Mitä tarkoittaa "menettää nuoruus" jos haluaa äidiksi nuorena?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ajatuksia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27984520:
Miksi sitä pysähtyisi henkisesti lapsen saamisen myötä? Toki enemmistö ihmisistä kasvaa henkisesti läpi elämänsä kun elämänkokemukset karttuvat. Nyt puhuinkin itsensä etsimisestä, ajasta joka kuuluu nuoruuden kehityspolkuun. Kaikilla ei ole kiinnostusta tehdä sitä sisäistä matkaa jolloin opitaan tuntemaan omat henkiset tarpeet ja heikkoudet. Tai se mitä elämältä halutaan. Useinhan nuorena solmitut parisuhteet eivät kestä, koska ei tiedetä mitä parisuhteelta halutaan. Tai mitä omalta elämältä haluaa.

Eikä kestä usein kolmekymppisten liitot, se on vain prosentuaalisesti jonkin verran todennäköisempää nuoremmalla. En kyllä ymmärrä kuka elää ajatellen tilastoja ja verraten johonkin 3%isompaan riskiin onko elämäni oikein vai ei. :D Vielä oudompaa on arvioida muita niiden perusteella.
 
Miten te nuoret äidit voitte tietää, mistä jäitte paitsi? Ettehän te millään voi tietää millainen nuoruus teillä olisi ilman niitä lapsia ollut? Samalla tavalla yksikään vanhempi äiti ei voi tietää olisiko edes osannut kaivata sitä nuoruuden vapautta, jos sitä ei olisi kokenut.

Miksi muuten moni nuori äiti iloitsee, että on sitten nelikymppisenä vapaa menemään kuten huvittaa, jos ne lapset ei kerran rajoita elämää?
 
[QUOTE="Ama";27984631]Miten te nuoret äidit voitte tietää, mistä jäitte paitsi? Ettehän te millään voi tietää millainen nuoruus teillä olisi ilman niitä lapsia ollut? Samalla tavalla yksikään vanhempi äiti ei voi tietää olisiko edes osannut kaivata sitä nuoruuden vapautta, jos sitä ei olisi kokenut.

Miksi muuten moni nuori äiti iloitsee, että on sitten nelikymppisenä vapaa menemään kuten huvittaa, jos ne lapset ei kerran rajoita elämää?[/QUOTE]
Älä jaksa jooko, ei enää.,Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi väännetty. Antaa tämän nyt valua pois. Ällöttävän ylimielinen ketju. :x
 
[QUOTE="Ama";27984631]Miten te nuoret äidit voitte tietää, mistä jäitte paitsi? Ettehän te millään voi tietää millainen nuoruus teillä olisi ilman niitä lapsia ollut? Samalla tavalla yksikään vanhempi äiti ei voi tietää olisiko edes osannut kaivata sitä nuoruuden vapautta, jos sitä ei olisi kokenut.

Miksi muuten moni nuori äiti iloitsee, että on sitten nelikymppisenä vapaa menemään kuten huvittaa, jos ne lapset ei kerran rajoita elämää?[/QUOTE]

Tiedän mitä nuoruus on, koska elin sitä. Sitä ilman lapsia olevaa nuoruutta elin vähemmän aikaa mutta elin kuitenkin. Mutta antaa olla koko ketjun nyt...
 
[QUOTE="Ama";27984631]Miten te nuoret äidit voitte tietää, mistä jäitte paitsi? Ettehän te millään voi tietää millainen nuoruus teillä olisi ilman niitä lapsia ollut? Samalla tavalla yksikään vanhempi äiti ei voi tietää olisiko edes osannut kaivata sitä nuoruuden vapautta, jos sitä ei olisi kokenut.

Miksi muuten moni nuori äiti iloitsee, että on sitten nelikymppisenä vapaa menemään kuten huvittaa, jos ne lapset ei kerran rajoita elämää?
[/QUOTE]

Erittäin hyvä pointti, eihän niiden lasten pitäis rajoittaa mitään. Miten ne sitten yhtäkkiä rajoittaakin...?
 
