[QUOTE="a.p";29643638]Ei auts muu kuin aamulla yrittää paikata tilannetta[/QUOTE]
Myönnät rehdisti, että nyt tuli ylireagointi (vanukkaiden suhteen), selität lapselle miksi on tärkeä mennä pesulle ja että nyt lapsi sitten menee aamulla kun ei kerran illalla halunnut.
Lapset on erilaisia ja jokaiseen ei sovi samanlaiset kasvatusmetodit. Itse olen huomannut esikoisen kanssa, että hän oikeasti tarvitsee aika vahvastikin rajat. Välillä höllään ihan kunnolla kun alan potemaan morkkista, että olen (mukamas) liian tiukka. Kun sitten höllään, pojasta tulee hyvin kärttyisä ja alkaa uhmaamaan selkeästi normaalia enemmän. Kun sitten taas kiristän otetta, niin pojasta tulee hyväntuulinen ja ihana oma itsensä. En tiedä kokeeko, ettei hänestä välitetä silloin kun koitan alkaa lepsuilla.
Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että esim. tuo pesulla käynti on vanhempien vastuulla jos lapsi ei itse ymmärrä miksi pesulla käynti on tärkeää (ja tämä on tietysti kerrottu ja perusteltu monta kertaa). Ihan samalla tavalla kuin vanhempien pitää huolehtia riittävästä unesta, ravinnosta, asianmukaisista vaatteista yms. Ja vastuulla siis tarkoitan, että vanhempi huolehtii, että lapsi todellakin menee suihkuun, nukkuu riittävästi jne. jne.
Mä muuten varmaan aamulla, sen perhanan suihkun jälkeen, toteaisin lapselle iloisena, että hienoa kun kävi suihkussa ja että ostan uuden vanukkaan, jonka lapsi saa sitten illalla tms.
Äläkä ap ota tätä asiaa nyt liian vakavasti. Kyllä me vanhemmat tehdään virheitä kaikki. Ihmisiähän me ollaan. Mä ainakin olen auliisti myöntänytkin tuolle vanhemmalle (nuorempi on vielä liian pieni), että vanhemmuus ei ole ihan helppoa ja että virheitä tulee tehtyä. Mutta että pointtina on se, että lapset on äärettömän rakkaita, heille haluaa pelkästään parasta ja tahtoo tarjota parhaat mahdolliset eväät tulevaisuudelle.
Ja se anteeksipyyntö on mun mielestä tärkeä. Mä olen itse melkoinen hormonihirviö "siihen aikaan kuusta" ja lähes poikkeuksetta vähintään nalkutan typeristä, mutta ihan liian usein myös räjähdän kunnolla (voi että kun tähän olisikin joku ratkaisu). Aina pyydän kuitenkin jälkeenpäin anteeksi ja keskustellaan asiasta.
Myönnät rehdisti, että nyt tuli ylireagointi (vanukkaiden suhteen), selität lapselle miksi on tärkeä mennä pesulle ja että nyt lapsi sitten menee aamulla kun ei kerran illalla halunnut.
Lapset on erilaisia ja jokaiseen ei sovi samanlaiset kasvatusmetodit. Itse olen huomannut esikoisen kanssa, että hän oikeasti tarvitsee aika vahvastikin rajat. Välillä höllään ihan kunnolla kun alan potemaan morkkista, että olen (mukamas) liian tiukka. Kun sitten höllään, pojasta tulee hyvin kärttyisä ja alkaa uhmaamaan selkeästi normaalia enemmän. Kun sitten taas kiristän otetta, niin pojasta tulee hyväntuulinen ja ihana oma itsensä. En tiedä kokeeko, ettei hänestä välitetä silloin kun koitan alkaa lepsuilla.
Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että esim. tuo pesulla käynti on vanhempien vastuulla jos lapsi ei itse ymmärrä miksi pesulla käynti on tärkeää (ja tämä on tietysti kerrottu ja perusteltu monta kertaa). Ihan samalla tavalla kuin vanhempien pitää huolehtia riittävästä unesta, ravinnosta, asianmukaisista vaatteista yms. Ja vastuulla siis tarkoitan, että vanhempi huolehtii, että lapsi todellakin menee suihkuun, nukkuu riittävästi jne. jne.
Mä muuten varmaan aamulla, sen perhanan suihkun jälkeen, toteaisin lapselle iloisena, että hienoa kun kävi suihkussa ja että ostan uuden vanukkaan, jonka lapsi saa sitten illalla tms.
Äläkä ap ota tätä asiaa nyt liian vakavasti. Kyllä me vanhemmat tehdään virheitä kaikki. Ihmisiähän me ollaan. Mä ainakin olen auliisti myöntänytkin tuolle vanhemmalle (nuorempi on vielä liian pieni), että vanhemmuus ei ole ihan helppoa ja että virheitä tulee tehtyä. Mutta että pointtina on se, että lapset on äärettömän rakkaita, heille haluaa pelkästään parasta ja tahtoo tarjota parhaat mahdolliset eväät tulevaisuudelle.
Ja se anteeksipyyntö on mun mielestä tärkeä. Mä olen itse melkoinen hormonihirviö "siihen aikaan kuusta" ja lähes poikkeuksetta vähintään nalkutan typeristä, mutta ihan liian usein myös räjähdän kunnolla (voi että kun tähän olisikin joku ratkaisu). Aina pyydän kuitenkin jälkeenpäin anteeksi ja keskustellaan asiasta.
