Mitä ootte mieltä (anopista)? En jaksa enää, en tiedä mitä tehdä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja unna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
Miksi häntä kerjäät?
Jos hän oikeasti välittäisi lapsistasi, ei hän suuttuisi noin ja jättäisi tulematta heitä katsomaan, jos sinuun olisi suuttunut, varsinkin kun et ole mitään röyhkeää hänelle sanonut.
Oletko hoitoapua vai taloudellista apua vailla, vai mitä olet saanut, kun noin kerjäät häntä, vaikka hän on selvästi sairas itse tai ei joka tapauksessa välitä lapsistasi.

Olen toki saanut paljonkin hoitoapua ja muuta ja hän tietää että olen todella kiitollinen siitä. Selviän silti ilmankin ENKÄ OLE SITÄ VAILLA vaan olisin toivonut ettei mummo noin jätä lapsia näkemättä yhtäkkiä, sääliksi käy.
 
Kyllä sillä iällä on tosiaan väliä! Tiedän muutaman naisen, jotka ovat ovat menneet ihan pois tolaltaan menopaussin aikana. Niin voi olla ap:n anopinkin kohdalla. Oma anoppini muuttui ihan kummaksi. Iloinen ja sopuisa ihminen muuttui riitaisaksi, epäileväksi ( mm. epäili täysin aiheetta miestään syrjähypyistä), itkuiseksi ja miletei vainoharhaiseksi. Hyvä ettei avioero tullut! Hän ei ilmeisesti halunnut mitään horonilääkitystä tai vastaavaa. Kyllä hän siitä sitten muuttui entiselleen mukavaksi itsekseen. En tiedä, mitä hän itse nykyään ajattelee niistä ajoista; ei ole koskaan palattu keskusteluissa nihin aikoihin!
 
Kyllä mä olen vähän tyhmä mutta kun esikoinen sanoi että mummoa on ikävä taas tänään päätin sitten soittaa ja sanoa kuinka asiat on ja vielä kerran sanoa että tervetuloa. Ja ihan lapsen takia. No tänään ei missään nimessä ehdi ja jos ei muka ehdi huomennakaan niin ei sitten. Nyt olen ollut jo sen verran hölmö että olen nöyrtynyt oikein kunnolla.
Oli sitten vaihdevuodet tai mitä tahansa, ei ole väliä. Mulla meni ainakin maku koko ihmiseen. Pitihän sen vielä sanoa ettei tykkää kun huudan lapslle. Hei, varmasti olenkin korottanut ääntäni kun lapsi kiukuttelee tai tekee sadannen kerran jotain kiellettyä. Kukapa äiti ei olisi. Itse hän kuulemma lähti aina lasten kanssa ulos kun meinasi huutaa. Joopa.
Ei tämä miksikään muutu mutta lasten takia olen yrittänyt!
 
No mun mielestä sä olet kyllä tehnyt jo ihan riittävästi, jos se anoppi ei tule tai se keksii selityksiä niin älä ainakaan enää yritä. ihan kuin se kiusaisi tahallaan.
 
Minä ainakin arvostan sitä, että olet yrittänyt lastesi vuoksi. Valitettavasti yrityksesi on mennyt hukkaan. Niin on mennyt minunkin...

Olen edelleen suvunpetturi ym. joksi minua silloin haukuttiin. Keskusteltu ollaan anopin kanssa ja paljon mutta ei tuo muuksi muutu. Nyt nähdään anoppia ehkä 4 kertaa vuodessa ja sekin on minulle pakkopullaa, lopullista päätöstä asiaan ei siis ole saatu ja lasten ja miehen takia en ole välejä täysin katkaissutkaan. Mutta mitta alkaa olla täysi, jos vielä jotakin tulee loppuu meidän perheen yhteydenpito siihen suuntaan täysin. Jos emme koko perheellä anopille kelpaa, niin sitten ei ollenkaan!
 
