Mitä tässä on enään tehtävissä?

[suru puserossa]

Miehen sukulaiset ovat alusta asti kohdelleet minua paitsi kuin ilmaa(3v meni ensim.tapaamiseen)myös todella huonosti! Kestäisin tämä vielä jos mies puolustaisi minua tai olis pahoillaan minun puolesta, mutta ei! Mies ihmettelee, että piitaan sukulaisten käytöksestä koska hän ei piittaa ja ei siksi myöskään puolusta minua omien sanojensa mukaan! Tämä asia on ollut todella pinnalla viime aikoina ja haittaa meidän parisuhdetta siinä määrin, että kohta ei varmaankaan voi välttyä erolta.

Pari esimerkkiä...pojan 1v synttärit parin vkon takaa, miehen isä eli lapsen ukki ei seurustellut tai tervehtinyt muita vieraita paitsi omia sukulaisiaan tai puhunut halaistua sanaakaan! Oma äitini yritti olla ystävällinen jopa vitsikäs ja avata keskustelua, jotka ukki tyrmäsi toisten kuullen halveksivasti!

Eilen miehen sisko oli lupautunut lapsen likaksi illalla ja mies oli hoitanut pyytämiset yms. Nooh sisko ja meidän pojan kummi sitten pyyhälsi taloon sisään tervehtimättä tms(minusta asiaan kuuluvaa)ja iski heti ehdot tiskiin, että klo 24 oltava takasin ja jos ei olla niin hän lähtee menemään ja jättää lapsen yksin.Oltiin menossa Hanoi Rocksin keikalle, eikä ollut tietoa monelta edes soittavat joten olin ihan tyrmistynyt...mies sitten sai puhuttua lisäaikaa klo 1.30 asti, mutta se oli aivan takaraja, koska "sisko ei ollut varaytunut istumaan meillä koko yötä, eikä hänellä ollut eväitä matkassa..."aivan kun meillä ei saisi syödä mitä jääkaapista löytää!!!! Kyllä tuli paha mieli ja keikka jäi tietty kesken, mutta jotain sentään ehdittiin nähdä, mutta....
mies ei minua aamulla taas ymmärtänyt kun olin harmissani ja itketti Ei pyydelly anteeksi tms vaikka lopulta myönsi itsekkin ettei siskonsa käytös ollut korrektia ja lupasi soittaa tälle ja selvittää asian.Soittikin ja sanoi, "täällä on taas koko aamun nyrkit puhunu kun "TUO" on sitä mieltä, että sinun eilinen käytös ei ollut asiallista....ja toisen puolen kannanotonhan voi arvata!!!!

Siis ihan oikeesti, mä en kohta kestä tätä minun polkemista jopa omassa kämpässäni! Mies ei tajua, että tähän sukulaisensa pyrkivät, että ei tarvitsisi olla minun kanssa missään tekemisissä, mutta miehen kanssa vaan ja anteeks vaan, mutta kyllä loukkaa Ketä tässä nyt sitten enää osotella sormella tai muutakaan kun sillanrakentajaa ei lisäkseni löydy! Kestäisittekö itse tätä vuosikaupalla?Kokemuksia kellään?

 

[Huuhkajatar]

Jaa-a, taitaisin jättää sukulaisvierailut sikseen ja mies sais itse hoitaa oman sukunsa kestittämiset. Minä häipyisin siksi aikaa.
Toki voi olla että lähtis mieskin mun elämästä, minä haluan elämänkumppaniltani tukea ja ystävyyttä, enkä voisi hyväksyä tuollaista.

Lapsenvahdiksi en heitä kelpuuttaisi.

 

[Huuhkajatar]

Mitenkähän muuten miehesi reagoisi jos sinun sukusi käyttäytyisi noin häntä kohtaan? Kysypä, ja pistä tuo ajattelemaan!

 

[suru puserossa]

Aivan se kait tässä on se pointti, tukea ja ystävyyttä kaipaan minäkin! Muuten kait voisinkin jättää sukulaiset oman onnensa nojaan, mutta periaaate sotii...

 

[essi]

No ihan ekaksi, ei kai sen sun miehes tartte anteeksipyydellä toisten käytöstä
Mutta puolustaa sinua kyllä täytyis, ihan ehdottomasti, ja sitä pitäis anteeksi sinulta pyytää, ettei ole niin tehnyt.

 

[Rouva]

No voi, kuulostaa tosi kurjalle!

Onko sinulla mitään mahdollisuutta nostaa kissaa pöydälle ja kysyä sukulaisilta, että mitä olet tehnyt ansaitaksesi tuollaista kohtelua?

Jos tuo ei mahdollista/siitä ei ole hyötyä, minä todennäköisesti katkaisisin välit ukon sukuun. Ukko sais käydä kylässä siellä, mutta minun kotiini eivät olisi tervetulleita. Lapsi saisi tavata sukuaan isän kanssa. Mutta jos ukko kerrankin asettaisi sukunsa minun edelle, pistäisin taipaleelle.

Tosi ikävälle kuulostaa, ettei miehesi pidä sinun puoliasi ja jopa asettuu heidän puolelleen sua vastaan. Siihen ehkä voisi saada apua parisuhdeterapiasta, jos ei mies muuten ymmärrä sun tunteita.

Sinä ja lapsi olette nyt miehesi perhe, sitä pitäisi ensisijaisesti kunnioittaa. Joskus miesten vaan näyttää olevan tosi vaikea irrottautua siitä lapsuudenperheestään. Ehkä pieni breikki tekisi teille hyvää, näkisi mies, mitä voi menettää, jos ei meno muutu?

 

[suru puserossa]

Terapiassa käyty, terapeutti totesi, ettei voi meitä auttaa kun mies oli vaan puolustuskannalla ja väitti että kaikki mitä puhun on keksittyä!!!! Kissakin on nostettu pöydälle, sillä tuloksella, että olen sairas koska menen kyseenalaistamaan heidän perheen arvoja ja tapoja!!!! Erottukkin ollaan, mies tuli takasin ja lupasi muuttaa tapansa ja tässä ollaan, työkalut kuulemma puuttuu! Että kyllä tässä on kaikkea kokeiltu, täytyy se itsekkin myöntää mutta että voiko tämmösen asian kanssa elää ja olla sovussa kun koko ajan paha mieli kulkee käsikädessä????

 

[hrrrrrrrr]

tommosista sykopaattiukoista pitää päästä eroon. laita se kilometritehtaalle etsimään muita naisia sukunsa sorrettavaksi.

 

[vieras]

Pyydä miestäsi edes seuraamaan tilannetta. Varoita etukäteen, että aiot kysyä häneltä että tervehtikö tulija sinua laisinkaan ja sanoiko sinulle mitään positiivista mistään. Ja pyydä miestä myös tarkkailemaan, millä sanoin tulija tervehti ja mitä sinulle sanoi.

Jos ei suostu, niin ilmoita tyynesti että sinä et kyläile kenekään huonosti kohtelevan luona, ja että jos joku sellainen tulee teille, niin sinä et aio viettää aikaasi moisten seurassa.

Jos mies ei kiinnitä tuollaisiin asioihin huomiota, niin ei välttämättä edes tajua että sinua ei kohdella ihmisaroisesti. Ehkä hän on itsekin niin tottunut tuollaiseen kohteluun että pitää sitä normaalina? Miehesi tekee tosi väärin siinä ettei puolusta omaa vaimoaan. Kohteleeko miehesi sinua muuten hyvin ja puhuu kuin ihmiselle?