Mitä pahaa tai vaikeasti ymmärrettävää on, jos pariskunnalla on omat rahat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Soluttautuja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Soluttautuja

Aktiivinen jäsen
19.01.2007
8 058
1
36
Meillä ei ole toisen tilille mitään asiaa ja systeemi toimii loistavasti =) Kertaakaan ei ole 12 vuoden aikana rahasta riidelty, mutta jos ois yhteiset rahat, niin aivan varmasti riitoja riittäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä omat tilit. Se maksaa joka ehtii ja jaksaa ja jolla on. (minä olen säästäväisempi joten aika usein minä maksan ylimääräiset laskut)

En haluaisi yhteistä tiliä. Mies ostaa kalliimpia vaatteita ja ylimääräistä.
 
Peesi tähän.

Laskut ja menot on puolitettu, ei mitenkään pennilleen vaan maksa sä sähkö niin mä maksan tv-luvan.
Kumpikin voi sitten ostella omillaan mitä tykkää ja isot menot telkkarit ja ulkomaan matkat maksetaan puoliksi.
Mun ukko on sen verran ostohullu että mua veetuttaisi jos se käyttäisi munkin fyrkat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Mulla tulisi välittömästi itsetunnon puute, eli meidän suhteessa ei. Muut tehköön miten tykkäävät.

Mulle taas tulisi itsetunnon puute, jos en "saisi" rahojani käyttää niinkuin haluan. Siis jos joutus toisen kanssa neuvottelemaan kaikki hankinnat :|
 
Niin, TEILLÄ toimii. Toimivuus riippuu kovastikkin siitä miten perheen raha-asiat sujuu. Jos toinen ei hallitse raha-asioitaan ollenkaan, niin silloin ei vain toimi. Et varmaan ole kokenut kuin positiivisia asioita rahankäytön rintamalta?
Ex-miehen kanssa sain elää 14v sitä elämää, missä toinen nollaa tilinsä samana päivänä kun sinne rahaa tulee ja ei toisiaankaan tuhlaa niitä talouden yhteisiin menoihin. Siinä oli pakko olla "asiaa" toisen tilille ennenkuin kaikki oli mennyttä.
 
Omat tilit, omilla rahoilla omat menot, tottakai.
Mutta jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot kuin toiselle, esim. on työtön, tai kodinhoidontuella, mikä on naurettavan pieni. Silloin on mentävä tietyllä tapaa toisen tilille, kun on riippuvainen toisen tuloista ja rahoista, kun omat ei riitä edes perheen ruokaan / kk.

Sitä minä en ymmärrä, että avioparit maksavat kaikki kulunsa ja menonsa 50/50. Riippumatta siitä, että toisen tulot on pienemmät kuin toisen - eli nainen maksaa saman verran, vaikka on yleensä siis pienituloisempi.
Esim. ruokalasku ja asumiskulut menee tasan puoleksi. Samoin päivähoitomaksut menee puoleksi. MIes huoltaa kuitenkin autot ja nainen ostaa lapselle vaatteet, nainen saa lapsilisät.

Tätä minä en ymmärrä. Tätä, 50/50.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soluttautuja:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Mulla tulisi välittömästi itsetunnon puute, eli meidän suhteessa ei. Muut tehköön miten tykkäävät.

Mulle taas tulisi itsetunnon puute, jos en "saisi" rahojani käyttää niinkuin haluan. Siis jos joutus toisen kanssa neuvottelemaan kaikki hankinnat :|


Tuossahan se just onkin se (toimivan) jutun juju. Meillä yhteiset tilit/rahat....ja silti ei tarvitse miehen kanssa neuvotella ostamisista. Kumpikin käyttää sen mitä tarvitsee. Ja "saan" käyttää rahaa miten haluan, oli se sitten "korvamerkitty" kummalle tahansa.

*muoks* yritin siis alleviivata tuon "jos joutuisin toisen kanssa neuvottelemaan..."
 
Tottakai omat rahat systeemi toimii jos kummallakin tosiaan on sitä rahaa. Mutta jos toinen osapuoli on yhteisestä sopimuksesta kotona hoitamassa lapsia tai vaikka työttömänä ja siten tulot on minimaaliset en voi käsittää omia rahoja ja tilejä.
 
Kuulostaa siltä että pariskunta ei ole tosissaan vaan molemmat elävät vain eroon varautuen. Ei siinä mitään pahaa ole, se ei vaan kuulosta miltään rakkaudelta vaan päätökseltä olla yhdessä...ainakin hetken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soluttautuja:
Kun niin monet sanoo, että kun asutaan yhdessä ja on lapset yhdessä hommattu, niin silloin myös rahojen pitää olla yhteiset. Miks ihmeessä pitää :o

No ei pidä, jos ei tykkää... mutta kun mie en jaksa ymmärtää miten tuo "omat rahat" systeemi sit toimii?
Maksetaanko kaikki puoliksi, siis laina tai vuokra, sähkö, tv-lupa?
Entäs ruokakulut? Lasten menot?
Kenelle / kummalle kuuluu lapsilisä?
Entäs jos toisen oma raha loppuu, niin pitääkö sit lainata puolisolta, että saa ruokaa itselleenkin?