[QUOTE="vieras";27984745]Erittäin hyvä pointti, eihän niiden lasten pitäis rajoittaa mitään. Miten ne sitten yhtäkkiä rajoittaakin...?[/QUOTE]

Voi herranen aika, ymmärtäkää tahallaan väärin ja siitä sitten nostellaan tätä ketjua lällätellen. Iso huoh! Miten te jaksatte?
 
[QUOTE="kyllästynyt";27984812]Voi herranen aika, ymmärtäkää tahallaan väärin ja siitä sitten nostellaan tätä ketjua lällätellen. Iso huoh! Miten te jaksatte?[/QUOTE]

No äläs ny, eka viesti minulta tähän ketjuun! Ja ainoa, johon nyt kukaan ei sitten vastaakkaan näköjään... :)
 
Mä en tiedä, mitä se tarkoittaa, todella. Mä oon tullut äidiksi 18 vuotiaana, eikä se mennyt edes niin, että olisin halunnut sitä, niin vain kävi.

En mä siihenkään mennessä ollut koskaan käyttänyt päihteitä enkä aikonutkaan. Monihan sen ikäisenä jo muutenkin hoitaa omat asiansa, käy töissä, asuttaa omaa huushollia jne. Olihan mulla äiti ja isäkin, jotka paljon piti sitten vauvaa, niin että saatiin vielä olla miehen kanssa kahestaankin. Tai poikahan se silloin oli tavallaan.

Ei musta näin jälkikäteen tunnu, että olisin menettänyt mitään. En varmaan olisi koskaan halunnut yhtään lasta, ellei mulle olis vaan ensimmäinen tullut. Huomasin, että lapsihan on tosi kiva olla olemassa ja hankittiin toinenkin sitten siksi.

Oon aatellut enemmänkin niin, että nyt mulla on jo pienempikin koululainen ja edelleen olen suhteellisen nuori ja jaksan pitää hauskaa. Se päihteillä läträäminen vaan ei ole meidän juttu muutenkaan ollut. Ja normaalina elämän jatkumona, nyt on vuorossa esikoisen nuoruus ja on ihana huomata miten se koko ajan kasvaa ja kehittyy. Mulla on niin paljon kaikkea, siinä missä moni kolmekymppinen vasta miettii että josko perustaisi perheen. Ehkä ehdin elää niin kauan, että näen lasten lasten lapsenikin.
 
[QUOTE="vieras";27984426]No tuo nyt riippuu ihan lukijasta. Yksikään vanhempi äiti ei ole alentunut samanlaiseen kielenkäyttöön kuin nuoremmat. Että en koe olevani mitenkään velvollinen pyytämään anteeksi sitä kun sanoin, että mitä itse olisin menettänyt jos olisin tehnyt lapseni nuorempana. Tai sitä kun sanoin, että eipä ne tilastot valehtele.[/QUOTE]

Siis millaiseen kielen käyttöön alentunut? :o Olet selvästikin näitä "vanhempia" äitejä, jos et tosiaan näe jo sitä sävyä millä tässä keskustelussa on nuorista äideistä puhuttu. Yksi taisi tässä ketjussa olla, joka vilpittömästi oli hyvillään siitä, että nuorella äidillä menee hyvin. Jos ja kun nuori äiti kertoo olevansa hyvillään tilanteestaan ja että menee hyvin niin aina jollain pitää päästä tölväisemään tilastoista tai alentamaan muuten. Olen itse nuori äiti tai siis en enää niinkään nuori äiti, mutta nuoret äidit joutuvat hirvittävästi "todistelemaan" muille juuri sen takia, että heidän oikein odotetaan epäonnistuvan.
Ja onhan meillä katsos hyvä puoli. Kun lapset on tehty nuorina niin sitten _kun_ ero tulee niin muksut on jo isoja :P Teillä vanhemmilla ne lapset on siinä eroprosessissa vielä pieniä ja kärsivät enemmän. (ja ei tarvitse turhan tosissaan ottaa;)
 
[QUOTE="Ama";27984631]Miten te nuoret äidit voitte tietää, mistä jäitte paitsi? Ettehän te millään voi tietää millainen nuoruus teillä olisi ilman niitä lapsia ollut? Samalla tavalla yksikään vanhempi äiti ei voi tietää olisiko edes osannut kaivata sitä nuoruuden vapautta, jos sitä ei olisi kokenut.

