Odotettu ja todella toivottu tyttövauva syntyi heille pari vuotta sitten. Äiti sitä mieltä että kotona lapset hoidettava ja kaikkein paras ratkaisu hänen lapselleen. Oli kotona, hoiti lapsen erinomaisen hyvin, harrasti itse kaikenlaista ja ystävistä/ulkomaailman kontakteistakaan ei puutetta ollut. Yhtäkkiä kertoo että laittaa silloin reilu 2v:n kokopäivähoitoon, meni itse uusiin töihin. Enää näkee lastaan vain noin 4 tuntia arkipäivisin, on tullut siihen uskoon että kyllä päiväkoti kasvattaa, hän ei edes ulkoile lapsensa kanssa yhtään arkisin, harvoin viikonloppunakaan, koska lapsi on isällään (eronneet).
Mitä tapahtuikaan sille ihmiselle, joka oli täysin rinnoin valmis luopumaan pienistä asioista jotta saa tyttönsä hoitaa kotona mahdollisimman pitkään? Saati tulemaan sellaiseksi äidiksi, joka tavallaan pitää lastaan siinä "ylimääräisenä" työhommana, joka vaan pidettävä hengissä.
Ja siis kysyn VAIN tästä, en moralisoi muita vanhempia.
Mitä tapahtuikaan sille ihmiselle, joka oli täysin rinnoin valmis luopumaan pienistä asioista jotta saa tyttönsä hoitaa kotona mahdollisimman pitkään? Saati tulemaan sellaiseksi äidiksi, joka tavallaan pitää lastaan siinä "ylimääräisenä" työhommana, joka vaan pidettävä hengissä.
Ja siis kysyn VAIN tästä, en moralisoi muita vanhempia.