Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?

["epätoivoinen"]

Olen vakituisessa työssä pienessä organisaatiossa. Työilmapiiri on huono, työntekijät on asetettu tiukasti arvojärjestykseen ja eri työntekijöillä on eri vapauksia. Itse olen arvojärjestyksessä alhaisin, se jolle kaikki paskahommat nakitetaan ja jonka odotetaan siivoan jopa roskat toisten jäljiltä. En saa työstäni mitään tyydytystä, eikä minulla ole edes tarpeeksi tekemistä. Suurin osa päivistä on pelkää puhelimen päivystämistä ja hyvällä tuurilla se soikin jopa viisi kertaa päivässä. Muuten 7,5 tunnin työpäivästä saatan tehdä aktiivisesti töitä vain ½ tuntia, muun ajan pyörittelen peukaloitani. Olen sanonut pomolle, että minulla olisi aikaa ja halua tehdä enemmän ja vastuullisempia hommia. Vastauksesi sain vain haukut, siitä miten tyly ja negatiivinen ihminen olen.

Tilanne on mennyt nyt siihen, että saan töissä ahdistuskohtauksia, jolloin tuntuu, etten pysty hengittämään. Joudun välillä menemään jopa ulos, että saisin happea. Välillä on päiviä, jolloin menen töihin itkun kanssa ja itken monta kertaa jopa työpäivän aikana. Kotona en jaksa juuri mitään, voisin maata vaikka koko päivän sängyssä. En jaksa/kehtaa lähteä enää lenkille tai salille ja muutkin harrastukset alkaa jäädä. Menetän hermoni tosi helposti ja äksyilen miehelle ja lapsille. Välillä olen pirteämpi ja iloisempi, mutta sitten taas ahdistus saattaa iskeä ihan yllättäen.

Olen hakenut uusia töitä – tuloksetta. Enhän saa nykyisestä työstäni mitään sellaista työkokemusta, mistä olisi jatkossa hyötyä. Olen hakenut myös opiskelemaan työn ohessa – tuloksetta sekin. Itse en nää tilanteessani enää mitään vaihtoehtoja. Irtisanoisin itseni ja jäisin ns. tyhjän päälle, jos se olisi mitenkään taloudellisesti mahdollista, mutta siitä olisi muulle perheelle liian suuret seurakset.

 

["hmmm"]

Ala käyttää työaikaa johonkin, mistä on sulle hyötyä; lue,opiskele,virkkaa. Keksi itsellesi tekemistä, kiillota vaikka sitä puhelinta, jota vahdit.
Mulla on vähän sama tilanne, eli jatkuva työnhaku päällä, lähden heti kun jotain - ihan mitä tahansa - mielenkiintoisempaa duunia ilmaantuu.

 

["mmm"]

Hae vaan sitkeästi muita töitä, ihan mitä vaan. Jos pomosi antaa luvan, kysy, voitko esim. lukea työpäivän aikana. Kuulutko ammattiliittoon? Sieltäkin voit kysyä apua tilanteeseesi.

 

[hhhh]

Olen ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Itsellä tosin oli tilanne, että olin akateemisessa tutkimustyössä, jossa projekti eteni etanavauhdilla, eikä ohjaajallani ollut aikaa ohjata. En saanut yhtään mitään palautetta työstäni, työyhteisössä oli jatkuvaa epätasa-arvoa ja epävarmuutta. Minulle alkoi tulla ihan samanlaisia oireita, ahdistusta ja masennusta.

Kävin juttelemassa urapalveluissa ja työterveyspsykologilla, molemmat sanoivat että kannattaa pysytellä työssä, koska siitä saa rahaa ja työkokemusta. Käytin työaikaa lisäopintojen opiskelemiseen aina kun projektissa oli suvantovaihe. Sain osa-aikaisen iltatyön, josta olen saanut työkokemusta, hyvää palautetta ja intoa suunnata uudelle uralle. Vaikka olen tehnyt paljon ylimääräistä työtä lisäopintojen kanssa, ne ovat olleet kaikki sen arvoista.

 

["aloittaja"]

Tämä tilanne on kestänyt jo niin pitkään, että palkkakaan ei enää juurikaan motivoi, kun tuntuu että mielenterveys menee. Ja onhan se lähtökohtaisesti parempi olla töissä, kuin työtön, mutta ei tästä kyllä sellaista työkokemusta saa, mistä olisi jatkoa ajatellen hyöytyä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";22750791]Tämä tilanne on kestänyt jo niin pitkään, että palkkakaan ei enää juurikaan motivoi, kun tuntuu että mielenterveys menee. Ja onhan se lähtökohtaisesti parempi olla töissä, kuin työtön, mutta ei tästä kyllä sellaista työkokemusta saa, mistä olisi jatkoa ajatellen hyöytyä.[/QUOTE]

Palkka on kaikissa töissä todella huono motivaattori, itse otin loparit vajaa vuosi sitten työpaikka kiusaamisen vuoksi, palkka oli todella hyvä, mutta ei se kaikkea sitä paskaa korvannut mitä niskaani sain.
Itselläni on sen verran "hyvä" tilanne, että vaikken heti oman alan töitä saakkaan, niin voin olla perheyrityksessä kunnes eteen tulee mielenkiintoinen työ. Nyt en edes töitä hae vaan olen tässä töissä kunnes jään äitiyslomalle.

En kuitenkaan suosittele heittäytymään tyhjän päälle vaan yrittäisin etsiä muita töitä. Työttömänä olokaan ei helppoa ole.

 

[poispois]

Jos alkaa terveys mennä eli tulee ahdistuskohtauksia, masennusta yms niin lähtisin kyllä pois, vaikka "tyhjän päällekin". Oma terveys on paljon isompi juttu kuin pska paikassa jatkaminen. Hetken hengenveto voi avata ihan uusia mahdollisuuksia ja ajatuksia myös uudesta urasta esim. opiskelun tai työharjoittelun kautta. Itse olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Irtisanouduin vakituisesta "eläkevirasta". Yritin saada lisää työtehtäviä, muutosta työn jakamiseen ja organisointiin yms. mutta kun yrityksilläni ei ollut mitään vaikutusta, päätin lopulta vain irtisanoutua vaikka uudesta paikasta ei ollut mitään tietoa. Helpotus oli suuri kun sain sen tehtyä. Oma mieli parani kertaheitolla, mutta vasta jälkikäteen huomasin, miten masentunut olin ollut työssäni.

Sinua neuvoisin hakemaan sitkeästi uutta paikkaa. Täytä tyhjät työpäiväsi opiskelulla, jos suinkin mahdollista. Jos tulee sanomista työnantajan taholta, pyydä antamaan lisää työtä, ettei tarvitse itse päivien täytettä keksiä. Jos haluat palavasti pois nykyisestä paikastasi, tee suunnitelma, miten jakaisit työsi toisille yrityksen työntekijöille. Esitä suunnitelma työnantajalle ja kerro, kuinka paljon hän säästää jos irtisanoo sinut. Hyvässä tapauksessa saat irtisnomislapun, jonka kanssa et joudu työkkärissä karenssiin ekli taliooudellinen puoli on turvattu joksikin aikaa. Sillloin voit keskittyä täysillä uuden paikan etsimiseen.