Miksi muuten moni nuori äiti iloitsee, että on sitten nelikymppisenä vapaa menemään kuten huvittaa, jos ne lapset ei kerran rajoita elämää?[/QUOTE]

En tietenkään voi tietää, mutta niin kuin sanoitkin ei vanhempikaan äiti voi tietää mitä olisi menettänyt jos olisi tehnyt lapset vielä myöhemmin tai olisi tehnyt aiemmin tai ei olisi tehnyt ollenkaan jne.
Minä en iloitse siitä mitenkään erityisesti että nelikymppisenä olen "vapaa", mutta olen hyvin iloinen että tein lapset nuorena. Me halusimme lapset nuorena. Olen nauttinut joka hetkestä, vaikka helppoa ei ole aina ollutkaan mutta nautin myös siitä kun lapset kasvaa. Aika aikaansa kutakin ja minun osaltani pikkulapsiaika on jo eletty. Onko siinä jotain vikaa? En myöskään ymmärrä mikä ihmeen tarve vanhemmilla äideillä on koittaa lytätä kaikin puolin nuoria äitejä. Minä olen onnellinen näin. Minulla on hyvä parisuhde joka on kestänyt yli 10 vuotta ja olemme yhdessä kasvaneet yhteen. Tiedämme mitä haluamme ja mitä emme. Arvostamme samoja asioita, meillä on hyvä olla yhdessä. Koulutukset on, talous on ok jne. Tiedän että se vituttaa joitakuita vanhempia, mutta en mä lähde valehtelemaan meidän tilanteesta, vaikka te kuinka koittaisitte tuoda esille tilastoja ja muuta :)
 
[QUOTE="vieras";27984880]Siis millaiseen kielen käyttöön alentunut? :o Olet selvästikin näitä "vanhempia" äitejä, jos et tosiaan näe jo sitä sävyä millä tässä keskustelussa on nuorista äideistä puhuttu. Yksi taisi tässä ketjussa olla, joka vilpittömästi oli hyvillään siitä, että nuorella äidillä menee hyvin. Jos ja kun nuori äiti kertoo olevansa hyvillään tilanteestaan ja että menee hyvin niin aina jollain pitää päästä tölväisemään tilastoista tai alentamaan muuten. Olen itse nuori äiti tai siis en enää niinkään nuori äiti, mutta nuoret äidit joutuvat hirvittävästi "todistelemaan" muille juuri sen takia, että heidän oikein odotetaan epäonnistuvan.
Ja onhan meillä katsos hyvä puoli. Kun lapset on tehty nuorina niin sitten _kun_ ero tulee niin muksut on jo isoja :P Teillä vanhemmilla ne lapset on siinä eroprosessissa vielä pieniä ja kärsivät enemmän. (ja ei tarvitse turhan tosissaan ottaa;)[/QUOTE]

Miksi pitää todistella kenellekään yhtään mitään, jos on valintaansa tyytyväinen? En minä koe tarvetta selitellä, miksen tehnyt lapsia nuorempana. Mitäpä se teille kuuluu? Meillä oli omat syymme ja that's it. Ihmepuolustuskannalla te jotkut vaan olette ja todella hyökääviä, enkä kyllä ymmärrä että miksi jos olette ratkaisuihinne tyytyväisiä.

Live and let live... :)
 
[QUOTE="vieras";27984923]Miksi pitää todistella kenellekään yhtään mitään, jos on valintaansa tyytyväinen? En minä koe tarvetta selitellä, miksen tehnyt lapsia nuorempana. Mitäpä se teille kuuluu? Meillä oli omat syymme ja that's it. Ihmepuolustuskannalla te jotkut vaan olette ja todella hyökääviä, enkä kyllä ymmärrä että miksi jos olette ratkaisuihinne tyytyväisiä.

