Mitä odotatte miehiltänne (ystävänä/rakastajana)?

[surku mikä fiilis :(]

Mietin tässä vaan, että odotankohan liikaa mieheltäni, sillä koen pettyväni jatkuvasti. Olen ollut viimeiset 9kk kotona äitiyslomalla ja koen olevani yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Haluisin mieheni olevan minulle myös ystävä sen lisäksi, että haluisin hänen rakastavan minua. Haluisin, että hän kuuntelee minua ja lohduttaa tarpeen niin vaatiessa. Toivoisin myös, että minua kosketettaisiin joskus muutenkin kuin työntämällä selkään, että "menes nyt"...

Jos puhun miehelleni pahasta mielestäni hän vain hymähtelee takaisin sanomalehden takaa tai sohvalta telkkarin äärestä. Jos menen hänen lähelleen, hän sanoo, että se ahdistaa häntä tai jos kosketan häntä vuoteessa, ilmoittaa hän, että häntä väsyttää... en siis enää voi edes koskettaa häntä ilman, että saan pahan mielen

Siivoan yksin kotimme, teen ruoat ja hoidan lapsemme. Laadin kauppalistat ja käyn kaupassa. Pesen pyykkimme ja silitän hänen paitansa jne. Mutta mikään ei tunnu riittävän, koska mistään ei tule kiitosta.

Onkohan meidän suhde oikeasti kuolemassa vai onko tämä nyt ihan normaalia?

 

[IhanaValo]

Ei tuo miusta kuulosta ihan normaalilta :hug:

 

[natasja]

meillä mies halii ja pussailee kovasti, lohduttaa myös(ellei miehellä itsellään ole pahaolla)

sun mies kuulostaa mun exältä |O :hug:

kauanko on tollasena jatkunut?

 

[ap]

kauanko on tollasena jatkunut?

No kyllä tätä tällaista on jatkunut nyt jo ainakin 3 kk

 

[hipitihei]

Tuohan on kuin meiltä mutta meillä on tuota jatkunut jo kohta kolme vuotta! En jaksa enää kiinnittää mieheen mitään huomiota ja ei oo kyllä sängyssäkään ollu mitään lämpöä! Pojan takia oon tässä suhteessa, vaikka väärinhän se on olla jos ei oo enää mitään vanhempien välillä! Lapsi kyllä vaistoaa sen!

 

[vieras]

Meidän arki on tuollaista kuvailemaasi normaalisti ja sellaisena se on jatkunut useamman vuoden ajan, emmekä ole eroamassa

 

[Zefirka]

En odota mies on mulle psykiatri. Jos haluan psykiatri soitan äidille B) Puhun äidille kaikki mun ongelma.
Ystävä mulla on hyvä ystävät.
Rakastaja odotan paljon
Teen kotityötä kaikki ja kiitos ei tarvitse kun se on mun työtä.
Haluan mies tekee paljon työ ja hyvä palkka ja

 

[hui]

Miten kukaan voi elää tuollaisen viileäkaapin kanssa, elektroniikkaliikkeeseen joutaisi moinen kapistus.

 

[anni*]

minusta taas aivan normaalilta arjelta ) tollasta meillä viim. 20.v ja hyvin menee...

 

[hui]

minusta taas aivan normaalilta arjelta ) tollasta meillä viim. 20.v ja hyvin menee...

Oletko itse yhtä kylmä miehellesi? entä muut samaa jääkkaappilämpötilaa saavat?

 

[ap]

Miten kukaan voi elää tuollaisen viileäkaapin kanssa, elektroniikkaliikkeeseen joutaisi moinen kapistus.

Kiitos, sain pitkästä aikaa hyvät naurut

 

[Ellu]

En jaksa enää kiinnittää mieheen mitään huomiota ja ei oo kyllä sängyssäkään ollu mitään lämpöä! Pojan takia oon tässä suhteessa, vaikka väärinhän se on olla jos ei oo enää mitään vanhempien välillä! Lapsi kyllä vaistoaa sen!