Mulla kans ongelmia anopin kanssa.. Vähättelee mun kasvatus tapoja ja loukkaantuu kun sanotaan että miten meillä toimitaan minkin asian kanssa. Meillä nyt 2v poika ja toinen tulossa. Anoppi ei ensin edes puhunut vauvasta kun aloin odottamaan tätä kakkosta. Tuntui suuttuvan siitä että meille tulee toinen lapsi.
Olen monta kertaa ottanut anopin kanssa yhteen smm. siitä kun hän antaa meidän 2 veelle kaiken periks siis aivan KAIKEN!! Poika pompottaa mummoa ihan miten sattuu ja mummo tekee. Kun mummon rakas ei saa itkee tms. Jos mä kiellän jotain että ei saa tehdä ja poika alkaa itkemään iin sitten mummo tulee heti voivottelamaan |O
Se tosiaan ottaa päähän ja tästä sanottu sen miljoona kertaa. Mä oon jo meinannu pariin otteeseen katkasta välit kokonaan, mutta en voi tehdä miehelleni sitä ettei hän saisi pitää yhteyttä vanhempiinsa tai poika mummoonsa.. Mutta tämä on vain pieni murto osa siitä miten on anoppi hankaloittanut meidän elämään... Mielenkiinnolla odotan mitä on sitten ku kakkonen syntyy....
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mun mielipide on, että sä jauhat tästä samasta asiasta täällä joka jumalan päivä. miten sä vieläkin jaksat? anna olla koko eukon, kun sua noin paljon nyppii.


ap yrittää lasten takia. Älä lue kirjoitusta jos on mielestäsi jauhamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pumpero:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mun mielipide on, että sä jauhat tästä samasta asiasta täällä joka jumalan päivä. miten sä vieläkin jaksat? anna olla koko eukon, kun sua noin paljon nyppii.


ap yrittää lasten takia. Älä lue kirjoitusta jos on mielestäsi jauhamista.

Kiitos Pumpero!!!!! Nimenomaan lasten takia täällä olen vatvonut ja ihmetellyt mitä mun pitäisi tehdä! Edelleen on sellainen olo ettei vähempää voisi kiinnostaa ko. ihmistä nähdä mutta silti olen kovasti pyytänyt kylään.
Mulla vaan särähti korvaan tuo kun esikoinen eka puhui mummolle, sit sanoin et *:lla on ikävä niin heti vastaus että tänään en AINAKAAN tule... Niin ainakaan, uletko huomennaKAAN tai kosKAAN. Ois voinut vaikka sanoa että tänään ei käy mutta tulen joku päivä. Tuntui siltä ettei tosiaan halua tulla ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Halinappi:
Mulla kans ongelmia anopin kanssa.. Vähättelee mun kasvatus tapoja ja loukkaantuu kun sanotaan että miten meillä toimitaan minkin asian kanssa. Meillä nyt 2v poika ja toinen tulossa. Anoppi ei ensin edes puhunut vauvasta kun aloin odottamaan tätä kakkosta. Tuntui suuttuvan siitä että meille tulee toinen lapsi.
Olen monta kertaa ottanut anopin kanssa yhteen smm. siitä kun hän antaa meidän 2 veelle kaiken periks siis aivan KAIKEN!! Poika pompottaa mummoa ihan miten sattuu ja mummo tekee. Kun mummon rakas ei saa itkee tms. Jos mä kiellän jotain että ei saa tehdä ja poika alkaa itkemään iin sitten mummo tulee heti voivottelamaan |O
Se tosiaan ottaa päähän ja tästä sanottu sen miljoona kertaa. Mä oon jo meinannu pariin otteeseen katkasta välit kokonaan, mutta en voi tehdä miehelleni sitä ettei hän saisi pitää yhteyttä vanhempiinsa tai poika mummoonsa.. Mutta tämä on vain pieni murto osa siitä miten on anoppi hankaloittanut meidän elämään... Mielenkiinnolla odotan mitä on sitten ku kakkonen syntyy....


Toivottavasti kaikki menee paremmin kuin meillä. kaikki olikin tosi hyvin kuopuksen syntymään asti, sen jälkeen en ole tehnyt mitään oikein.