Live and let live... :)[/QUOTE]

Miksi sinä ja muut vanhemmat ette elä tuon viimeisen lauseen mukaan? Niin kuin sanoin, ette te vanhemmat voi ymmärtää sitä millaisen asennevammaisuuden ympäröimänä nuoret äidit elää. Ette voi tietää, koska ei teihin "vanhempiin" todellakaan suhtauduta samalla tavalla. Jos sun mielestä tässä keskustelussa on todella hyökkääviä nuoria äitejä niin voi apua millaisia vanhemmat äidit sun mittapuulla onkaan! Vaikka olisi tyytyväinen ratkaisuunsa niin on täysin luonnollista, että kun jatkuvasti epäillään kykyä äitiyteen, parisuhdetta, rahatilannetta, henkistä kasvua jne jne mennään puolustuskannalle ja kerrotaan miten asia oikeasti on. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei olisi tyytyväinen valintoihinsa vaan halutaan oikoa virheelliset VÄITTÄMÄT.
 
[QUOTE="vieras";27984960]Miksi sinä ja muut vanhemmat ette elä tuon viimeisen lauseen mukaan? Niin kuin sanoin, ette te vanhemmat voi ymmärtää sitä millaisen asennevammaisuuden ympäröimänä nuoret äidit elää. Ette voi tietää, koska ei teihin "vanhempiin" todellakaan suhtauduta samalla tavalla. Jos sun mielestä tässä keskustelussa on todella hyökkääviä nuoria äitejä niin voi apua millaisia vanhemmat äidit sun mittapuulla onkaan! Vaikka olisi tyytyväinen ratkaisuunsa niin on täysin luonnollista, että kun jatkuvasti epäillään kykyä äitiyteen, parisuhdetta, rahatilannetta, henkistä kasvua jne jne mennään puolustuskannalle ja kerrotaan miten asia oikeasti on. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettei olisi tyytyväinen valintoihinsa vaan halutaan oikoa virheelliset VÄITTÄMÄT.[/QUOTE]

Tiedätkö että näillä palstoilla meihin 30+ äiteihin suhtaudutaan juuri samanlaisella asennevammaisuudella kuin nuoriinkin. Ero on vaan se, että elämänkokemus ja itseluottamus on meikäläisen ikäisellä yleensä aika paljon vankempaa tekoa, ettei meille tule tarvetta todistella ja tupsahdella jokaisesta kommentista. Ei mua ainakaan kiinnosta, jos joku nuori mamma sanoo mua ikälopuksi, tiedän itse tasan tarkkaan millainen äiti olen ja millainen isä mieheni on eikä meillä ole yhtään liikaa ikää vanhemmuuteen :)
 
Mä en tiedä, mitä se tarkoittaa, todella. Mä oon tullut äidiksi 18 vuotiaana, eikä se mennyt edes niin, että olisin halunnut sitä, niin vain kävi.

En mä siihenkään mennessä ollut koskaan käyttänyt päihteitä enkä aikonutkaan. Monihan sen ikäisenä jo muutenkin hoitaa omat asiansa, käy töissä, asuttaa omaa huushollia jne. Olihan mulla äiti ja isäkin, jotka paljon piti sitten vauvaa, niin että saatiin vielä olla miehen kanssa kahestaankin. Tai poikahan se silloin oli tavallaan.

Ei musta näin jälkikäteen tunnu, että olisin menettänyt mitään. En varmaan olisi koskaan halunnut yhtään lasta, ellei mulle olis vaan ensimmäinen tullut. Huomasin, että lapsihan on tosi kiva olla olemassa ja hankittiin toinenkin sitten siksi.

Oon aatellut enemmänkin niin, että nyt mulla on jo pienempikin koululainen ja edelleen olen suhteellisen nuori ja jaksan pitää hauskaa. Se päihteillä läträäminen vaan ei ole meidän juttu muutenkaan ollut. Ja normaalina elämän jatkumona, nyt on vuorossa esikoisen nuoruus ja on ihana huomata miten se koko ajan kasvaa ja kehittyy. Mulla on niin paljon kaikkea, siinä missä moni kolmekymppinen vasta miettii että josko perustaisi perheen. Ehkä ehdin elää niin kauan, että näen lasten lasten lapsenikin.