Mie vaan ajattelen (Ja onneksi miehenikin ajattelee samoin), että tuollaisesta tilanteesta meillä ne riidat syntyisi jos mistään.
Mitäs jos tuleekin tilanne, että molemmat ajatteleekin "satsata" itseensä samassa kuussa omilla rahoillaan... ja sit kohta kummallakin ois rahat vähissä... Mitäs sit?

Ja mie en haluu siis haastaa riitaa, mie haluun vaan koittaa ymmärtää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soluttautuja:
Kun niin monet sanoo, että kun asutaan yhdessä ja on lapset yhdessä hommattu, niin silloin myös rahojen pitää olla yhteiset. Miks ihmeessä pitää :o


Ainakin aviopuolisot ovat elatusvelvollisia suhteessa toisiinsa. ELi tapaus elävästä elämästä:
mies oli töissä, nainen kotona lapsen kanssa. Nainen meni sosiaalitoimistoon kysymään rahaa, kun ei vaan saanut rahojaan riittämään lapsen kuluihin, omiin menoihin, ruokaan, vaatteisiin. Sossutäti sanoi, että miehen velvollisuus on elättää nyt vaimoaan, ei yhteiskunnan.

Toinen juttu:
Avopari, nuori pari.
Mies kävi töissä, nainen opiskeli. Asuntolaina oli puoleksi ja naisella oli vaikeuksia maksaa omaa osuuttaan lainasta opiskelun takia. Joutui vippaamaan. Joko mieheltä tai muilta sukulaisilta.

Molemmat em. pariskunnat ovat eronneet.

Kolmas:
naimisissa oleva pariskunta, yhteiset lapset. Miehes varsin hyvätuloinen, nainen pienipalkkainen. Asuntolaina puoleksi, mies on maksanut oman osuutensa, nainen ei, koska palkka on pienempi. Miten perheen muut hankinnat menee, sitä en tiedä, mutta oletan että 50/50 ja lasten kulut naisella, vaikka naisen palkka on huomattavasti pienempi. Ylijäävällä osuudella tietysti kumpikin voi hankkia itselleen mitä huvittaa. On itsestään selvää että naiselle jää menojen jälkeen vähemmän kuin miehelle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Tottakai omat rahat systeemi toimii jos kummallakin tosiaan on sitä rahaa. Mutta jos toinen osapuoli on yhteisestä sopimuksesta kotona hoitamassa lapsia tai vaikka työttömänä ja siten tulot on minimaaliset en voi käsittää omia rahoja ja tilejä.

Meillä oli omat rahat myös silloin kun olin kotona lapsia hoitamassa (minimi tuella), yhteensä 5v. Ja hyvin toimi tuolloinkin.
 
Niin kauan voi olla omat rahat, kunnes jompikumpi rupee valittaa epäreiluudesta talouden kulujen hoidossa. Ja kulujen hoito pitää jotenkin suhteuttaa tuloihin ts. jos toinen tienaa huomattavasti vähemmän, niin maksaa elämisestä myös suhteessa vähemmän. Kuitenkin maksut niin, ettei kummankaan kaikki rahat mene yhteisiin asioihin. Näin minusta.
Toisinsanoen: kaikille pitäisi jäädä myös omaa rahaa, josta ei ole tilivelvollinen kenellekkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soluttautuja:
Kun niin monet sanoo, että kun asutaan yhdessä ja on lapset yhdessä hommattu, niin silloin myös rahojen pitää olla yhteiset. Miks ihmeessä pitää :o

Niin, mä mm sanon niin. Meillä pitää. Ja suosittelen sitä kaikille muillekin, niillekin joilla toimii hyvin muukin tapa.


Liittynee samaan asiaan kun tämä mun kapinavaihekin nyt tässä elämän vaiheessa (tukka lyhyeksi, kynnet samoin, erikoisia vaatteitakin käytän nykyään entiseen minääni verrattuna, koruista puhumattakaan, vahdin kilojani): mä en suostu jäämään parisuhteessa toisen jalkoihin enää, vaan mulla pitää olla sanavaltaa, käyttövaltaa ja valtaa ylipäätään. Ja se taas, että mä en ole kynnysmattona, lisää mun itseluottamusta, luottamusta toiseen luonnollisestikin ja saa mut paremmalla mielelle ylipäätään. Joka taas lisää tämän parisuhteen hyvin vointia. Siinäpä se. :D
 

Yhteistyössä