Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Kyllä teillä on suuri ongelma siitä että joku valittaa raha-asioistaan. Yrittäkää päästää se joulumieli sydämeen, niin ehkä tällainenkaan asia ei ärsytä vaan yritätte jopa auttaa.
Viime jouluna joku ulkomaalainen soitteli haitaria tuolla kaupan edessä hirveässä pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa päivästä toiseen. Ihmiset kävelivät ohitse ja joku saattoi muutaman kolikon hänelle heittää. Isäni meni hänen luokseen ja otti lompakosta 20 euroa, antoi pojalle käteen ja toivotti hauskaa joulua. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, uskon että isäni sai tuosta teostaan varmasti yhtä paljon hyvää mieltä kuin rahan saaja ja minä olin hänestä niin ylpeä. Surullista että auttamisen halukin on joku katoava kansanperinne :/
Eli mun pitäisi antaa vähäisestä omastani vielä jollekin sellaiselle, jolla ei ole itsellä mitään halua yrittää tehdä omalle tilanteelleen jotain. Sellaiselle, jonka mielestä jouluna pitää saada miljoona lahjaa ja kallis kinkku tai muuten joulu ei ole joulu. Jokainen saa jonkunlaisen joulun aikaiseksi ihan omatoimisesti, jos haluaa. Tässä hyvinvointivaltiossa ei kukaan kuole nälkään. Kaikilla on varaa (omaa tai sossun rahaa) ostaa kaupasta perunoita ja maitoa ja muita perustarvikkeita. Niistä saa halutessaan jouluaterian. Jos ei muuhun ole varaa, se on ikävää, mutta tuskin se omaa oloa parantaa, että jo valmiiksi asennoituu negatiivisesti kun jää ilman kinkkua tänä vuonna. Se rutina ei tuo mistään sitä rahaa yhtäkkiä lisää. Joulun ilo löytyy muualta kuin kinkusta. Se on asenteesta kiinni pitkälti.
Eihän sinun tarvitse mitään antaa ja jos asenne on tuo että tiedät antavasi ihmiselle joka on vain patalaiska ettei jaksa tehdä tilanteelleen mitään, niin ethän sinä tuolla asenteella voi edes saada mitään antamisen iloa.
Mutta koska kaikki on asenteesta kiinni, niin voi myös asennoitua niin että minäpä nautinkin tänä jouluna siitä että saan auttaa jotain varatonta ihmistä ja tehdä myös hänet onnelliseksi tänä jouluna. Kokeile joskus, se voi tuoda ihan uudenlaisen tunteen sydämeen, kun ymmärtää että itsekin pystyy vähästään antamaan muille.
Ja vaikka yksikään palstalainen ei auttaisi ketään, niin kun ihmiset edes ymmärtäisivät olla kääntämättä sitä veistä niiden haavassa joilla ei ole varaa, kertomalla totuuksia siitä kuinka kaikki on vaan omaa syytä ja laiskuutta. Sanomatta ja loukkaamatta jättäminen ainakin on ilmaista.