Ja taas tämä näkemys, että on tasan kaksi vaihtoehtoa. Tehdä lapset nuorena tai vetää viinaa ja huumeita. Onko teidän ajatusmaailmanne oikeasti noin suppeita? Voisi olla hyödyllistä katsella joskus vähän niiden omien piirien ulkopuolellekin niin näkisi, että on niitä muitakin tapoja elää kuin nuo kaksi.
 
Olen saanut esikoisen kun olin 22, kuopus 4 vuotta myöhemmin. Nuoruudestani en kaipaa muuta kuin vapautta olla ja tulla kuten haluan. Mennä taidenäyttelyyn kun haluan syödä juuri silloin kun haluan tai olla syömättä. Lapsistani en pääse vapaaksi koskaan. Tulen varmasti olemaan heistä "huolissani" myös silloin kun he ovat ja pärjäävät omillaan. Mutta se vapus kaikkeen muuhun sitä kaipaan.
 
Ensimmäisen lapseni sain 17 vuotiaana ja toisen 20 vuotiaana. Nuoruutta en koe menettäneeni, sillä nuoruuteeni ei kuulunut mitään mihin ei lapsi voi osallistua. Opiskelin ja jatkoin liikuntaharrastustani ja olin äiti.

Silloin yhden lapsen nuorena äitinä joskus harmitti se, että kaikki ne vähäisetkin menot yksin ilman lasta oli jotenkin tuomittavaa. Jos vanhemmat äidit käy ulkona tai jatkaa opintoja, se voidaan nähdä ihan positiivisenakin asiana, hyvä että hoidetaan parisuhdetta ja nautitaan omasta ajasta.

Tällä hetkellä vanhin lapsi on koulussa ja nuorin hoidossa. Lapset tuskin siitä ovat kärsineet, että vanhemmat ovat kymmenen vuotta nuorempia. Mutta kyllä se lapsen tulo muuttaa paljon. Yöunet menee, mutta nuorena jaksaa valvoa. Ystäväporukka muuttui toisiin nuoriin äiteihin sekä niihin kymmenen vuotta vanhempiin äiteihin. Vastuu painaa, ja talous on tiukilla. Mutta köyhyyskinhän kuuluu nuoruuteen. :) Onneksi nyt kun lapset ovat isompia on taloustilanne jo parempi.

Omaa tilannettani en mihinkään vaihtaisi, ja mitään en tekisi toisin. Olen onnellinen ihanista ipanoistani.
 
nuoruus vaan jatkuu jatkumistaan nykyään. ei 25 ole mikään teini enää, eikä minusta nuori äidiksi. kohta varmaan 30kin on nuori äiti ja 2100 lapset tehdään kaikki keinohedelmöityksellä, kun pitää bailata hautaan asti, ettei jää iteltä mitään riehumatta ennen "perhehelvettiä" hohhoi.

mä menetin vain kaverit, kun tulin äidiksi 22-vuotiaana. mut jos mun kaveruus on vain ryyppyretkiä, niin ei ole suuri menetys.
 
nuoruus vaan jatkuu jatkumistaan nykyään. ei 25 ole mikään teini enää, eikä minusta nuori äidiksi. kohta varmaan 30kin on nuori äiti ja 2100 lapset tehdään kaikki keinohedelmöityksellä, kun pitää bailata hautaan asti, ettei jää iteltä mitään riehumatta ennen "perhehelvettiä" hohhoi.

mä menetin vain kaverit, kun tulin äidiksi 22-vuotiaana. mut jos mun kaveruus on vain ryyppyretkiä, niin ei ole suuri menetys.

Nini, koska senhän takia jotkut tosiaan lykkää sitä lapsentekoa; ryyppäämisen ja bailaamisen...

terveisin 33-vuotiaana esikoisensa saanut lääketieteen tohtori :)
 
[QUOTE="vieras";27985859]Tiedätkö että näillä palstoilla meihin 30+ äiteihin suhtaudutaan juuri samanlaisella asennevammaisuudella kuin nuoriinkin. Ero on vaan se, että elämänkokemus ja itseluottamus on meikäläisen ikäisellä yleensä aika paljon vankempaa tekoa, ettei meille tule tarvetta todistella ja tupsahdella jokaisesta kommentista. Ei mua ainakaan kiinnosta, jos joku nuori mamma sanoo mua ikälopuksi, tiedän itse tasan tarkkaan millainen äiti olen ja millainen isä mieheni on eikä meillä ole yhtään liikaa ikää vanhemmuuteen :)[/QUOTE]