Noin meilläkin oli melko monta vuotta, elettiin suoraan sanoen molemmat omaa elämäämme saman katon alla. Ajattelin miehestä vaan kaikkea negatiivista. Sitten sain tarpeekseni. Päätin, että nyt alkaa toisenlainen tahti tässä taloudessa.

Aloin ajatella hyviä asioita miehestä, ja yleensäkin suhteestamme. Päätin myös, että seksittömyys loppuu. Aloin itse tehdä aloitteita, enkä masentunut, vaikkei aluksi tullutkaan pahemmin vastakaikua. Kyllä kannatti!

Nyt mieskin hakeutuu lähelleni ja ehdottelee seksiä. Juttelee kanssani, viettää aikaa kanssani (ja lasten kanssa tietysti). Kysyin, miksi hän ei ole ollut halukas seksiin kanssani, vastaus kyllä kolautti. Hän sanoi, että kun tarpeeksi monta kertaa tulee pakit, ei halua enää yrittää.

Yritin myös aiemmin puhua miehelle, mutta se ei toiminut. Mies ei välttämättä edes kuunnellut, tai syytti että nalkutin (kieltämättä nalkutinkin). Mutta kun aloin ohjata omia ajatuksiani haluttuun suuntaan sekä toimia eri tavalla kuin aikaisemmin, tulosta syntyi! Ja nyt muistan taas, miksi aikoinaan mieheen rakastuin. Ja ilmeisesti hänkin yhä rakastaa minua, vaikka välillä olin jo sitä mieltä, ettei tästä enää mitään tule.

En tiedä, onko tästä ap:lle mitään apua, toivottavasti.

 

[ap]

minusta taas aivan normaalilta arjelta ) tollasta meillä viim. 20.v ja hyvin menee...

Oletko itse yhtä kylmä miehellesi? entä muut samaa jääkkaappilämpötilaa saavat?

Itse olen yrittänyt ja yrittänyt... Mutta kun aina loukataan kun yritän esim. koskettaa niin ei sitä enää jaksa. Ehkä iteskin olen tässä alkanut muuttumaan kylmäksi, mutta seura taitaa tehdä kaltaisekseen :/ Taistelen kyllä kovasti sitä vastaan, että minusta tulisi sellainen kylmä pirttihirmu

Ja itse asiassa. Mieheni on ollut vähän tuollainen viileähkö jo ihan alusta asti, mutta nyt tässä viimeisten kuukausien aikana tämä tilanne on ihan karannut käsistä ja tuntuu kuin hän yrittäisi tahallaan loukata.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Aika paljon odotan. Mulle miehen pitää olla myös sopiva kumppani, pelkkä lompakko ja pedinlämmitys ei riitä.

 

[ap]

Aika paljon odotan. Mulle miehen pitää olla myös sopiva kumppani, pelkkä lompakko ja pedinlämmitys ei riitä.

voi kun meillä se mies olisi edes se lompakko... mutta ei! on niin saakelin pihi että ruoatkin on aina pakko maksaa täysin 50/50 vaikka itsellä ei äitiysloman takia ole juuri mitään ylimääräistä... jääpähän sitten omat menot menemättä ja uudet kengät ostamatta :/

 

[hui]

Kuulostaa kyllä aika surulliselta. Oletko ap yrittänyt jutella ja kertoa omia tuntemuksiasi. Toista kun ei voi muuttaa, mutta voi ainakin kertoa miten pahalta itsestä tuntuu ja toivoa, että edes empatiaa löytyisi tai saisi rehellisen vastauksen, miksi lämpö on hävinnyt. Tee selväksi miehellesi, että sinulla on nyt oikeasti todella paha mieli tilanteesta ja vaadi että jättää sen sanomalehden keskustelun ajaksi pois. ja kysy onko miehesi tyytyväinen tilanteeseen.