 
Ihan mielenkiinnosta kysyn onko se jotenkin epänormaalia että välillä sanon kovemmalla äänellä kun esim. kiellän esikoista tms. En yleensä sano ekalla kerralla mutta jossain vaiheessa kun ei tottele ollenkaan tms.
Ei tuo kyllä minusta ole mitään traumoja siitä saanut :). Mutta silti tuntuu että taas piti jotain sanoa mistä tuli "huono äiti"-olo.

Asiaa ajateltuani ei mikään taida muuttua. Mulla tulee paska olo jo ko. ihmisen näkemisestä kun taatusti kyttää taas jotain mistä voi sanoa... ei jaksais...mut pakko kai yrittää...
 
Semmonen voi poksahtaa päälle ihan tosta vaan,skitsofrenia tms.
Suosittelen et annat olla rauhassa...hoitoon ei voi pakottaa ellei ole vaaraksi itselleen tai ympäristölleen...
 
No joo... Voi sillä jotain ollakin ;) Ei ole nimittäin töitä eikä mitään muuta elämää kuin oma tytär, ei ystäviäkään täällä päin.

No, en oikein tuota kyllä usko :)

ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No joo... Voi sillä jotain ollakin ;) Ei ole nimittäin töitä eikä mitään muuta elämää kuin oma tytär, ei ystäviäkään täällä päin.

No, en oikein tuota kyllä usko :)

ap

Musta kuulostaa kyllä joltain mielenterveys ongelmalta...
 
Sillä on 3 lasta mut ikäerot esikoinen-toinen 4v, toinen-kolmas 7v.

Minä olisin kuitenkin odottanut että se olisi tajunnut!
Mutta muutenkin tuntuu että esikoinen on kaikki kaikessa ja kuopus ei oo oikein mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sillä on 3 lasta mut ikäerot esikoinen-toinen 4v, toinen-kolmas 7v.

Minä olisin kuitenkin odottanut että se olisi tajunnut!
Mutta muutenkin tuntuu että esikoinen on kaikki kaikessa ja kuopus ei oo oikein mitään.

Eli ei ole siitäkään kysymys, että olisi itsellä yksi lapsi, eikä tajuaisi mitä on olla äiti useammalle.

Jospa on ollut alunperin vähän sekaisin... tai siis häneltä puuttuu oma elämä tyystin? Kun on teidän perässä muuttanut niin onhan sekin aika eriskummallista. Muuttaa nyt poikansa naapuriin tämän perässä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sillä on 3 lasta mut ikäerot esikoinen-toinen 4v, toinen-kolmas 7v.

Minä olisin kuitenkin odottanut että se olisi tajunnut!
Mutta muutenkin tuntuu että esikoinen on kaikki kaikessa ja kuopus ei oo oikein mitään.

Eli ei ole siitäkään kysymys, että olisi itsellä yksi lapsi, eikä tajuaisi mitä on olla äiti useammalle.

Jospa on ollut alunperin vähän sekaisin... tai siis häneltä puuttuu oma elämä tyystin? Kun on teidän perässä muuttanut niin onhan sekin aika eriskummallista. Muuttaa nyt poikansa naapuriin tämän perässä...

No se menetti työnsä toisella paikkakunnalla ja miehen sisko muutti tänne niin tuli sitten perässä... Se voi olla että kun ollaan nähty niin paljon niin on liiaksi sotkeutunut meidän elämään.
 
Että nyt olen reilun viikon aikana pyytänyt siis kolmesti käymään KOSKA esikoisella oikeasti on ikävä. Anopilla ei ole nyt mitään erityisiä menoja, vaan nyhvää kotona päivät. Vaan eipä ehtinyt vielä tänäänkään tulla!

On otsaa arvostella meikäläistä kun ei itse vaivaudu edes lasta katsomaan. Arvasin tämän jo eilen. Enkä itse kyllä haluakaan kylään mut lapsi kaipaa. :(
 

Similar threads

Yhteistyössä