Näillä palstoilla? Käyn tällä palstalla usein, joten en pysty sanomaan mitä milläkin palstalla tehdään. Sen tiedän, että esim. tällä palstalla ja nimenomaan tässä keskustelussa "vanhat ja fiksut" ryöpyttää nuoria äitejä. Ja aika naurettavaa, että jos ne "elämänkokemattomat ja epävarmat" nuoret äidit suhtautuu asennevammaisuudella teihin vanhempiin niin teidän täytyy päästä kostamaan, kun nekin sanoo niin ja noin. Jes, mahtavaa iän tuomaa kypsyyttä. Ja itsekin sorruit todisteluun että kuinka juuri teidän ikä tulla vanhemmiksi on sopiva, vaikka juuri sanoit, ettei tarvetta todisteluun ole. ;) Minä olen nyt "vanhempi" äiti mutta olen saanut lapset nuorina, joten meissä on se ero että minä tiedän ja pystyn sanomaan, miten nuoriin äiteihin suhtaudutaan ja miksi heille saattaa tulla tarve puolustaa reviiriään. Suako on oikein joku mamma sanonut ikälopuksi? :D Voin kertoa, että nuoret äidit joutuvat kohtaamaan "pikkasen" enempää. Kun sulle hoetaan jopa vuositolkulla, että olet huonompi kuin vanhemmat, et pysty tarjoamaan lapselle mitään, sulla on rahaongelmia ja parisuhde ei tule kestämään jne niin ymmärrän mainiosti miksi halutaan oikoa väärinkäsityksiä ja kertoa niin kuin asia on. (ja ei, en puhu itsestäni vaan pystyn katsomaan asioita muidenkin kuin itseni kannalta) Sillä ei ole mitään tekemistä elämänkokemuksen tai itsevarmuuden kanssa vaan on ihan luonnollista, että väärät väittämät halutaan korjata. Et ehkä sinä halua, kun olet niin fiksu ja kaikkea, mutta moni muu haluaa eikä siinä ole mitään pahaa :)
 
[QUOTE="vieras";27987553]Näillä palstoilla? Käyn tällä palstalla usein, joten en pysty sanomaan mitä milläkin palstalla tehdään. Sen tiedän, että esim. tällä palstalla ja nimenomaan tässä keskustelussa "vanhat ja fiksut" ryöpyttää nuoria äitejä. Ja aika naurettavaa, että jos ne "elämänkokemattomat ja epävarmat" nuoret äidit suhtautuu asennevammaisuudella teihin vanhempiin niin teidän täytyy päästä kostamaan, kun nekin sanoo niin ja noin. Jes, mahtavaa iän tuomaa kypsyyttä. Ja itsekin sorruit todisteluun että kuinka juuri teidän ikä tulla vanhemmiksi on sopiva, vaikka juuri sanoit, ettei tarvetta todisteluun ole. ;) Minä olen nyt "vanhempi" äiti mutta olen saanut lapset nuorina, joten meissä on se ero että minä tiedän ja pystyn sanomaan, miten nuoriin äiteihin suhtaudutaan ja miksi heille saattaa tulla tarve puolustaa reviiriään. Suako on oikein joku mamma sanonut ikälopuksi? :D Voin kertoa, että nuoret äidit joutuvat kohtaamaan "pikkasen" enempää. Kun sulle hoetaan jopa vuositolkulla, että olet huonompi kuin vanhemmat, et pysty tarjoamaan lapselle mitään, sulla on rahaongelmia ja parisuhde ei tule kestämään jne niin ymmärrän mainiosti miksi halutaan oikoa väärinkäsityksiä ja kertoa niin kuin asia on. (ja ei, en puhu itsestäni vaan pystyn katsomaan asioita muidenkin kuin itseni kannalta) Sillä ei ole mitään tekemistä elämänkokemuksen tai itsevarmuuden kanssa vaan on ihan luonnollista, että väärät väittämät halutaan korjata. Et ehkä sinä halua, kun olet niin fiksu ja kaikkea, mutta moni muu haluaa eikä siinä ole mitään pahaa :)[/QUOTE]

