kummiparin kanssa lapsella onkin lämpimät välit ja soittelevat yms toisilleen, toisesta parista ei mitään tietoa oo, niitä ei kiinnosta yhtään. Emme jaksaneet olla se ainoa osapuoli. Nyt lapsi on menossa eka kertaa yökylään sinne läheiseen kummilaan,itse kutsuivat. Valittiin miettimällä semmosia joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä ja hyviä tuttuja. Toisen kohdalla meni pieleen vaikka painotettiin kaikille että pakko ei ole suostua.
Minusta kummiuden ei tarvi loppua vaikka kummilapsi kasvaa. Itse pidän edelleen yhteyttä omieni kanssa vaikka olen aikuinen jo itse ja perheellinen. Silti etenkin toinen kummi on tärkeä kontakti olemassa. Toisen kanssa ei koskaan niin luontevia välejä ole ollutkaan. Tämä läheisempi pitää tuotakin poikaa omanaan ja haluaa olla kummimummu, omia lapsia hällä kun ei oo.
Yleensäottaen olen iloinen että lapsella on olemassa tuttu ja turvallinen aikuiskontakti isovanhempien ja meidän*lisäksi.

 

[vieraaat]

Aikaa, rakkautta.
läsnäoloa.

 

[vieraskin.]

En ole odottanut mitään. Kaikki positiivinen kummilta päin tuottaa hyvää mieltä. Kummit on, koska kirkko niin vaati, jotta lapsen sai liitettyä seurakuntaan.

 

[vieras...]

Toivon, että kummit ovat vanhempien ja isovanhempien lisäksi lapsen luottoaikuisia. Ovat kiinnostuneita lapsesta ja sillä näyttävät että lapsi on tärkeä, hänellä on merkitystä, hänestä välitetään. Aikuisia, jonka puoleen lapsi voi kääntyä jos on huoli tai kysymys jota ei syystä tai toisesta halua tai voi vanhemman kanssa käsitellä.

Esikoisen kummeina on mun sisarus puolisoineen (sittemmin eronneet) sekä luotettava lapsuudenystävä. Kuopuksen kummeina mun toinen sisarus puolisoineen sekä epävirallisesti puolison kirkkoon kuulumaton sisarus.

Lapset on vielä pieniä, mutta kummit ovat olleet ihanasti juuri sitä mitä odotin. Kysyvät mitä kuuluu, kuuntelevat lasta. Ei välttämättä edes tarvitse nähdä kovin usein tai viettää paljon aikaa yhdessä, jos sen pienen hetken satunnaisesti on oikeasti lasta varten. Esikoiselle erityisen tärkeäksi näyttää muodostuvan tuo sisaruksen ex-puoliso-kummi, joka käy asioikseen häntä moikkaamassa, ihan juuri HÄNEN kumminsa tulee HÄNEN takiaan, hänen täytyy siis olla tärkeä <3

Omiin kummivanhempiin olen pettynyt, en muista kovin kummoista yhteyttä ja riparilta kirjoittamaani kirjeeseen vastattiin puolen vuoden kuluttua joulukortissa "Ps. Kiitos kirjeestä.".

 

["vieraana"]

Juuri olin kastejuhlassa, jossa pappi puhui "hengellisestä sponsorista". Tuo ilmaisu tuo hienosti esiin sen, että kummin tärkein tehtävä ei toteudu lahjoissa, vaan enne kaikkea kummin ja lapsen välille syntyvässä ihmissuhteessa.

Jos valitsisin kummia, niin valitsisin ennen kaikkea jonkun perheen piiristä, ja ennemmin kaksi luotettavaa aikuista kuin useamman ystävän puolisoineen. Tämä siksi, että ystävyyssuhteet (toki joskus myös sukulaissuhteet) muuttuvat vuosien saatossa, jolloin yhteydenpito lapsen kummeihin tai kummin yhteydenpito lapseen voi jäädä.

Kummius on mielestäni elinikäinen, joten koskaan ei varmasti olen liian vanha saamaan tervehdystä kummiltaan.

 

[turhia]

Ovat vain nimiä paperilla.

 

[tjaah]

Enpä kauheasti osannut odottaa paljon mitään. Mutta joo, esikoisen kummit (lapsen isän veli vaimoineen) oli paljo enemmän lapsen elämässä kuin kuopuksen kummit (mun veli ja sen vaimo josta piankin tli eksä).

Mun kummit oli tärkeimmät murkkuiässä ja itsenäistymisiässä. Silloin olin siellä välillä öitä, asuinkin vähän aikaa jonkun kurssin tai muun opiskelun vuoksi, käytiin korjaamassa atuoa ja jopa saunomassa ja syömässä. En muista että meitä olis kauheasti kutsuttu, mutta ei koskaan myöskään torjuttu, päinvastoin olivat iloisia kun tultiin.

Miehen kummeihin ei ollut mitään yhteyttä, joulukortteja lukuunottamatta.

Itse kummina: vanhin kummilapsi on nyt kohta kolmekymppinen. Hän on poika. Olemme melko etäiset, siskoonsa olemme enemmän yhteyksissä. Yritin kyllä kovin hänenkin kanssa, mutta hän oli mieluummin toisen tädin kanssa (jolla oli samanikäinen poika). seuraava kummilapsi on ystävättäreni tytär, hänen kanssa pyrin olemaan paljonkin. On vähän mun lapsia nuorempi. On mennyt "laumassa" mukana; lahjat ehkä vähän arvokkaammat (kuten sille edellisellekin). Tänä vuonna ei saanut enää joululahjaa erikseen, kun on jo 22, edellisinä vuosina on vielä saanut. Nuorin on mun veljen tytär. Isänsä on siis kummi kuopukselleni. Olen lahjonut häntä ehkä vähän enemmän kuin veljeä, ja on ollut kyllä meillä noin kerran pari vuodessa viikonloppuvierailuilla, mutta eipä juuri enempiä (ja tääkin on enemmän kuin mitä veljeni on ikinä mun lapselle kummitellut).