Se, että elämänkokemusta kertyy iän myötä, ei ole mitään todistelua, se on ihan pelkkää faktaa. Vai olitko kymmenvuotiaana yhtä kokenut ja älykäs kuin parikymppisenä? :D

Ja mitä minä todistelin, kerrotko kun nyt en oikein huomaa? Ja lähinnä naurattaa nimittely (tosin ihmetyttää, miksi teidän kypsien, aikuisten ihmisten pitää siihen sortua), hymy suussa täällä lueskelen kuinka olenkin niiiiiin mahdottoman vanha... ;)

Ja ehkä niihin nuoriin äitiin kohdistuu sitä painetta juuri sen takia, että osa on vielä hieman raakileita. Teiniäidit -dokumentit ja Erilaiset äidit sen päälle saman vuoden aikana, ihmekkös tuo jos osalla tulee hieman stereotypioita mieleen. Rööki huulessa raskaana ei anna kenestäkään kovin fiksua ja kypsää kuvaa, olis hänen ikänsä sitten mikä tahansa.
 
Tämä on kyllä niin kummallinen keskustelu. Siis ihan tosissaanko tässä nyt puhutaankin 20-25-vuotiaista? Voi luoja, minä ymmärrän tuo otsikon "äidiksi nuorena" ja "menetetyn nuoruuden" nyt hieman toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;27987869:
Tämä on kyllä niin kummallinen keskustelu. Siis ihan tosissaanko tässä nyt puhutaankin 20-25-vuotiaista? Voi luoja, minä ymmärrän tuo otsikon "äidiksi nuorena" ja "menetetyn nuoruuden" nyt hieman toisin.

En minäkään kyllä puhu 25-vuotiaista äideistä... :)
 
[QUOTE="vieras";27987841]Se, että elämänkokemusta kertyy iän myötä, ei ole mitään todistelua, se on ihan pelkkää faktaa. Vai olitko kymmenvuotiaana yhtä kokenut ja älykäs kuin parikymppisenä? :D

Ja mitä minä todistelin, kerrotko kun nyt en oikein huomaa? Ja lähinnä naurattaa nimittely (tosin ihmetyttää, miksi teidän kypsien, aikuisten ihmisten pitää siihen sortua), hymy suussa täällä lueskelen kuinka olenkin niiiiiin mahdottoman vanha... ;)

Ja ehkä niihin nuoriin äitiin kohdistuu sitä painetta juuri sen takia, että osa on vielä hieman raakileita. Teiniäidit -dokumentit ja Erilaiset äidit sen päälle saman vuoden aikana, ihmekkös tuo jos osalla tulee hieman stereotypioita mieleen. Rööki huulessa raskaana ei anna kenestäkään kovin fiksua ja kypsää kuvaa, olis hänen ikänsä sitten mikä tahansa.[/QUOTE]

Juuri tuon elämänkokemuksen jatkuva esille tuonti on sitä todistelua. Voin kertoa tähän ikään päässeenä, että olen oppinut sen verran että valitettavasti(?) se pelkkä ikä ei sitä elämänkokemusta kaikille tuo. Ja viimeinen lauseesi oli juurikin sitä todistelua vai miksi sun piti päästä kertomaan millaisia miehesi kanssa olette.? Sen olisi voinut jättää pois, kun kerran asialla ei mitään väliä ole ;) Ja siis mikä nimittely sinua naurattaa? Olen lukenut tähän ketjun pari kertaan ja kyllä tässä keskustelussa nimenomaan vanhemmat (tämäkö on sitä nimittelyä?) äidit alentavat nuoria äitejä. Minusta on hölmöä
a) yleistää kaikki nuoret äidit (nuori ei ole yhtä kuin teini)sen takia mitä muutama mamma tekee jossain ohjelmassa
b) ja vielä typerämpää haukkua ja mollata näitä nuoria äitejä vielä lisää TUKEMISEN sijasta
 

Uusimmat

Yhteistyössä